Lue keskustelun säännöt.
Miehen veli kihloihin vuoden jälkeen, meillä meni 5 vv
16.08.2017 |
Mies kosi elokuun alussa 4 vuoden seurustelun jälkeen. Tänään sain kuulla, että miehen serkku (joka on myös tämän paras kaveri) on kosinut tyttöystäväänsä, jonka kanssa ollut vuoden. Oikein nätti ja mukava nainen onkin.
Olen iloinnut kihlauksestamme, mutta nyt tuli vähän paska fiilis. Toki olen iloinen, että heillä on natsannut noinkin hyvin. Meillä meni monta vuotta, toiset menee tosta vaan. Tiedän että tunteeni on typerä, mutta jotenkin tuntuu epäreilulta. Ihan kuin minussa olisi jokin vika, kun piti niin kauan harkita.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole kovin fiksua mennä kihloihin ensihuumassa eli ainakaan kahden ekan vuoden aikana. Olisi hyvä kokea suhteen "arkistuminen", joka toisaalta myös vahvistaa suhdetta, jos suhde jatkuu.
On niiiiiiin turhaa yleistää suuntaan tai toiseen. Ihmiset, pariskunnat, suhteet ja liitot ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐
Ei pahalla, mutta minä en ymmärrä sinua tai sinunkaltaisiasi. Miksi pitää olla joku ulkoinen "julistus" sille, että me nyt ihan tosissaan ollaan yhdessä? Miksi ei riitä, että on keskenään asia sovittu ja käytännön teoilla toteen näytetty? Teoilla en tarkoita sormuksia ja muuta ulkoista, vaan sitä mitä tapahtuu kumppaneiden välillä niin tekojen kuin tunteidenkin tasolla.
Mökkinaapurinamme asuu yli 80v pariskunta, jotka ovat eläneet avoliitossa noin 60 vuotta. Eivät ole kihloissakaan. Silti heistä suorastaan paistaa keskinäinen kunnioitus, luottamus ja rakkaus. Siitä hyvää mallia sille, ettei avioliitto ole mikään välttämättömyys vakaalle ja onnelliselle suhteelle.
En ole kenelle vastasit, mutta mulla oli samoja fiiliksiä. Se juonsi juurensa ihan siitä millainen suhteemme alkuaika oli. Ensivaikutelmani hänestä ei ollut sellainen että olisin edes uskonut että päätyisimme pitkään suhteeseen. Suhteemme alku oli huoletonta tapailua ja mies heitti paljon negatiivissävytteistä vitsiä parisuhteista ja naimisiinmenosta. Kesti vuosia ennen kuin ymmärsin että hän todella haluaa naimisiin ja perheen.
Kyllä, minulle kihlauksella valtava symbolinen arvo ja voin sanoa että se vaikutti myös arkeemme.
Jos vaikka kasvaisit aikuiseksi ja lakkaisit vertaamasta itseäsi muihin. Kateus on lisäksi kovin ruma piirre ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐
Miksi sinä et ole kosinut miestäsi? Etsitkö jotain parempaa? Etkö ole varma?
Tunteesi on typerä. Olen ollut nuorena kaksi kertaa kihloissa. Kummallakaan kertaa miehillä ei ollut aikomustakaan mennä kanssani naimisiin. Kosivat vain siksi, että siihen aikaan se oli mulle tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei vielä tunne miestään. Ei tiedä hänen ajatuksistaan avioliitosta yms. Heillä ei vaikuta olevan kovin luottamukselliset välit, koska eivät puhu tällaisista asioista. Ap joutuu arvailemaan miehen tunteita ja ajatuksia. En suosittele avioliittoa tällaisessa tilanteessa.
Minä olen seurustellut mieheni kanssa 15 vuotta, on lapsiakin. Tottakai me olemme vieläkin toisillemme se kenen kanssa haluaa loppuelämänsä viettää! Eihän tässä olisi muuten mitään järkeä. Oli suhteen juridinen luonne mikä tahansa, se vaatii sen halun olla yhdessä ja päätöksen panostaa siihen suhteeseen, sormuksilla tai niiden puuttumisella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Mekin oltiin joskus kovin menossa naimisiin kun elämän oppikirja oli niin tarkasti mielessä. Kun elämä sitten koitti, olemme ymmärtäneet millä asioilla oikeasti on merkitystä jos haluaa olla yhdessä loppuun asti (kunnes sitten saattaa tulla se päivä kun ei enää halua, elämä on.) Kyse on päätöksistä ja jokapäiväisistä valinnoista. Kyse on siitä, että se toinen on sen arvoinen että jaksaa katsoa urpoilut ja kyvystä mennä itseensä jos huomaan vaikuttavansa negatiivisesti toiseen. Kyse on omanlaisista rakkaudenosoituksista ja kipinä pysyy yllä, kun muistaa ihan itse katsoa sitä puolisoaan tasaisin väliajoin ja nähdä ne asiat joita toisessa rakastaa ja arvostaa. Jos joskus tulee se päivä, että toista ei rakastakaan eikä halua olla yhdessä, niin se päivä tulee sormuksista riippumatta.
Itse emme suhtaudu mitenkään ehdottoman kielteisesti naimisiinmenoon, mutta se tuntuu vaan niin toissijaiselta. Kun joskus tarvitsemme omaisuusjärjestelyjä varten sen oikeudellisen paperin niin sitten varmaan mennään ja silloinkaan ei kyllä juhlita mitään olemme sitoutuneet toisiimme foreverändever vaan sitä, että olemme selvinneet siihen asti rakastuneina ja toistaiseksi vielä haluamme. Itse olen ainakin todennut iän karttuessa, että mikään ei elämässä ole varmaa eikä näennäinen turvallisuudentunne pelasta mitään. Joka päivä pitää elää sitä päivää arvostaen, tai ainakin seuraavaa :D parisuhde vaatii aina työtä, idea on siinä että löytää sen ihmisen kenen kanssa se työstäminenkin on sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐
Miksi sinä et ole kosinut miestäsi? Etsitkö jotain parempaa? Etkö ole varma?
Koska meistä molemmista se on miehen homma kosia :)
Itse ainakin näin vuoden jälkeen olen varma, että tämä on se mies jonka kanssa haluan viettää loppu elämän. Ei meillä kuitenkaan ole kiire naimisiin ja todennäköisesti ei vaihdeta sormuksia vielä moneen vuoteen. Saa aika epävarma ihminen olla, jos kihlautumisnopeuden perusteella päättelee toisten suhteen olevan onnellisempi tai parempi.