Voisitko kuvitella eläväsi "ihan ok mutta ei suurta kipinää"-suhteessa, jos se tarkoittaisi parempaa taloudellista toimeentuloa eroon verrattuna?

En. Ja tiedän kyllä millaista on olla oikeasti köyhä kun sähkötkin menee kun ei ole laskuja pystynyt maksamaan.

Voisin. Kämppikset seksioptiolla. Molemmille isot hyödyt.

En todellakaan. En tartte tai halua kämppistä ylimääräisellä työtaakalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ero tarkoittaisi talouden romahtamista ja huonompaa elämänlaatua sen osalta, niin eroaisitko sellaisesta pitkästä suhteesta, jossa kipinä on hiipunut? Jos kuitenkin kaikki on näennäisesti ok, ei väkivaltaa tai mitään sellaista.

Miten kuvittelet jokaisessa 20 vuoden avioliitossa käyvän? Pelkästään tottumusta, yhteisiä asioita ja ehkä jonkinlaista kiintymystä.

Varmaan, jos olisi yhteiset lapset, ja voisi sanoa että ollaan hyvät kaverit.

Ehkä jaksaisin olla ilman seksiä. En kyllä ole ihan varma, voi taas olla että tulisin hulluksikin.

En todellakaan. Kuulostaa yhtä ikävältä kuin että nuorena olisi jäänyt äidin helmoihin vain siksi, että olisi ollut enemmän rahaa.

Riippuu siitä, oliko kipinää joskus, vai ei ikinä. Jos joskus oli, voisin. Koska silloin uskon, että kipinä on uudellen löydettävissä, kunhan molemmat laittavat itsensä likoon. Suhteessa, jossa ei koskaan kipinää ollutkaan, en voisi olla. Siinä tapauksessa hankkisin mielummin kämppiksen, jonka kanssa ei tarvitse tunteilla eikä liity parisuhteen odotuksia olla läsnä ja tukena.

Joo. Itse asiassa luulen että pitkässä suhteessa väkisinkin alkuhuuman jälkeen tulee pikkulapsiarjessa tai muussa raskaassa vaiheessa aikoja, jolloin ei kipinöintiä ja hekumaa ihan joka päivälle riitä. Ne hetket vaatii sitä tahtoa olla yhdessä vastamäessäkin.

Yrittäisin tuossa tilanteessa herätellä kipinää, muistella mistä se aikoinaan tuli ja miettiä toisen hyviä puolia.

Kyllä, olenkin sellaisessa. Kunnioitan miestäni ja olen hyvä hänelle. Onhan hän keski-ikäinen, kaljuuntuva ja kaljamahainen mutta minun silmissäni hän on hieno mies. Varmasti intohimoa voisi jossain olla tarjolla mutta en ikinä vaihtaisi miestäni <3

Erosin.

Kertokaapa nyt mitä se sellainen kipinä oikeen on? Seksuaalista vetovoimaako? Onko kipinä ja kemia eri asia?

En. En ole muutenkaan parisuhderiippuvainen, ja olisin vallan onnellinen yksin, vaikka vähän köyhempänäkin. En tarvitse miestä mihinkään.

Riippuu mitä ihan ok tarkoittaa. Mikäli ei ole riitoja ja seksiä on kuitenkin sekä ollaan hyviä ystäviä niin luultavasti. Jos se olis vähän niinkuin fwb + taloudellinen etu. Mutta se pitäisi olla molemmin puolista ja molemmille tiedossa. Ei niin että toinen on rakastunut ja toinen ei.

Parempi olla yksin ja pärjätä omillaan, usko pois. :)

Jo pelkästään sen toisen naaman näkeminen päivästä toiseen on erittäin stressaavaa.

Vaikea kysymys. Suhdetta en voisi edes ajatella alottavani jos kipinää ei ole, mutta jatkaminen riippuu niin monesta asiasta. Pelkästään taloudellinen puoli ei kuitenkaan ole syy minkä takia jatkaisin, tarvitsen ainakin kumppanuutta ja välittämistä ja jonkinlaista yhteistä säveltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ero tarkoittaisi talouden romahtamista ja huonompaa elämänlaatua sen osalta, niin eroaisitko sellaisesta pitkästä suhteesta, jossa kipinä on hiipunut? Jos kuitenkin kaikki on näennäisesti ok, ei väkivaltaa tai mitään sellaista.

Miten kuvittelet jokaisessa 20 vuoden avioliitossa käyvän? Pelkästään tottumusta, yhteisiä asioita ja ehkä jonkinlaista kiintymystä.

Nimenomaan pitkässä suhteessa on hyvä, jos tavat menee yksiin, on tylsähkön turvallista. Itse erosin, koska minkäänlaista taloudellista houkutinta tai sitoumusta ei ollut+ ei ollut tylsää vaan raivostuttavaa.

En.

Olen ollut suhteessa, joka oli täynnä intohimoa ja seksiä. Mutta mies oli niin vaikea ihminen muuten, ettei sitä draamaa kestänyt. Nyt mulla on ihana, hauska ja hyvin kasvatettu mies, jonka kanssa arki on tosi helppoa. Riitoja on harvoin ja nekin saadaan puhumalla nopeasti ratkottua. Suhde ei ole läheskään yhtä täynnä seksiä ja intohimoa kuin aikaisempi suhteeni, mutta on tää niin paljon tyydyttävämpää kaikilla muilla sektoreilla, etten vaihtaisi.

tavallaan elän tuollaisessa suhteessa, mutta meinaan kyllö erota.

Valnistumiseni jälkeen.

Haluan lapsilleni hyvän lapsuuden.

En oikein tiedä mitä tuo tarkoittaa... En jotenkin hirveästi joka päivä ole koskaan kokenit mitään ihmeen kipinää.. Olisi vaan ihanaa jos arki olisi tasaista ja talous turvattu kaikin puolin. Kai olen sitten jotenkin vanhana syntynyt tai muuten vaan tylsä.