Vaimo haluaa ottaa eron!

Eikö hän ole mitään selitystä antanut, miksi haluaa erota? 

Kyllä sinä siitä selviät, vaikka tekeekin tosi kipeää. Kuolemisajatukset heität heti pois, koska sinulla on kaksi (elämää täynnä olevaa) lasta. He tarvitsevat sinua eron jälkeen myös. Itkeminen helpottaa, miestäkin.

Miksi laittaa köysi kaulaan eron jälkeen, kun voi laittaa kravaatinkin ja lähteä kohti uusia pettymyksiä....

Vierailija kirjoitti:

Miksi laittaa köysi kaulaan eron jälkeen, kun voi laittaa kravaatinkin ja lähteä kohti uusia pettymyksiä....

Miten niin pettymyksiä? :I

Eikä mitään riitoja, mykkäkouluja tai erimielisyyksiä?

Miten välit sukulaisiin?

Entä onko molemmat tulleet toisen ystävien kanssa toimeen?

Tuli vaan mieleen ihan hakematta, että jos et vaikka ole pitänyt vaimosi parhaasta ystävästä ja ollut aina pahastunut, kun he tapaavat ja käyvät jossain.

Sosiaalinen elämä on aika tärkeää,

ja joskus puoliso tajuamattaankin häiritsee toisen tärkeitä ystävyyssuhteita.

Katapään kautta nää opitaan mitä nainen arvostaa miehessä, puheisiin ei niinkään ole luottamista. Tervetuloa elämänkouluun :)

Perheterapia on hyödyllistä siinäkin tapauksessa, että toinen siitä huolimatta haluaa erota. Ehdota vaimollesi, että käytte edes pari kertaa juttelemassa perheterapeutin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä mitään riitoja, mykkäkouluja tai erimielisyyksiä?

Miten välit sukulaisiin?

Entä onko molemmat tulleet toisen ystävien kanssa toimeen?

Tuli vaan mieleen ihan hakematta, että jos et vaikka ole pitänyt vaimosi parhaasta ystävästä ja ollut aina pahastunut, kun he tapaavat ja käyvät jossain.
Sosiaalinen elämä on aika tärkeää,

ja joskus puoliso tajuamattaankin häiritsee toisen tärkeitä ystävyyssuhteita.

Tämän on totta. Parisuhde monesti häiritsee naisen ystävyyssuhteita.

Juu, jos miehiä moititaan siitä etteivät osaa puhua tunteistaan niin eivät naisetkaan siinä täydellisiä ole. Mieskaverilleni tuli eropaperit postissa, vaikka asuivat yhdessä, vaimo oli löytänyt korkeammin koulutetun ja paremmin toimeen tulevan...

Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi laittaa köysi kaulaan eron jälkeen, kun voi laittaa kravaatinkin ja lähteä kohti uusia pettymyksiä....

Miten niin pettymyksiä? :I

Se on sanonta...

Ap, ehkä teidän erollanne ei ole mitään tekemistä lastenhoidon ja kotitöiden jakamisen kanssa. Ikävää joka tapauksessa. Olisiko vielä jotain tehtävissä pariterapiassa?

Pariterapia ei tule kysymykseenkään hänelle hän ei halua sinne vaikka olen ainakin 20 kertaa kysynyt en ymmärrä miksi ei voisi käydä vaikka ei usko sen toimivan eihän se mitään haittaisi. Hänen kavereidensa kanssa tulen hyvin toimeen ainakin luulen niin ja olen rohkaissut häntä olemaan enemmän kavereidensa kanssa. Sukulaisiin hänellä on huonot suhteet olleet koko meidän tuntemisen ajan.

Ap

Veikkaan syyksi tunneälykkyyden puutettasi. Tämän ketjun perusteella et vaikuta olevan ollenkaan kartalla siitä, mitä suhteessasi oikein on meneillään, etkä välttämättä ymmärrä eron jälkeenkään, mitä hittoa oikein tapahtui. Tämä on aika tavallinen kuvio ja nimenomaan näin päin, että mies on se kujalla olija.

Jos vaimo ei nalkuta mistään, ettekä ole edes riidelleet niin että osaisist arvata mikä on syynä, niin jää kaksi vaihtoehtoa. Vaimolla on toinen mies, sinussa ei ole mitään vikaa, mutta se toinen on parempi. Tai sitten olet totaalisen sokea sille mitä ympärillä tapahtuu.

Todella vaikeaa uskoa että erilmoitus olisi tullut sinulle täytenä yllätyksenä. Olet todella tiukasti sulkenut silmäsi totuudelta.

Kommunikointinne ei toimi? Vaimosi ei saa sinulle viestiä perille? Vaimosi ei usko enää liittoonne eikä että se korjautuisi sovittelemalla. Vaimosi haluaa sinusta eroon todella pontevasti, eli hän on todella tyytymätön. Voi olla että hän myös epäilee että sinusta voi olla vaikeaa päästä eroon ja siksi hän on näin ehdoton.

Joskus tunteet vaan kuolee.

