Mies kosi, mutta ei halua itselleen sormusta

Meille on kyllä kunnia käyttää sormuksia. Mies ei ole ikinä käyttänyt mitään koruja mutta kihla/ vihkisormusta käyttää aina. Ei, en suostuisi, pahastusin, riita tulisi. Isäni ei käyttänyt sormusta paitsi kun teki kuolemaa.. Siihen asti jaksoi esittää vaikeasti tavoiteltavaa ( 50 vuotta).

Kun aikoinaan menimme  naimisiin niin se oli hyvin nopea päätös, eli emme koskaan juhlineet erikseen kihlausta tai hankkineet kihlasormuksia. Ei kumpikaan kyllä halunnut myöskään vihkisormusta. Nykyisessä suhteessa ei vielä olla edes puhuttu sen virallistamisesta, en tiedä kaipaako mies sitä yhtään sen enempää kuin minäkään, mutta siinä vaiheessa jos joskus menemme avoliittoon niin pitää varmaan keskustella myös avioliitosta, vaikuttaahan liiton muoto esimerkiksi asumisoikeuteen yhteisessä kodissa, jos toinen kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama aikanaan, mutta toisinpäin. Minä en halunnut sormusta. Mies halusi ja sanoi, että ihan sama onko minulla sormusta, mutta hän haluaa ehsottomasti sellaisen.

Muutin mieleni, kun näin sormuksen. Se ei ollutkaan perusrinkula.

Mutta miksi en halunnut sormusta? Koska minulle kihlaus ei merkitse mitään, se on vain sormus. Vasta naimisiinmenolla on minulle merkitystä.

Jos kihlaus ei merkitse sinulle mitään niin avioliittosi on sinulle osittain merkityksetön. Kihlaus on osa avioliittoa, merkkinä, että on sovittu avioliitosta.

Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä.

Kun kuulen ihmisten menneen kihloihin, niin ei Minulle tule fiilistä, että tuosta pitää onnitella. Tiedän monta, jotka ovat sen tehneet huvikseen kun on kiva saada sormus, tai koska oltu pitkään yhdessä. Vasta naimisiinmeno kysyy enemmän rohkeutta. Harva menee naimisiin hyvikseen.

Ja tiedän monta, jotka tekevät ensin lapsia ja siksi menevät kihloihin. Eivät mene naimisiin, koska "ei sillä ole mitään merkitystä". Sitten eroavat, tapaavat uuden ja pum... yhtäkkiä naimisiinmenolla onkin merkitystä.

"Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä."

Jänishousun puhetta. Kihlaus on sopimus ja kihlauksen purkaminen on sopimusrikkomus. Etkö kunnioita sopimuksia, jätätkö aina pelivaraa, että periaatteessa kyllä mutta käytännössä ei. Suosittelen ettet mene kihloihin ennen kuin olet varma avioliitosta. Myös tuo yrittämistä viimeiseen asti on lapsellista puhetta. Kuolemaan asti yrittämistä vaikka henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä? Ei näin. Sinun on hyvä tulevalle puolisollesi avata huolella mitä sanat sinulle tarkoittavat, ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä sitoutumisesta.

Sormusta ei ole pakko käyttää, kummankaan. Kihlaus tai avioliitto ei ole yhdestä rinkulasta kiinni. Ja jos joku muu teidän sormuksistanne jaksaa pahastua, niin pahastukoon. Keskittykään omaan elämäänne.

Me ostettiin kihlausta ja naimisiin menoa varten minulle rinkulat, miehelle riitti sama sormus molempiin. Symboliarvon vuoksi, ei muun takia. Kumpikaan ei sormusta käytä.

Vierailija kirjoitti:

mee nyt vaikka paskalle kun et keksi muuta tekemistä kun keksiä näitä lapsellisia aloituksia!!!

Ei tietääkseni naiset paskanna. Naiset kykkii pieniä pinkkejä papanoita.

Minä ja mieheni olemme olleet naimisissa 11-vuotta. Aluksi meillä oli sormukset, mutta töiden vuoksi minun piti aina ottaa sormus pois ja pelkäsin sen hukkuvan. En muutenkaan käytä koruja.

Emme käytä sormuksia enää, eikä se tarkoita mitään.

Me ei menty kihloihin ollenkaaan vaan suoraan naimisiin, silloin hankittiin sormukset. Mies hukkasi omansa alle vuoden kuluttua eikä uutta ole tullut hankittua. Nyt 15 vuotta naimisissa ja harkitsen avioeroa, mutta sormuksettomuudella (tai kolmansilla osapuolilla tms. ) ei ole osuutta asiaan ;-).

Outoa ostaa vain yksi sormus. Ei meilläkään mies käytä sormusta sormessa, mutta se kulkee ketjussa miehen kaulassa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa ostaa vain yksi sormus. Ei meilläkään mies käytä sormusta sormessa, mutta se kulkee ketjussa miehen kaulassa.

