Vaimo haluaa ottaa eron!

Raato vielä terve, tarkennuksena vielä että en kehoita riitelemään, mutta puolensa kannattaa pitää. Juuri eroilmoituksen saaneena on se on vaikeaa. Puolensa pitäminen voi pitää ilman että se menee riitelyksi, se vaatii aina kaksi. En yllytä huoltajuusriitaan myöskään koska se vahingoittaa lapsia. Kannattaa tässäkin käyttää se harkinta-aika ja yrittää erottaa oma katkeruus siitä mikä on paras, tai vähiten huono, lapsille. Pyri lasten takia pysymään väleissä tulevan ex-puolisosi kanssa. Todennäköisesti saat vielä paljon kuraa niskaasi kun tuleva ex-puolisosi kerää kiukkua ja riuhtaisee irti sinusta lopullisesti. Se saattaa provosoida, mutta koita pysyä rauhallisena. Käytä sitä apua mistä puhuin, he osaavat neuvoa paremmin. Ja vielä lopuksi, netti on pullollaan katkeria miehiä tilittämässä miten epäoikeudenmukaisesti heitä on kohdeltu. Valtaosa, 90% saa sovittua asiansa ilman että tarvii käräjöidä tms. Lopuista puolet saavuttaa sovinnon jonkinmoisen vääntämisen jälkeen ja minun käy eniten sääliksi sitä viimeistä osaa joka ei pysty sopimaan.

Vaimosi on tällä hetkellä rakastunut toiseen mieheen ja saa isoa melaa. Vedä köysi kaulaasi tai jatka elämääsi.

Jaahas, taas yksi mies jolle ero tuli ihan nurkan takaa. Todennäköisestihän se ei sitä oikeasti tehnyt, vaan kysymys on vain siitä ettet ole nähnyt, kuullut ja ymmärtänyt mitä on meneillään ja mitä vaimosi sanoo. Tuntuu että vaimolta on vihdoin sietokyky loppunut ja hänen puolestaan ei enää joustoa ja vastaantulemista löydy.

viikonloppuisi kirjoitti:

Vaimosi todennäköisesti tylsistyi lapsiarkeen kaikista hyvistä ajatuksista huolimatta. Hän on myös todennäköisesti vielä sen ikäinen, että kuvittelee pystyvänsä aloittamaan uudestaan alusta uuden miehen kanssa. Näin minulle kävi. Ex-vaimo meni eron jälkeen pika-avioliittoon ja hommasi samalla ankkurilapsen toisen miehen kanssa, mutta eipä se hänen arkensa siitä miksikään muuttunut kun ei sitä menneisyyttä ja lapsia pystynyt pois pyyhkimään. Kysyin häneltä kerran kun nähtiin, että ovatko hänen unelmansa nyt täyttyneet niin mutisi jotain epämääräistä sitruunan syöneen näköisenä.

Ja "Raato" tuossa antoikin jo hyviä ohjeita. Itse tein sen virheen, että olin niin typertynyt etten älynnyt pitää puoliani kunnolla. Arvokasta omaisuutta ei ollut jaettavaksi, mutta irtaimistosta annoin suurimman osan eksälle lasten vuoksi. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan pitänyt riidellä niistäkin, niin olisi eksä tajunnut ettei tämä mikään helppo nakki ole. Hänkään ei suostunut mihinkään teoriaan vaikka yritin ehdottaa.

Lisäisin vielä neuvona, että jos eksällä on juuret muussa kaupungissa niin älä anna lupaa muuttaa esim. vanhempien luokse nuolemaan haavoja vaan vetoa lasten tapaamisten takia ettei asuinpaikkakuntaa saa muuttaa.

