Voisitko kuvitella eläväsi "ihan ok mutta ei suurta kipinää"-suhteessa, jos se tarkoittaisi parempaa taloudellista toimeentuloa eroon verrattuna?

En ihan ok:n kanssa, mutta jos olisi paras ystäväni eikä suhteessa olisi isosti hiertäviä kohtia niin varmaan joo. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ero tarkoittaisi talouden romahtamista ja huonompaa elämänlaatua sen osalta, niin eroaisitko sellaisesta pitkästä suhteesta, jossa kipinä on hiipunut? Jos kuitenkin kaikki on näennäisesti ok, ei väkivaltaa tai mitään sellaista.

En halua olla suhteessa jonka toinen osapuoli on minulle yhdentekevä ja jolle minä olen yhdentekevä eli ollaan vaan tottumuksesta yhdessä.

No, eikös valtaosa yli esim. 10 v. kestäneistä avioliitoista ole juuri tuollaisia? :D Sorry, jos olen party pooper.

Uutta suhdetta en aloittaisi ilman kipinää ja vetovoimaa toista kohtaan.

Mutta nyt kun tiedän, mitä se kituuttaminen on, niin saattaisin jäädä siihen alkukipinän sammuttuakin-suhteeseen jos yhdessäolo olisi mutkatonta ja meillä olisi yhteistä tekemistä  ja toisaalta antaisimme toisille rauhan olla omissakin oloissamme.

Antaisin kyllä nyt arvoa sille, että voisin elää turvallisesti talousasioita miettimättä ja saisin joitain mukavuuksia ja esim. matkoja tehtyä miehen kanssa. Mutta miehen täytyisi kyllä olla kaikin tavoin sellainen, että suhteessa ei hiertäisi, puolin eikä toisin.

Kuitenkin se alun intohimo kantaisi paremmin kuin se, että sitä ei alussakaan olisi ollut. Siis saattaisi olla näin.

Myös silloinen eron syy oli se, että alkujaankaan kait ei ollut sitä kipinää ja sitten en pystynyt enää olemaan suhteessa, mies ihan tavallinen perusmies ilman pahoja vikoja, talous oli kunnossa jne.

Mutta nyt on vaikea ajatella kun olen jo vanhempi (eronnut sinkku) miten olisi jos minulla olisi pitkä parisuhde saman miehen kanssa ja siinä OK olla ja niin ehkä jäisin, kun en tietäisi muusta.

Toiset on tosiaan parisuhde-tyyppejä, silloin houkutus jäädä on suurempi. 

Ja samoin uskon, että suurin osa pitkistä parisuhteisa onkin tosiaan AP:n kuvaileman kaltaisia.

Se riippuu just siitä sietääkö sitä toisen naamaa tai ei. Jos se ei suuria ärsytyksiä nosta, niin useat jäävät.

Ja vaikka nostaakin, niin jäävät. D D D

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys. Suhdetta en voisi edes ajatella alottavani jos kipinää ei ole, mutta jatkaminen riippuu niin monesta asiasta. Pelkästään taloudellinen puoli ei kuitenkaan ole syy minkä takia jatkaisin, tarvitsen ainakin kumppanuutta ja välittämistä ja jonkinlaista yhteistä säveltä.

Se, että kipinää ei ole ei tarkoita, että kumppani olisi yhdentekevä. Minusta tärkeämpää pitkässä suhteessa on toisen rakastaminen ja kunnioittaminen. Intohimolla on tapana haalistua vuosien myötä, joten sen varaan en lähtisi rakentamaan perhettä. On niin paljon muita seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, että perhe-elämä sujuu. Esim. juuri se joidenkin parjaamaa vakaa talous.