Se on muuten ärsyttävää, kun se siinä ketjussa killuessaan osuu naamaan rakastellessa. Laittas vaikka lompakkoon siksi aikaa, ja takas ku menee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama aikanaan, mutta toisinpäin. Minä en halunnut sormusta. Mies halusi ja sanoi, että ihan sama onko minulla sormusta, mutta hän haluaa ehsottomasti sellaisen.

Muutin mieleni, kun näin sormuksen. Se ei ollutkaan perusrinkula.

Mutta miksi en halunnut sormusta? Koska minulle kihlaus ei merkitse mitään, se on vain sormus. Vasta naimisiinmenolla on minulle merkitystä.

Jos kihlaus ei merkitse sinulle mitään niin avioliittosi on sinulle osittain merkityksetön. Kihlaus on osa avioliittoa, merkkinä, että on sovittu avioliitosta.

Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä.

Kun kuulen ihmisten menneen kihloihin, niin ei Minulle tule fiilistä, että tuosta pitää onnitella. Tiedän monta, jotka ovat sen tehneet huvikseen kun on kiva saada sormus, tai koska oltu pitkään yhdessä. Vasta naimisiinmeno kysyy enemmän rohkeutta. Harva menee naimisiin hyvikseen.

Ja tiedän monta, jotka tekevät ensin lapsia ja siksi menevät kihloihin. Eivät mene naimisiin, koska "ei sillä ole mitään merkitystä". Sitten eroavat, tapaavat uuden ja pum... yhtäkkiä naimisiinmenolla onkin merkitystä.

"Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä."

Jänishousun puhetta. Kihlaus on sopimus ja kihlauksen purkaminen on sopimusrikkomus. Etkö kunnioita sopimuksia, jätätkö aina pelivaraa, että periaatteessa kyllä mutta käytännössä ei. Suosittelen ettet mene kihloihin ennen kuin olet varma avioliitosta. Myös tuo yrittämistä viimeiseen asti on lapsellista puhetta. Kuolemaan asti yrittämistä vaikka henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä? Ei näin. Sinun on hyvä tulevalle puolisollesi avata huolella mitä sanat sinulle tarkoittavat, ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä sitoutumisesta.

Ei kai kukaan mene kihloihin ellei ole varma avioliitosta? (En nyt puhu teinikihloista, joissa vain vaihdetaan sormuksia ilman että olisi edes sovittu avioliitosta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama aikanaan, mutta toisinpäin. Minä en halunnut sormusta. Mies halusi ja sanoi, että ihan sama onko minulla sormusta, mutta hän haluaa ehsottomasti sellaisen.

Muutin mieleni, kun näin sormuksen. Se ei ollutkaan perusrinkula.

Mutta miksi en halunnut sormusta? Koska minulle kihlaus ei merkitse mitään, se on vain sormus. Vasta naimisiinmenolla on minulle merkitystä.

Jos kihlaus ei merkitse sinulle mitään niin avioliittosi on sinulle osittain merkityksetön. Kihlaus on osa avioliittoa, merkkinä, että on sovittu avioliitosta.

Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä.

Kun kuulen ihmisten menneen kihloihin, niin ei Minulle tule fiilistä, että tuosta pitää onnitella. Tiedän monta, jotka ovat sen tehneet huvikseen kun on kiva saada sormus, tai koska oltu pitkään yhdessä. Vasta naimisiinmeno kysyy enemmän rohkeutta. Harva menee naimisiin hyvikseen.

Ja tiedän monta, jotka tekevät ensin lapsia ja siksi menevät kihloihin. Eivät mene naimisiin, koska "ei sillä ole mitään merkitystä". Sitten eroavat, tapaavat uuden ja pum... yhtäkkiä naimisiinmenolla onkin merkitystä.

"Ei avioliittoni ole merkityksetön. Avioliitto on sitoutumista myötä- ja vastamäissä. Se on yrittämistä viimeiseen asti.

Kihlaus on vasta Sopimus, että tuohon kaikkeen ryhdytään tulevaisuudessa. Ei vielä."

Jänishousun puhetta. Kihlaus on sopimus ja kihlauksen purkaminen on sopimusrikkomus. Etkö kunnioita sopimuksia, jätätkö aina pelivaraa, että periaatteessa kyllä mutta käytännössä ei. Suosittelen ettet mene kihloihin ennen kuin olet varma avioliitosta. Myös tuo yrittämistä viimeiseen asti on lapsellista puhetta. Kuolemaan asti yrittämistä vaikka henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä? Ei näin. Sinun on hyvä tulevalle puolisollesi avata huolella mitä sanat sinulle tarkoittavat, ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä sitoutumisesta.

Kihlaus on sopimusrikkomus? Juu, tavallaan, mutta kihlaus on vasta lupaus isommasta sopimuksesta. Kihlaus on tavallaan alustava sopimus.

Olen ollut kahdesti kihloissa ja molemmilla kerroilla olen mennyt kihloihin vasta sitten, kun olen ollut oikeasti valmis menemään naimisiin. Mutta ei kaikki ihmiset näin toimi - tiedän monta, kuten jo sanoin, menevät kihloihin vain huvikseen.