Minulle kävi muuten täysin sama juttu. Nainen meni puoli vuotta eron jälkeen naimisiin ja lapsi taisi olla jo muhimassa siinä vaiheessa. En tosin ole tavannut häntä, jotta tietäisin kuinka hyvin hänellä pyyhkii. Toivottavasti hyvin, mutta aika harkitsematonta toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan syyksi tunneälykkyyden puutettasi. Tämän ketjun perusteella et vaikuta olevan ollenkaan kartalla siitä, mitä suhteessasi oikein on meneillään, etkä välttämättä ymmärrä eron jälkeenkään, mitä hittoa oikein tapahtui. Tämä on aika tavallinen kuvio ja nimenomaan näin päin, että mies on se kujalla olija.

Silloin kun ero tulee yllätyksenä naiselle, niin vika on sikamiehessä, joka on salaillut asioita tai on vaan seonnut. Miehelle ero tulee yllätyksenä koska hän ei vaan ymmärrä, naisessa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Raato antoi hyviä ohjeita. Olisi tietty myös terapeuttusta saada kuulla syyt eroon. Voisiko puhua vaimon kanssa rauhallisesti niin, että kerrot hyväksyväsi erin etkä yritä painostaa oysymään yhdessä ja että haluat pysyä väleissä lasten takia, mutta että jätettynä osapuolena sinua helpottaisi kuulla oikea syy. Jos hän kertoo, niin yritä pysyä rauhallisena äläkä väitä vastaan yhtään, koska se on se hänen syynsä ja hänelle riittävä.

Voiko olla, että hän pelkää sinua eikä kerro siksi? Oletko ikinä (ei tarvitse tänne kirjoittaa, mieti itse) käynyt käsiksi omasta mielestäsi harmittomasti kuten tönäissyt tms.

Tai ehkä vain et ole kuullut vaimon tyytymättömyyttä vaikka hän on kertonut. Esim omalle miehelleni tuli täytenä yllätyksenä hiljattain, että haluaisin asua omakotitalossa. Vilpittömänä aitona yllätyksenä. Hän väitti, etten ole koskaan kertonut sitä. Hämmästyttävää sikäli, että olen puhunut asiadta jo n 5 vuotta ja viimeisen vuoden ajan aktiivisesti kierrellyt okt tontteja ja tehnyt niistä ostotarjouksia ja mies on ollut osassa tonttikatselmiksista mukanakin. Mutta hän on aina selittänyt, että talohaaveeni on tyhmä ja hän tietää paremmin, etten varmasti oikeadti halua asua okt:ssa, luulen vain. Niin että kaikki tuo konkreettinen todiste päinvastaisesta on silti jäänyt häneltä sisäistämättä,että minä ihan aikuisten oikeadti haluan asua omakotitalossa ja asia valkeni hänelle siis täytenä yllätyksenä näin vuosien jälkeen. Se valkeni tilanteessa, jossa aloin puhua eromahdollisuudesta koska meillä on näköjään erilaiset tulevaisuudenkuvat, vadta silloin hän näköjään oikeasti kuuli sen mitä sanoin.

Toki voi olka, että vaimolkasi on toinen mies. Tai että seksinne on niin huonoa, ettei hän kestä enää eikä halua loukata kertomalla siitä sinulle tms.

Ihan kuin naiset eivät haluaisi erota minkään muun kuin kotitöiden takia... Miten teillä on esim seksielämä mennyt, naisen näkökulmasta?

Huvittaa aina tuo naisten vikojen etsiminen miehistä. Miksei voi vaan olla rehellinen ja tunnustaa etteivät prinsessahaaveet toteutuneet? Se on suuri sääli rikkoa perhe pelkästään oman itsekkyyden vuoksi..."because I'm worth it!".

Vierailija kirjoitti:

viikonloppuisi kirjoitti:

Vaimosi todennäköisesti tylsistyi lapsiarkeen kaikista hyvistä ajatuksista huolimatta. Hän on myös todennäköisesti vielä sen ikäinen, että kuvittelee pystyvänsä aloittamaan uudestaan alusta uuden miehen kanssa. Näin minulle kävi. Ex-vaimo meni eron jälkeen pika-avioliittoon ja hommasi samalla ankkurilapsen toisen miehen kanssa, mutta eipä se hänen arkensa siitä miksikään muuttunut kun ei sitä menneisyyttä ja lapsia pystynyt pois pyyhkimään. Kysyin häneltä kerran kun nähtiin, että ovatko hänen unelmansa nyt täyttyneet niin mutisi jotain epämääräistä sitruunan syöneen näköisenä.

