Ammattisi hauskat puolet (olen itse lipuntarkastaja)
Oma miete: Kun asiakkaan kädet alkavat tärisemään "etsiessään lippua". Aika paljon vitsaillaan työkavereiden kesken näitten asiakaspoloisten yrityksiä etsiä kaikenlaisia mahdollisia tekosyitä maan ja taivaan väliltä.
Voitte luottaa, että me kyllä nähdään jo kaukaa kuka matkustaa jäniksenä astuessamme kulkuneuvoon. Aivan turha yrittää. Mitä huvittavia puolia löydätte omalla työpaikallanne? ; )
Kommentit (145)
Laboratorion vastaanottovirkailijana naurattaa isät, jotka tuovat lapsiaan verikokeisiin. Pyydät kela-korttia -ei ole mukana, kun se on äidin lompakossa, sitten henkilötunnusta -ei tiedä. Ja sitten suututaan, kun joudutaan kysymään koko nimi sekä osoite. Ihankuin se yllätyksenä tulisi, että kela-korttia tai sitä henkilötunnusta tarvitaan, jotta löydetään se oikea ihminen ja oikean ihmisen lähete.
Toinen hauska ryhmä on pissatulehduksesta kärsivät, jotka tulevat suoraan ilman lähetettä antamaan pissanäytettä. Joo ymmärrän, että on vaivaa, mutta lähete tarvitaan ja minä en sitä rupea hankkimaan vaan asiakas itse on siitä vastuussa. Ja sehän on myös minun vika ettei sitä pissanäytettä tutkita ilman lähetettä (mitähän siitäkin tulisi....).
Ja vielä kolmantena ryhmänä asiakkaat, jotka ovat saaneet lähetteen kuukausia aiemmin ja sitten tulevat nyt kiukuttelemaan, kun eivät saakkaan aikaa varattua just sillä sekunnilla. Ja väittävät vielä, että on kiireellinen testattava (juu sieltä lähetteestä näkee milloin se on tehty). Se, että ajatellaan, että eihän siinä nyt kauaa mene kun vähän verta otetaan, mutta jos on ajanvarauskirjat aivan täynnä niin ei sinne väliin äkkiä mennä sitä verta vaan ottamaan.
Ei aina toimi. Olen kävellyt metrosta ulos metrin päästä tarkastajan ohi ilman lippua. Näyttelin onnistuneesti täysin rauhallista. Ei ollut lipunosto asemalka onnistunut, kun ei ollut muuta maksuvälinettä kuin pari pikkukolikkoa ja yksi aivan liian iso seteli.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa kun työ on suurimmaksi osaksi sitä, että istun tietokoneella ja kirjoittelen keeskustelufoorumeille. Olen saanut jo työasiat hoidettua ja loppupäivä meneekin päivystellessä. Voisin aivan hyvin hoitaa työni kotoa käsin, mutta pomo on sen verran vanhahtava, että pakottaa istumaan työpöydän äärellä.
Sulla on näköjään mun työt. Ehdin jo hoitaa aamun kiireisimmät hommat pois, pomoa ei ole vielä näkynyt ja kalenterissa yksi juttu iltapäivälle.
HSL:n pitkäaikainen työntekijä (12 vuotta takana) kirjoitti:
Aito smurffi kirjoitti:
Tervehdys, "oikea lipuntarkastaja".
Sinut on helppo tunnistaa jo pelkästä huumorintajuttomuudestasi. Ainakin oma lähtökohta työhöni on naureskella ja hymyillä välillä. Kannattaa kokeilla joskus, saatat ehkä löytää pientä eloa sinunkin elämääsi.
Itse olen kuullut sen verta kaikenlaista vittuilua, örveltämistä ja huutelua spurguilta ja nisteiltä niiden vuosien aikana kun olen tätä ammattia harjoittanut, että välillä tuntuu aika hiton hyvältä nauraa ja antaa vähän takaisin. Sinä et täällä yleistä mitään ammattikuntaa tietynlaiseksi; meitä on moneen junaan. Jos olisi käynyt lukiosi loppuun, niin ehkä ymmärtäisit näin simppelin perusasian. Työn iloa, ammattitoveri.
T. Oikea lipuntarkastaja (ja iloinen sellainen - ihan oikeasti).
Näin tuossa taannoin aika halveksuttavaa käytöstä vartijoilta ja tarkastajilta. Naureskelua huonokuntoiselle puliukolle (kaksi tarkastajanaista ja yksi kalju lyhyt tarkastajamies) ja kovaotteisesti kampititte maahan kun hän ei suostunut lähteä ulos ratikasta. Vielä tilanteen jälkeen jaksoitte solvata kyseistä ihmistä. Joskus voisitte vähän katsoa peiliin...
Ei toimi välttämättä kumpikaan. Matkatoverini (ei ollut halunnut ostaa lippua ratikkaan eräässä Euroopan vanhassa pääkaupungissa) yritti sönköttää suomea tarkastajalle, tämäpä sanoi ihan suomeksi että kyllä se lippu pitää olla. :D Samaa on lukemani mukaan käynyt nimenomaan Euroopassa, mutta myös USAssa, muillekin...