Olen toista kertaa aviossa. Kyllä, yritin ensimmäisessa avioliitossa loppuun asti. Luovutin vasta, kun mies ei suostunut luopumaan toisesta naisestaan. Siinä meni minun rajani. Minä en jalkavaimoksi rupea.

Nykyinen puolisoni tietää tämän kaiken. Olemme huolella puhuneet näkemyksistämme. Ja olemme yhtä mieltä.

Ihan normaalia, että miehellä ei ole kihlasormusta. Vain naisella. Ainakin muualla maailmassa näin. Mutta sitten kun menette naimisiin kuuluisi miehelläkin olla vihkisormus. Voittehan te vaikka sopia että käytätte sormuksia ns. Virallisissa tilanteissa ja juhlissa ym. Mutta arjessa on ok olla ilman.

Vierailija kirjoitti:

Mies siis kosi ja käytiin yhdessä valitsemassa minulle sormus. Itselleen mies ei sormusta halunnut, kuulemma ei osaa käyttää sormuksia..

Ajattelin, että tämä on ok. Kuitenkin tutut tuntuvat kovasti ihmettelevän "haluaako hän esittää vapaata?"

Mitä mieltä olette ihan rehellisesti?

Jaa, onko hänellä aiempaa kokemusta sormuksen käytöstä vai miten tietää, ettei osaa? Jos asia on sinulle tärkeä, pitäisi sen olla hänellekin.

Meillä sormukset on "edustuskäytössä" eli kotona ei pidetä, etteivät pilaannu puutarha- ym kotihommissa. Työt ei estä.

Julkisuudessa sormus kertoo käyttäjästään jotain - siviilisäädyn - tai sitten ei. Tunnen nuoria, joilla ei ole ollenkaan sormuksia, vaikka ovat naimisissa. Toisinaan taas asiakaspalvelutyössä nuoret naiset saattavat käyttää "rengasta" vasemmassa nimettömässään saadakseen olla rauhassa "ihailijoiden" ei-toivotuilta kiinnostuksen osoituksilta.

Minä tiedän erään eronneen, joka toisinaan käyttää sormustaan statussymbolina. Eronneella kun ei ole kaikissa kulttuureissa hyvää mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies siis kosi ja käytiin yhdessä valitsemassa minulle sormus. Itselleen mies ei sormusta halunnut, kuulemma ei osaa käyttää sormuksia..

Ajattelin, että tämä on ok. Kuitenkin tutut tuntuvat kovasti ihmettelevän "haluaako hän esittää vapaata?"

Mitä mieltä olette ihan rehellisesti?

Jaa, onko hänellä aiempaa kokemusta sormuksen käytöstä vai miten tietää, ettei osaa? Jos asia on sinulle tärkeä, pitäisi sen olla hänellekin.

Meillä sormukset on "edustuskäytössä" eli kotona ei pidetä, etteivät pilaannu puutarha- ym kotihommissa. Työt ei estä.

Julkisuudessa sormus kertoo käyttäjästään jotain - siviilisäädyn - tai sitten ei. Tunnen nuoria, joilla ei ole ollenkaan sormuksia, vaikka ovat naimisissa. Toisinaan taas asiakaspalvelutyössä nuoret naiset saattavat käyttää "rengasta" vasemmassa nimettömässään saadakseen olla rauhassa "ihailijoiden" ei-toivotuilta kiinnostuksen osoituksilta.

Hänellä ei ole kokemusta sormuksen käytöstä. Kelloa kyllä käyttää, mutta koruja ei ikinä. Työ on sellainen, että sormus voi joskus olla tiellä ja aiheuttaa vaaratilanteen. Hänellä on paksut nivelet, joten sormuksen tulisi olla hieman löysä.

Minulle riittäisi se, että käyttäisi edes juhlatilanteissa.

Ap

Eikö hän suostu käyttämään sormusta edes juhlatilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö hän suostu käyttämään sormusta edes juhlatilanteessa?

Varmaan suostuisi juhlissa käyttämään, jos pakottaisin/pyytäisin. Täytyy vielä kysyä uudelleen. Olisi vaan kiva, että halu käyttää sormusta lähtisi miehestä itsestään.

Ap

Me mentiin kihloihin 15v. Sitten. Mies kyllä alkuun käytti sormusta. Tosin sitä ei voinut käyttää töissä eikä harrastuksessa, missä käy 4-6 kertaa viikossa. Sitten se sormus oli aina millon missäkin. Nykyään ei edes pysty sormusta käyttämään , kun harrastuksessa sormien nivelet on muuttuneet sellaisiksi pallukoiksi ettei sormus mene niiden yli.

Sormuksen tai sormuksettomuuden takia ei erottu mutta oli sillä symboliarvoa vissiin miehelle. Kun miehellä oli toinen nainen niin lakkasi pitämästä sormusta...