Voisitko kuvitella eläväsi "ihan ok mutta ei suurta kipinää"-suhteessa, jos se tarkoittaisi parempaa taloudellista toimeentuloa eroon verrattuna?
Jos ero tarkoittaisi talouden romahtamista ja huonompaa elämänlaatua sen osalta, niin eroaisitko sellaisesta pitkästä suhteesta, jossa kipinä on hiipunut? Jos kuitenkin kaikki on näennäisesti ok, ei väkivaltaa tai mitään sellaista.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt mitä se sellainen kipinä oikeen on? Seksuaalista vetovoimaako? Onko kipinä ja kemia eri asia?
Se on energiaa. Keskimäärin n. 45 joulen energia koska ihmisen soluista saatava kemiallinen energia on melko vähäinen ja ihminen melko tehoton voimakoneena.
En. Valitettavasti seuraan siskoni elämää, jossa näin on. Onneksi vimonen lapsi täyttää kahden vuoden päästä 18v.
Voin ja olen elänyt jo 27 vuotta. Kipinää tuo elämään, kun ei tiedä, onko sairastava puoliso tänään kotona vai viettääkö taas viikon sairaalassa.
Nuorena, niin en. Jos taas oltaisiin oltu kymmeniä vuosia yhdessä, yhteiset lapset ja puoliso ei ole mitenkään vastenmielinen, niin kyllä.
Kompa. Naisen kipinän voimakkuus on lineaarisesti verrannollinen miehen varallisuuteen ja tuloihin.
Tottakai voin. Mies maksaa suurimman osan menoista. Asutaan leveästi. Velattomasti.Mies osti auton minulle. Meillä on lapsia 2. Seksiä on kun lapset hoidossa ja mies ottaa muutaman lonkeron. Mies ei ole kovin hyvä seksissä. Perusasento ja nopea laukeaminen. Mies on kiltti ja osallistuva. Kaljuuntuva möhömaha. Ollaan oltu yhdessä vuosia.
Tottakai, tuotahan ne liitot ovatkin parhaimmillaan. Rakkaus kestää just ja just 6kk, sitten katoaa intohimo ja lopulta on se pelkkä järkiliitto jäljellä. Nimenomaan sitä mihin pyrkikin alusta lähtien. Joka meinaakin just sitä ettei meikatuilla silmillä, tissien tai kyrvän koolla ole paskaakaan väliä vaan ihan pelkästään toisen henkilön järjellä ja tavoilla on mitään merkitysä.
Vähän niinku ku katsoo asuntoa, kattokaa ny ihmeessä niitä rakenteita eikä kivoja kuvia sisustuksesta ja kukista myyjän valokuvista.
En eroa. Yhdessä on oltu 31 vuotta ja mitään kipinää ei enää ole. Olemme kuitenkin toistemme parhaat ystävät ja jaamme keskenämme ilot ja surut. Kumppanuus on silti vahva vaikka sitä sytyttävää kipinää ei enää ole enkä tiedä palaako se koskaan enää.
Olen elänyt sellaisessa suhteessa alusta saakka, yli 20v. Tiesin etten enää ikinä löytäisi sellaista suhdetta kuin suuren rakkauteni kanssa oli ( harmi ettei meistä tullut paria).
Ei tässä liitossa ole mitään vikaa, seksikin toimii vaikkei mitään hirveää intohimoa ole koskaan ollutkaan - minä olen se aktiivisempi puoli. Olemme toistemme parhaat ystävät ja kumppanit, arki sujuu ja on hauskaa yhdessä. Elämä on hyvin tyydyttävää ja onnellista näinkin. Olen aina ollut pariutuvaa ja perheellistyvää tyyppiä joten tämä sopii meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero tarkoittaisi talouden romahtamista ja huonompaa elämänlaatua sen osalta, niin eroaisitko sellaisesta pitkästä suhteesta, jossa kipinä on hiipunut? Jos kuitenkin kaikki on näennäisesti ok, ei väkivaltaa tai mitään sellaista.
Miten kuvittelet jokaisessa 20 vuoden avioliitossa käyvän? Pelkästään tottumusta, yhteisiä asioita ja ehkä jonkinlaista kiintymystä.
