Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä mieheni käytöksestä?
16.08.2017 |
Oon aikalailla turhautunut. Meillä on 11kk vauva, ja oon tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt ja miettinyt täytyykö mun oikeesti hyväksyä tätä miehen käyttäytymistä. Onko tämä miehillä normaaliakin? Eli:
- Pitää mua itsestäänselvyytenä. Ei IKINÄ syötä itse vauvaa (jos olen kotona), vaihda vaippaa, pese hampaita, vaihda vaatteita, tee ilta/aamupesuja, kylvetä, ylipäätänsä mitään. Odottaa siihen asti että käsken tekemään jotain. Kun on vapaalla ja vauva herää yöllä, mies kääntää kylkeä ja odottaa minun syöttävän (tarvii yhden syötön). Valvoo viikonloppuisin ja ottaa pari kaljaa, odottaa että minä laitan aikaisin nukkumaan, syötän yöllä, ja herään aamulla vauvan kanssa. Ei koskaan sano minulle aamulla, haluaisinko nukkua. Jos haluan nukkua päikkärit, kuulen vain tuhahtelua, ja jossain vaiheessa mies tulee herättämään. Annan kyllä miehen levätä kun käy töissä, mutta pitää minunkin joskus saada levätä.
- Koko tulevaisuus suunnitellaan hänen menojen mukaan. Mihin hän haluaa töihin, minne päin jne. Jos minä haluaisin johonkin muualle, sitä ei oteta kuuleviin korviin, mutta minun pitäisi roikkua hänen mukana kuin peräpukama.
- Erilaiset näkemykset siisteydestä. Ei koskaan siivoa eikä muka kerkeä pestä pyykkiä, vaikka hänellä olisi päivällä töitä. Minä haluan opettaa lapselle että pyykit laitetaan suoraan pyykkikoriin, roskat roskiin, astiat astianpesukoneeseen. Mies jättää pyykit sinne tänne, roskat lojuu pöydällä ja astiat jää tiskipöydälle. Haluan valmistaa terveellistä ruokaa, mutta mies ostaa aina kaikkea epäterveellistä. Lapsi oppii liian makeaan ja herkkuihin. Meidän kaikkien pitäisi syödä sitä mitä mies haluaa.
- Riitatilanteessa järkyttävä huuto, kiristäminen autolla (miehen nimissä), kiristäminen erolla. On myös kiristänyt yksinhuoltajuudella jos erotaan. Huutelee kaikkea ikävää mutta jälkeenpäin muka katuu ja pyytää anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Alkaa mitta olemaan täynnä koska näin käy joka riidassa.
- Ei tee vauvan kanssa mitään. Ei rattaile, ei käy kylässä, ei pihalla keinumassa, pitää pinnasängyssä ja on itse puhelimella. Tai lukittautuu yhteen huoneeseen ettei tarvi vahtia ympäri asuntoa. Tämä raivostuttaa, koska lapsen pitäisi saada tutkia ympäristöään.
- Suunnittelee itse omia menojaan, joista en välttämättä aina edes tiedä kuin paria päivää ennen. Jos minulla olisi menoja kavereiden kanssa, saan ensin v*ttuilut. Ei se vaan jaksa yksin katsoa lasta. Tai no, sillon kun hän menisi kavereiden kanssa ulos, saan keimailuja että no mene sinä sitten seuraavana viikonloppuna. Muussa tapauksessa ei onnistu.
- Huoleton rahankäyttö. Ei maksa laskuja ajoissa, sitten ne maksetaan keskellä kuukautta ja huomaa että oho, tili melkein tyhjä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jo maksaa laskut ajoissa, jonka jälkeen tietää paljonko jää käytettävää. Ostaa kaikkea turhaa kun on rahat minimissä, vaikka olen asiasta sanonut.
Olen aika loppu, vai olenko vain kontrollifriikki vai liian nipottaja, en tiedä itsekään enää kun olen niin paljon asioita miettinyt itse päässä. Mies on ollut aina passattu, ja olettaa näköjään minunkin niin tekevän. Ei onnistu minun kanssa. Haluan myös että lapsestani kasvaa myöhemmin oma- aloitteinen. Jos jostain asiasta sanon, vastaus on "taasko tämä alkaa". Mitä mieltä olette?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian palaat työelämään. Katso helpottuuko tilanne silloin. Ainakin oma vitutus voi helpottaa kun saa jotain omaa elämään äitiyden ja kotonaolon oheen. Ei tuo miehen käytös oikein ole, mutta kun molemmat on töissä, voi roolit jakautua uusiksi. Pikkulapsiaika koettelee parisuhdetta, ja tämä työnjako taitaa olla yksi keskeisistä riitojen syistä.
