Miehen veli kihloihin vuoden jälkeen, meillä meni 5 vv

Mua kiinnostaa miksi otsikossa oli miehen veli ja avauksessa miehen serkku. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Kylläpä olette epävarmoja itsestänne kun tällaisia pitää miettiä. Ei kihlaus tai naimisiin syöksyminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Suhde voi olla kaikinpuolin onnellinen ilman minkäänlaisia sormuksenvaihtoja. Samoin kuin suhde voi olla kaikinpuolin onneton, vaikka sormukset on vaihdettu pikavauhdilla. Rinkula sormessa ei muuta suhteen tilannetta suuntaan tai toiseen. Se on vain symboli. Olennaisempaa on, mitä suhteen osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa miksi otsikossa oli miehen veli ja avauksessa miehen serkku. Outoa.

Kuten aikaisemmin totesin, oli ihan täysi ajatuksissa tapahtunut kämmi. Joskus olen kutsunut esim. opettajaa mummoksi, vähän sama homma.

Ap

Sitten vielä miehen serkku on miehen paras kaveri. Siis miehen veli? En tiedä yhdenkään miehen sanovan veljeään myös parhaaksi kaverikseen, veli on veli. Ei myöskään kukaan nainen sano et mun miehen veli in sen paras kaveri, veli on veli. Ap:n jutussa on jotain hämärää.

Mä veikkaan et kyse on ap:n omasta siskosta. Helpompi avautua että on vähän erilainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Kylläpä olette epävarmoja itsestänne kun tällaisia pitää miettiä. Ei kihlaus tai naimisiin syöksyminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Suhde voi olla kaikinpuolin onnellinen ilman minkäänlaisia sormuksenvaihtoja. Samoin kuin suhde voi olla kaikinpuolin onneton, vaikka sormukset on vaihdettu pikavauhdilla. Rinkula sormessa ei muuta suhteen tilannetta suuntaan tai toiseen. Se on vain symboli. Olennaisempaa on, mitä suhteen osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan. 

Tietysti, mutta kyllähän se jotain kertoo. Jos on täysin varma tunteistaan ja siitä että haluaa viettää toisen kanssa loppuelämänsä, niin toki kosii jos siis naimisiin ylipäänsä haluaa. Jos ei ole varma niin katselee vielä.. Minulla on semmoinen olo että mies vielä katselee. Muuten on tekemisissään hyvin jämäkkä tyyliin "haluan tuon auton, ostan sen" eikä turhia jahkaile kun on varma.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Ei pahalla, mutta minä en ymmärrä sinua tai sinunkaltaisiasi. Miksi pitää olla joku ulkoinen "julistus" sille, että me nyt ihan tosissaan ollaan yhdessä? Miksi ei riitä, että on keskenään asia sovittu ja käytännön teoilla toteen näytetty? Teoilla en tarkoita sormuksia ja muuta ulkoista, vaan sitä mitä tapahtuu kumppaneiden välillä niin tekojen kuin tunteidenkin tasolla. 

Mökkinaapurinamme asuu yli 80v pariskunta, jotka ovat eläneet avoliitossa noin 60 vuotta. Eivät ole kihloissakaan. Silti heistä suorastaan paistaa keskinäinen kunnioitus, luottamus ja rakkaus. Siitä hyvää mallia sille, ettei avioliitto ole mikään välttämättömyys vakaalle ja onnelliselle suhteelle.

Mitä sen väliä onko sen neljä vuotta ollut kihloissa vai seurustellut? Ja jos olisit halunnut khlautua aikaisemmin niin olisit voinut kosia.

Et voi vertailla omaa parisuhdetta muihin. Olosuhteet on eri ja ihmisillä eri tahti.

Entä jos toinen pari meni kihloihin sillä ajatuksella, että häät tulee ehkä joskus, mutta ei välttämättä ollenkaan. Ja miehesi on sitä mieltä, että kun mennään kihloihin niin mennään myös naimisiin ja vielä suht lyhyessä ajassa.

Toisena asiana vielä: Mistä sinulla tulee sellainen olo, että hän vielä katselisi ympärilleen?

Se on 5v. ei 5 vv

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Ei pahalla, mutta minä en ymmärrä sinua tai sinunkaltaisiasi. Miksi pitää olla joku ulkoinen "julistus" sille, että me nyt ihan tosissaan ollaan yhdessä? Miksi ei riitä, että on keskenään asia sovittu ja käytännön teoilla toteen näytetty? Teoilla en tarkoita sormuksia ja muuta ulkoista, vaan sitä mitä tapahtuu kumppaneiden välillä niin tekojen kuin tunteidenkin tasolla. 