Ja "Raato" tuossa antoikin jo hyviä ohjeita. Itse tein sen virheen, että olin niin typertynyt etten älynnyt pitää puoliani kunnolla. Arvokasta omaisuutta ei ollut jaettavaksi, mutta irtaimistosta annoin suurimman osan eksälle lasten vuoksi. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan pitänyt riidellä niistäkin, niin olisi eksä tajunnut ettei tämä mikään helppo nakki ole. Hänkään ei suostunut mihinkään teoriaan vaikka yritin ehdottaa.

Lisäisin vielä neuvona, että jos eksällä on juuret muussa kaupungissa niin älä anna lupaa muuttaa esim. vanhempien luokse nuolemaan haavoja vaan vetoa lasten tapaamisten takia ettei asuinpaikkakuntaa saa muuttaa.

Minulle kävi muuten täysin sama juttu. Nainen meni puoli vuotta eron jälkeen naimisiin ja lapsi taisi olla jo muhimassa siinä vaiheessa. En tosin ole tavannut häntä, jotta tietäisin kuinka hyvin hänellä pyyhkii. Toivottavasti hyvin, mutta aika harkitsematonta toimintaa. 

Minulle myös. Mitään järkeviä syitä en erolle saanut. Käytiin yhdessä muutamia kertoja terapiassa. Olisin halunnut jatkaa terapiassa käyntiä, mutta exä ei enää halunnut. Ongelmia olisi varmasti pystytty tällöin vielä ratkomaan. Lopulta "syyksi" paljastui suhde työkaveriinsa.

Eli, jos et saa järkeviä syitä tai vaimosi ei halua ratkaista ongelmia, niin luultavasti hänellä on toinen mies.

Tuosta tunteiden hiipumisesta, jota jotkut ehdottelivat:

Se ei ole asia, jolle "ei vaan voi mitään".

Lähes jokaisessa liitossa tulee vastaan hetkiä, jolloin tunteet ovat heikentyneet tai jopa loppuneet. Siksi avioliittolupauksessakaan ei luvata rakastaa, vaan luvataan TAHTOA rakastaa toista. Kysymys on siis halusta (pois lukien tietysti väkivaltaiset suhteet), ei tunteesta.

Jos molemmilla on edelleen HALU rakastaa, kunnioittaa toista, onnistua löytämään tunteet ja pystyä vetämään yhtä köyttä, se mitä todennäköisimmin onnistuu. En väitä, että aina, mutta lähes aina. Se vaatii sinnikkyyttä, keskusteluja, avoimuutta kohdata toisen tarpeet, anteeksiantamusta, ja pitkäjänteisyyttä.

Turha sanoa, että "tunteet vain kuolivat". Yleensä niiden eteen ei silloin todellakaan ole tehty sitä mitä kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan syyksi tunneälykkyyden puutettasi. Tämän ketjun perusteella et vaikuta olevan ollenkaan kartalla siitä, mitä suhteessasi oikein on meneillään, etkä välttämättä ymmärrä eron jälkeenkään, mitä hittoa oikein tapahtui. Tämä on aika tavallinen kuvio ja nimenomaan näin päin, että mies on se kujalla olija.

Tällainen johtuu monesti siitä että nainen ei osaa kommunikoida ja tuoda mielipiteitään esille. Vaan ainoastaan hiljaisesti vihjaa eikä sano suoraan mitä haluaa Ja kun mies ei osaa lukea ajatuksia nainen loukkaantuu. Suuri osa naisista ei ymmärrä että ne "sanomattakin selvät" asiat pitää kertoa miehille suoraan.