Jos olet oikeasti eronnut etkä trollaa, niin kannattaa ehkä käydä katsomassa tuolta noita videoita. Mielestäni asiaa kannattaa vatvoa oikein kunnolla alkuun, jolloin nämä tunteet eivät tule päälle ikävässä tilanteessa. Tuossa puhutaan kurssista, mutta ei se mikään kurssi ole. Klikkaa vaan, niin pääset katsomaan videoita: 

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/miesten-erokoulu/

Itsekin erosin pitkästä suhteesta pari vuotta sitten ja se oli alkuun kova paikka ja tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä. Aika nopeasti se kuitenkin menee ohi. Olet ollut iloinen ennen vaimoasi ja tulet olemaan sitä myös vaimosi jälkeen jos et jää liiaksi vatvomaan. Tietenkin sinulla on lapset aina vaimostasi muistuttamassa, joten sitä kautta hankalampi päästää irti. Itse muutin satojen kilometrien päähän, jossa oli hyvä aloittaa uudestaan, enkä ole vaimoani nähnyt tuon jälkeen, eikä meillä ole lapsia. Toisaalta lapset tuovat merkitystä ja sisältöä elämään, joten heidän olemassa olo voi helpottaakin tilannetta, koska et ehkä koe samanlaista tyhjyyttä kuin minä koin. Työttömyyskään ei asiaa auttanut kun arkikin oli tyhjää.

Hirteen hyppääminen tulee monelle mieleen ajatuksen tasolla, koska tunne on niin ikävä. Sama tunne saattaa tulla myös kovan urheilusuorituksen aikana. Pitää ymmärtää, että nekin ovat normaaleja tunteita, mutta niitä ei missään tapauksessa kannata toteuttaa. Muutaman vuoden päästä kiität itseäsi, että et tehnyt mitään sinulle haitallista kun olet lähtenyt taas uuteen nousuun ja olet ehkä onnellisempi kuin olit tässä suhteessa. Jos toinen haluaa suhteesta pois, niin voi miettiä, että kuinka paljon hän siihen on lähiaikoina edes panostanut ja se usein näkyy myös kumppanin onnellisuudessa, vaikka sanot olleesi onnellinen. 

Joskus käy niin, että tunteet vain kuolevat. Vaikka olisit ollut kuinka hyvä puoliso, arki on sujunut jne. Elämä ei ole aina niin tasaista ja selkeää vaan joskus voi käydä myös näin. Et oikein voi asialle mitään, kun ei toista voi pakottaa rakastamaan

Terve, täällä eronnut mies. Ensimmäiseksi, et laita nimiä mihinkään papereihin vielä, harkinta-aika on sitä varten, että harkitaan. Toiseksi, sinua saatetaan painostaa muuttamaan pois yhteisestä kodistanne. Se on ihan ok, jos olo on tosiaan niin hankala että ei voi olla saman katon alla. Mutta muista, että tällöin olet lähtökohtaisesti huonommassa asemassa, mikäli tulee kränää siitä, kumman luona lapset tulevat jatkossa asumaan. Sinulla on todennäköisesti huono omatunto ja yrität helpottaa sitä antamalla myönnytyksiä, esimerkiksi osituksen suhteen, tulevalle ex-puolisolle vaikka siitä ei olisi käytännössä mitään hyötyä. Tätäkin varten on harkinta-aika. Viimeiseksi, älä epäröi hakea apua, vaan nyt jos milloinkaan käytät kaiken avun mitä on saatavissa. Esimerkiksi Miessakit Ry, isät lasten asialla Ry, elatusvelvollisten liitto Ry on sitä varten että sieltä saa apua. Kuten varmaan kaikilla eronneilla miehillä, jotenkin sosiaaliviranomaisten kanssa asioiminen nostaa karvat pystyyn kun lasten asioista sovitaan. He ovat kuulemma ajat sitten korjanneet toimintaansa puoluettomaksi, mutta minulla on itsellä sellainen kokemus, että pääasiallisesti he yrittävät saada riidan loppumaan ja yleensä helpoimmalla kompromissi saadaan miehen selkänahasta, tasa-arvo ei ole ehkä ykkösenä heidän listallaan. Tämäkin on ihan ok, mutta kannattaa mielestäni pitää mielessä että sinun oikeudet eivät heillä ole päällimmäisenä mielessä vaan se, että kunhan saa jonkinlaisen rauhan maahan ettei heille tipahda taas uusia kriisitapauksia. Lopuksi, yleisesti ottaen ja kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se helpottaa ja on eronneena hyvätkin puolensa niin kuin tulet itsekin varmasti huomaamaan...

Teillä on kommunikaatio pielessä.

Vaimosi todennäköisesti tylsistyi lapsiarkeen kaikista hyvistä ajatuksista huolimatta. Hän on myös todennäköisesti vielä sen ikäinen, että kuvittelee pystyvänsä aloittamaan uudestaan alusta uuden miehen kanssa. Näin minulle kävi. Ex-vaimo meni eron jälkeen pika-avioliittoon ja hommasi samalla ankkurilapsen toisen miehen kanssa, mutta eipä se hänen arkensa siitä miksikään muuttunut kun ei sitä menneisyyttä ja lapsia pystynyt pois pyyhkimään. Kysyin häneltä kerran kun nähtiin, että ovatko hänen unelmansa nyt täyttyneet niin mutisi jotain epämääräistä sitruunan syöneen näköisenä.

Ja "Raato" tuossa antoikin jo hyviä ohjeita. Itse tein sen virheen, että olin niin typertynyt etten älynnyt pitää puoliani kunnolla. Arvokasta omaisuutta ei ollut jaettavaksi, mutta irtaimistosta annoin suurimman osan eksälle lasten vuoksi. Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan pitänyt riidellä niistäkin, niin olisi eksä tajunnut ettei tämä mikään helppo nakki ole. Hänkään ei suostunut mihinkään teoriaan vaikka yritin ehdottaa.

Lisäisin vielä neuvona, että jos eksällä on juuret muussa kaupungissa niin älä anna lupaa muuttaa esim. vanhempien luokse nuolemaan haavoja vaan vetoa lasten tapaamisten takia ettei asuinpaikkakuntaa saa muuttaa.