Mökkinaapurinamme asuu yli 80v pariskunta, jotka ovat eläneet avoliitossa noin 60 vuotta. Eivät ole kihloissakaan. Silti heistä suorastaan paistaa keskinäinen kunnioitus, luottamus ja rakkaus. Siitä hyvää mallia sille, ettei avioliitto ole mikään välttämättömyys vakaalle ja onnelliselle suhteelle.

Juu ja minä en ymmärrä ihmisiä jotka eivät syö juustoa. Siis sehän on hyvää?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä tiedä. Eksän kanssa menin naimisiin 7kk tuntemisen jälkeen. En missään vaiheessa edes rakastanut koko ihmistä koko sydämestäni, enkä ollut mitenkään erityisen onnellinen, enkä odottanut koko tapahtumaa... Nykyisen kanssa olen ollut 3vuotta, eikä olla edes kihloissa, enkä koskaan ole ollut näin onnellinen! Oikein odotan, että minua kosittaisiin ja vihdoinkin kokisin sen fiiliksen, mitä oikeasti pitäisi kokea   :) Eli ei se poissulje sitä, että te ette olisi onnellinen, tai teillä ei olisi yhtä paljon kemiaa..

Ehkäpä tuo on totta. Pitäisi vaan lopettaa vertailu, kumpa pystyisin. Meillä on mahtunut tähän neljään vuoteen hyviä ja huonoja aikoja, etäsuhdetta ym. Heillä varmaan ollut tasaisempaa ja varmuus tullut nopeasti.

Ap

Siis oikeastiko kaikkien pitäisi palvoa teidän elämää niin hartaasti, ettei kukaan muu saa mennä kihloihin tai naimisiin, kun se tontti on varattu yksin teille.

Kyllä se on kuule niin, että teidän elämä ei kiinnosta vittuakaan niitä muita. Ja siksi ne toiset tekee ihan just niin kuin ne haluaa ja milloin haluaa.

.

No ei. Lähinnä pohdin, mitä se kertoo meidän suhteesta, että ollaan edetty näin hitaasti.

Me olemme olleet yhdessä 6 vuotta ka nyt harkitaan jos alkais miettimään yhteenmuuttoa. En koe että tämä kertoo meidän suhteesta mitään. Tämä on sopinut meille ja kenekään muun ei tarvitse meidän suhdetta ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Kylläpä olette epävarmoja itsestänne kun tällaisia pitää miettiä. Ei kihlaus tai naimisiin syöksyminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Suhde voi olla kaikinpuolin onnellinen ilman minkäänlaisia sormuksenvaihtoja. Samoin kuin suhde voi olla kaikinpuolin onneton, vaikka sormukset on vaihdettu pikavauhdilla. Rinkula sormessa ei muuta suhteen tilannetta suuntaan tai toiseen. Se on vain symboli. Olennaisempaa on, mitä suhteen osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan. 

Tietysti, mutta kyllähän se jotain kertoo. Jos on täysin varma tunteistaan ja siitä että haluaa viettää toisen kanssa loppuelämänsä, niin toki kosii jos siis naimisiin ylipäänsä haluaa. Jos ei ole varma niin katselee vielä.. Minulla on semmoinen olo että mies vielä katselee. Muuten on tekemisissään hyvin jämäkkä tyyliin "haluan tuon auton, ostan sen" eikä turhia jahkaile kun on varma.

Itse olen täysin varma tunteistani miestäni kohtaan sekä mieheni tunteista minua kohtaan. Olen täysin varma, että haluamme olla yhdessä loppuelämämme. Emme vain aio mennä naimisiin tai kihloihin. Emme tarvitse sormuksia tai seremonioita vakuutukseksi suhteen aitoudesta. Kenties sinunkin miehesi ajattelee samoin. Kannattaa keskustella asiasta hänen kanssaan, jos se sinua noin paljon häiritsee.

t. nainen, 20 vuotta onnellisessa avoliitossa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän täysin! Ollaan seurustelu 3 v ja ympärillä ihmiset menee kihloihin ja suunnittelee häitä puolen vuoden - 2 v jälkeen.. Meillä ei puhettakaan. Jotenkin tulee olo ettei mies ole varma? Etsii jotain parempaa? En kai ole niin hyvä että minut haluaisi heti rengastaa omakseen 😐

Kylläpä olette epävarmoja itsestänne kun tällaisia pitää miettiä. Ei kihlaus tai naimisiin syöksyminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Suhde voi olla kaikinpuolin onnellinen ilman minkäänlaisia sormuksenvaihtoja. Samoin kuin suhde voi olla kaikinpuolin onneton, vaikka sormukset on vaihdettu pikavauhdilla. Rinkula sormessa ei muuta suhteen tilannetta suuntaan tai toiseen. Se on vain symboli. Olennaisempaa on, mitä suhteen osapuolet tuntevat toisiaan kohtaan. 