Joo,ap tekee yhä kaiken mutta lisäksi käy vielä töissä..
Yhden lapsen hoitaminen pari tuntia iltaisin töiden jälkeen ei ole järjettömän rankkaa. Sen sijaan saman lapsen hoitaminen 24/7 yksin saa kenet tahansa uupumaan. Uskokaa vain, töissä pääsee helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa noista pätee mun naiseen. Lapsia ei ole, jälkeen päin ajateltuna ihan hyvä ettei tuollaisen kanssa tullut lapsia hankittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian palaat työelämään. Katso helpottuuko tilanne silloin. Ainakin oma vitutus voi helpottaa kun saa jotain omaa elämään äitiyden ja kotonaolon oheen. Ei tuo miehen käytös oikein ole, mutta kun molemmat on töissä, voi roolit jakautua uusiksi. Pikkulapsiaika koettelee parisuhdetta, ja tämä työnjako taitaa olla yksi keskeisistä riitojen syistä.
Joo,ap tekee yhä kaiken mutta lisäksi käy vielä töissä..
Yhden lapsen hoitaminen pari tuntia iltaisin töiden jälkeen ei ole järjettömän rankkaa. Sen sijaan saman lapsen hoitaminen 24/7 yksin saa kenet tahansa uupumaan. Uskokaa vain, töissä pääsee helpommalla.
Niin? Tarkoitin sitä että ap siivoaa / tekee ruokaa / hoitaa sen lapsen VIELÄ töiden lisäksi iltaisin kun mies makaa. Nyt sentään ei tarvi töissä käydä.
Se että mieheni uhkailisi minua yksinhuoltajuudella eli lapseni viemiseä tapahtuisi vaan kerran. Se olisi siinä.
Vaikutat Ap varsin fiksulta ja tasapainoiselta, luuletko tosissasi että suhteellasi on tulevaisuutta?
En henkilökohtaisesti katsoisi tuollaista paskasäkkiä hetkeäkään, aivan törkeää käytöstä sinua ja ennenkaikkea lasta kohtaan. Miksi naiset antavat toisen vanhemman vapaamatkustaa läpi vanhemmuuden ja keksivät tekosyitä?
Vääryyttä perkele
Ei tehty niin kuin tahdon
Itkettiin, raivottiin, tuomittiin kuolemaan
Vääryyttä perkele
Minähän olen uhri tässä
Anteeksi en antaa voi koskaan
Enkä tahdokaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni oli ihan samanlainen. Voin sanoa, että elämä helpottuu HUOMATTAVASTI kun otin eron viimein. Sai edes joskus omaa aikaa kun lapsi oli isällään.
Näissä ketjuissa aloittaja ei koskaan myönnä, miksi otti tällaisen tyypin miehekseen: koska oli pakko saada vauvvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa aloittaja ei koskaan myönnä, miksi otti tällaisen tyypin miehekseen: koska oli pakko saada vauvvoja.
Olemme olleet teineistä asti yhdessä. En ole koskaan ajatellut että mun on pakko saada lapsia, olisin voinut olla ilmankin. Miehessä on ollut samanlaisia piirteitä ennen lastakin, mutta tuntuu että miehestä on tullut uusia puolia esiin ja asioita katsoo nyt jotenkin uudesta näkökulmasta kun on lapsi. Kyllä, olisi varmaan pitänyt miettiä kenen kanssa lapsia tekee. En kuitenkaan arvannut että tämä näin raskaaksi menisi, koska mies on aina kehunut kuinka haluaa lapsia. Myös kiristys ja erolla uhkailu tullut pahemmaksi.
Ap
Ja olen päättänyt että katson vielä jatkuuko sama kun menen töihin. Jos jatkuu niin luultavasti en enää jaksa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi onko huono itsetunto hän pönkittää kotona sitä sinuun se ilmenee uhkauksena omien juttujen mukaistaa elämään pitäisi elää toiselle ei anneta mitään arvoa ei olla kuulevinaa on kuin olisit ilmaa .vain mutta teillä on kasvava lapsi siinä ja lapsi reagoi mitä ympärillä tapahtuu niin puhu miehellesi että näin ei voi jatkua jos muutosta ei tule lähde oman ja lapsesi tähden älä alistu kaikella on aikansa hyvää jatkoa teille
Omakohtainen kokemus on, että vauva-aikana minä tein kaiken. Sitten palasin töihin vaativaan tehtävään ja olin paljon ylitöissä ja viikonlopputöissä. Miehen oli pakko hoitaa enemmän. Nykyään minä olen se laiskottelija. Just saying.
Voi tietysti olla, että Ap on yrittänyt vaikuttaa tilanteeseen tai sitten vain jäänyt tossun alle.