Vedettiin eilen pikaiset 5 jälkeen aamulla, olin menossa kuudeksi töihin ja mies valvoi yövuoroviikon vapaayötä. Kyllä kipinä pysyy hehkuvana kun siihen puhaltaa ja juurikin jakaa sen yhteisen hyvän arjen.T.Hot Relationship 19 years.
No todellakin. Kuule se kipinä hiipuu kaikissa pitkissä (siisi kymmeniä vuosia) suhteissa. Tärkeämmäksi nousee mukava elämä, syvä ystävyys ja kiva yhdessäolo.
En usko, että ne jatkuvat kipinän metsästäjät ovat onnellisia vaihtaessaan aina uuteen, kun kipinä hiipuu.
Vierailija kirjoitti:
No todellakin. Kuule se kipinä hiipuu kaikissa pitkissä (siisi kymmeniä vuosia) suhteissa. Tärkeämmäksi nousee mukava elämä, syvä ystävyys ja kiva yhdessäolo.
En usko, että ne jatkuvat kipinän metsästäjät ovat onnellisia vaihtaessaan aina uuteen, kun kipinä hiipuu.
Joillain hiipuu, toisilla ei. Sitä kipinää voi pitää yllä, ei antaa sen hiipua. Olen vieläkin 25 vuoden jälkeen umpirakastunut mieheeni ja seksi on parempaa kuin koskaan.
En näe asiaa noin. Minusta tuo on valinta silloin kun vasta haetaan elämänkumppania. Kun se elämänkumppani on jo valittu ja perhe perustettu, niin pitäisi olla samalla myös hyväksytty suhteen todennäköinen tasaantuminen ajan kanssa ja sitouduttu pysymään suhteessa vielä alkuhuuman haihduttuakin.
En usko. Tosin mulla on sinkkuna ollut aivan sama elintaso kuin parisuhteessakin. Luultavasti itsetuntoni romahtaisi, jos olisin miehen kanssa vain rahan takia. Pitäisin tilannetta itselleni varsin nöyryyttävänä.
No pelkän taloudellisen turvan takia en jäisi, eikä se olisi reilua toista kohtaan. Mutta kun kumppanilla on samat arvot, puhalletaan yhteen hiileen, arki sujuu ja meillä on yhdessä mukavaa, niin kyllä siinä kipinät jää kakkoseksi. Ja kyllä sitä kipinää on ollut ja välillä se aina leimahtaakin.
En voisi aloittaa suhdetta ilman suurta kipinää, mutta kun ajan myötä suhde arkipäiväistyy, niin ilman muuta jatkan suhdetta.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin. Kuule se kipinä hiipuu kaikissa pitkissä (siisi kymmeniä vuosia) suhteissa. Tärkeämmäksi nousee mukava elämä, syvä ystävyys ja kiva yhdessäolo.
En usko, että ne jatkuvat kipinän metsästäjät ovat onnellisia vaihtaessaan aina uuteen, kun kipinä hiipuu.Joillain hiipuu, toisilla ei. Sitä kipinää voi pitää yllä, ei antaa sen hiipua. Olen vieläkin 25 vuoden jälkeen umpirakastunut mieheeni ja seksi on parempaa kuin koskaan.
Minulla on kokemus 20-vuotisesta avioliitosta. Koko matka oli vaihtelevaa, välillä oltiin etäämmällä, välillä lähennyttiin.
Elämä on muutosta. Mikään suhde ei ole muuttumaton.
Kipinää ei mun puolelta juuri ole, miehen puolelta kyllä. Rakastetaan toisiamme ja viihdytään erittäin hyvin yhdessä, jaetaan samat intressit. Tulen itsekin taloudellisesti hyvin toimeen. Miksi eroaisin?
Niin mitä se kipinä on, varsinkin pitemmässä suhteessa? Alussa pitää toki olla vetovoimaa. Muuten en alkaisi suhteeseen. Mut enpä nyt tiedä kipinän säilymisestä. Ystävyyttä, keskustelua ja huumoria kyllä on ja se riittää mulle.