Tietysti, mutta kyllähän se jotain kertoo. Jos on täysin varma tunteistaan ja siitä että haluaa viettää toisen kanssa loppuelämänsä, niin toki kosii jos siis naimisiin ylipäänsä haluaa. Jos ei ole varma niin katselee vielä.. Minulla on semmoinen olo että mies vielä katselee. Muuten on tekemisissään hyvin jämäkkä tyyliin "haluan tuon auton, ostan sen" eikä turhia jahkaile kun on varma.

Itse olen täysin varma tunteistani miestäni kohtaan sekä mieheni tunteista minua kohtaan. Olen täysin varma, että haluamme olla yhdessä loppuelämämme. Emme vain aio mennä naimisiin tai kihloihin. Emme tarvitse sormuksia tai seremonioita vakuutukseksi suhteen aitoudesta. Kenties sinunkin miehesi ajattelee samoin. Kannattaa keskustella asiasta hänen kanssaan, jos se sinua noin paljon häiritsee.

t. nainen, 20 vuotta onnellisessa avoliitossa 

Niin, te ette halua mennä naimisiin, me olemme molemmat sitä mieltä että haluamme kyllä joskus. Ilmeisesti sitten jonkun muun kanssa, en aio loppuelämääni odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Otsikkoon kirjotin ajatuksissa veli, tarkoitin toki serkkua..

Ap

Minä jo ajattelin, että nyt se trollinkirjoittaja unohti, että mitä oli otsikkoon kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran häissä, jossa pariskunta oli ollut yhdessä lähes 10 vuotta. Papin puhe jäi mieleen: "Olette olleet yhdessä jo lähes vuosikymmenen ja nyt haluatte avioliittoon. Joku ehkä kysyy mielessään, miksi vasta nyt? Minä ajattelen, että on todella arvokasta, että vielä kymmenen vuoden jälkeenkin seisotte tänään tässä ja sanotte toisillenne tahdon. Juuri tämän ihmisen kanssa, kaikkien näiden vuosien jälkeen sanon varmana ja vakuuttuneena tälle vieressäni seisovalle kumppanilleni -

tahdon."

Kiitos tästä tekstistä :) meillä kanssa sama juttu kuin tuolla kertomallasi parilla ja nyt + 10 vuotta aviossa. Vaikka 10 vuotta oli jo takana, oli vaan ihana tunne se varmuus ja rakkaus, kun tiesi ja tunsi kenen kanssa tekee tämän ison askeleen. Juu, ei tehty päätöstä sokeassa hetken hurmassa, vaan tunnustaen ja tietäen omat ja toisen vahvuudet ja heikkoudet. Niitä ei vuoden ja kahden seurustelulla kovin hyvin tiedä.

Kannattaa muistaa, että joka parilla on omat hankaluudet ja ensi huuman jälkeen niitä vasta kunnolla ehkä tuleekin ratkottavaksi, huolimatta siitä, mita Facet tai instat kertoo. Ei kannata siis kadehtia vaan tehdä siitä teidän jutusta niin hyvä kuin se vaan voi olla. Lisäksi ihmiset muuttuu, enkä minäkään voi varmaksi tietää, lähteekö mieheni joku päivä toisen matkaan tai muutunko minä vanhetessani vaikka niin, että haluan erakoitua. Elämästä ei koskaan tiedä. Mitä tahansa voi tapahtua teki niin tai näin.

Mielestäni ei ole kovin fiksua mennä kihloihin ensihuumassa eli ainakaan kahden ekan vuoden aikana. Olisi hyvä kokea suhteen "arkistuminen", joka toisaalta myös vahvistaa suhdetta, jos suhde jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole kovin fiksua mennä kihloihin ensihuumassa eli ainakaan kahden ekan vuoden aikana. Olisi hyvä kokea suhteen "arkistuminen", joka toisaalta myös vahvistaa suhdetta, jos suhde jatkuu.

Mitä jos suhde arkistuu 2 viikossa? Pitääkö silloinkin odottaa tuon maagisen 2v rajan rikkoutumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole kovin fiksua mennä kihloihin ensihuumassa eli ainakaan kahden ekan vuoden aikana. Olisi hyvä kokea suhteen "arkistuminen", joka toisaalta myös vahvistaa suhdetta, jos suhde jatkuu.

Mitä jos suhde arkistuu 2 viikossa? Pitääkö silloinkin odottaa tuon maagisen 2v rajan rikkoutumista?

Jos arkistuu kahdessa viikossa, ei taida olla vahva ihastus kyseessä .

Vierailija kirjoitti:

Joo o. Oot aika idiootti. Ei kukaan hullu mee muutenkaan enää naimisiin. Veljeni meni kihloihin vuoden sisään, ja naimisiin puolentoista vuoden sisään ja ero 2 vuoden liiton jälkee. ei käy kateeks. Oon seurustellut 4 vuotta.

Jos veljelläsi meni huonosti, ei se tarkoita, että kaikilla menee.