Miksi vielä pitäisi mies etsiä?

Ei pidä.

Mulla muutama kaveri, jotka aina nähdessä kysyy "onks mitään miehiä kuvioissa" ikään kuin se olisi synonyymi "mitä sulle kuuluu" -kysymykselle.

Pitäis varmaan joku tollo viedä näytille, saisi olla rauhassa ja nousisi varmaan seuraavaan arvoluokkaan kun on se mies.

Kyllä mies pitää olla. Tätäkin palstaa lukiessa kyllä tyytyväisyys kasvaa, kun lukee minkälaisia helmiä miehiksi monella on.

Olen miettinyt samaa. Tosi harvoin kukaan kolahtaa kunnolla (ehkä maksimissaankin kymmenen vuoden välein?) ja olen jo kokenut suhteen, jossa oli ihan mukavaa mutta intohimo loisti poissaolollaan.

Asun asunnossa, josta pidän ja paikassa, joka sopii minulle. Minulla on kiva työ ja matkaseuraksi kivoja tyttökavereita. Miehiäkin saan matkaseuraksi eikä ilman hyvää seksiäkään tarvitse olla. En oikein keksi, mihin kummaan parisuhdemiestä tarvitsisin? Viihdyn hyvin itsekseni, saan nukkua juuri niin pitkään kuin haluan ja syödä vaikka joka päivä ulkona.

Asumiskuluja jakamaan en tarvitse miestä, olen erittäin hyvätuloinen. Olenkin järkeillyt asian niin, että parisuhdemieheltä odottaisin enää vieläkin parempaa ja mukavampaa elämään. Seuraavista jutuista voisi aloittaa mikäli kyseessä olisi "kompromissimies" eli en olisi varsinaisesti rakastunut:

-Swan purjeveneenä (moottoriveneet eivät kiinnosta alkuunkaan)

-komea ja urheilullinen ulkomuoto

-urheilullisia autoja

-jumalaista seksiä

-saa minut nauramaan

Em. asioista en tingi ellei vastaan tule tyyppiä, johon todella rakastun. Kompromisiin täytyy todella tarjota jotakin huippukivaa ollakseen edes jossakin määrin kiinnostava.