Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä mieheni käytöksestä?
16.08.2017 |
Oon aikalailla turhautunut. Meillä on 11kk vauva, ja oon tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt ja miettinyt täytyykö mun oikeesti hyväksyä tätä miehen käyttäytymistä. Onko tämä miehillä normaaliakin? Eli:
- Pitää mua itsestäänselvyytenä. Ei IKINÄ syötä itse vauvaa (jos olen kotona), vaihda vaippaa, pese hampaita, vaihda vaatteita, tee ilta/aamupesuja, kylvetä, ylipäätänsä mitään. Odottaa siihen asti että käsken tekemään jotain. Kun on vapaalla ja vauva herää yöllä, mies kääntää kylkeä ja odottaa minun syöttävän (tarvii yhden syötön). Valvoo viikonloppuisin ja ottaa pari kaljaa, odottaa että minä laitan aikaisin nukkumaan, syötän yöllä, ja herään aamulla vauvan kanssa. Ei koskaan sano minulle aamulla, haluaisinko nukkua. Jos haluan nukkua päikkärit, kuulen vain tuhahtelua, ja jossain vaiheessa mies tulee herättämään. Annan kyllä miehen levätä kun käy töissä, mutta pitää minunkin joskus saada levätä.
- Koko tulevaisuus suunnitellaan hänen menojen mukaan. Mihin hän haluaa töihin, minne päin jne. Jos minä haluaisin johonkin muualle, sitä ei oteta kuuleviin korviin, mutta minun pitäisi roikkua hänen mukana kuin peräpukama.
- Erilaiset näkemykset siisteydestä. Ei koskaan siivoa eikä muka kerkeä pestä pyykkiä, vaikka hänellä olisi päivällä töitä. Minä haluan opettaa lapselle että pyykit laitetaan suoraan pyykkikoriin, roskat roskiin, astiat astianpesukoneeseen. Mies jättää pyykit sinne tänne, roskat lojuu pöydällä ja astiat jää tiskipöydälle. Haluan valmistaa terveellistä ruokaa, mutta mies ostaa aina kaikkea epäterveellistä. Lapsi oppii liian makeaan ja herkkuihin. Meidän kaikkien pitäisi syödä sitä mitä mies haluaa.
- Riitatilanteessa järkyttävä huuto, kiristäminen autolla (miehen nimissä), kiristäminen erolla. On myös kiristänyt yksinhuoltajuudella jos erotaan. Huutelee kaikkea ikävää mutta jälkeenpäin muka katuu ja pyytää anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Alkaa mitta olemaan täynnä koska näin käy joka riidassa.
- Ei tee vauvan kanssa mitään. Ei rattaile, ei käy kylässä, ei pihalla keinumassa, pitää pinnasängyssä ja on itse puhelimella. Tai lukittautuu yhteen huoneeseen ettei tarvi vahtia ympäri asuntoa. Tämä raivostuttaa, koska lapsen pitäisi saada tutkia ympäristöään.
- Suunnittelee itse omia menojaan, joista en välttämättä aina edes tiedä kuin paria päivää ennen. Jos minulla olisi menoja kavereiden kanssa, saan ensin v*ttuilut. Ei se vaan jaksa yksin katsoa lasta. Tai no, sillon kun hän menisi kavereiden kanssa ulos, saan keimailuja että no mene sinä sitten seuraavana viikonloppuna. Muussa tapauksessa ei onnistu.
- Huoleton rahankäyttö. Ei maksa laskuja ajoissa, sitten ne maksetaan keskellä kuukautta ja huomaa että oho, tili melkein tyhjä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jo maksaa laskut ajoissa, jonka jälkeen tietää paljonko jää käytettävää. Ostaa kaikkea turhaa kun on rahat minimissä, vaikka olen asiasta sanonut.
Olen aika loppu, vai olenko vain kontrollifriikki vai liian nipottaja, en tiedä itsekään enää kun olen niin paljon asioita miettinyt itse päässä. Mies on ollut aina passattu, ja olettaa näköjään minunkin niin tekevän. Ei onnistu minun kanssa. Haluan myös että lapsestani kasvaa myöhemmin oma- aloitteinen. Jos jostain asiasta sanon, vastaus on "taasko tämä alkaa". Mitä mieltä olette?
Kommentit (31)
Minkä ikäisiä olette? Onko sinulla työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa miehistä ajattelee että lasten hoito on akkojen hommaa, joten jos on lapsi tullut tehtyä, niin nyt vaan lusikoit. Yh:na et saisi apua senkään vertaa.
Sen sijaan tuo holtiton rahan käyttö ja uhkailu ei kyllä ole normaalia missään tapauksessa, eikä sun tarvitse sietää tuollaista.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Onko sinulla työpaikkaa?
25, 26. Olen pian palaamassa takaisin työelämään.
Ap
Kuulostaa samalta kun mun mies lukuunottamatta tuota erolla kiristystä (kiukuttelee kylläkin joka asiasta ja huutaa) ja raha-asiansa osaa hoitaa mutta ei muista että mulla suuremmat kulut kun maksan liki kaikki ruoat ja lasten menot vaikka hällä isommat tulot. Ei jaksais kaikesta muistuttaa koko aikaa. Yks iso lapsi. Jos sanon ei kuuntele, koska se on nalkuttamista, jos kilahdan, homma toimii ehkä kaks päivää. Oman mielenterveyden takia en jaksa rageta koko aikaa vaikka "pitäis".. kateellisena seuraan tuttavaperheiden isiä tai pariskuntien miehiä jotka osallistuu, nimittäin niitäkin on.. no, iteppä oon paskan valintani tehnyt. Toki alussa mies ei näyttänyt näitä huonoja puoliaan, nämä tuli vasta lasten jälkeen ja yhä pahenee. Olen loukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus mikä mieslapsi. Lopettaisin miehen puolesta tekemisen ja myös kaiken valittamisen. Olisin vaan lapsen kanssa ja eläisin niinkuin miestä ei olisikaan, toki vastaisin jos kysyy jne mutta muuten. Sitten kun mies tajuaa ja kysyy mikä on sanoisin että "olen tässä elänyt nyt pari viikkoa niinkuin Yksinhuoltaja ja olen huomannut että minähän pärjään ihan hyvin! Teen tässä nyt vaan tulevaisuuden päätöksiä. Puhutaan myöhemmin." ;) toimii tai ei toimi, Jokatapauksessa voitat jos mies muuttuu tai pääset eroon.
Mitä väliä sillä on, mitä me ventovieraat ihmiset ajattelemme miehesi käytöksestä? Mitä se muuttaa? Miten se häneen vaikuttaa?
Ainoa oikea kysymys on, mitä mieltä me olemme sinun käytöksestäsi. Haluaisitko meidän pohtivan sitä, miksi annat kohdella itseäsi noin huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkus otat eron. Tuo yksinhuoltajuudella kiristys on naurettavaa - sellaista hän ei tule ikinä saamaan ja luuletko, että aidosti edes haluaisi ja kykenisi yksin hoitamaan lapsen?
Onko joku erityinen syy, miksi jatkaisit elämää hänen kanssaan?
Äänitä niitä sen uhkailuja salaa, ehkä joskus tarviit niitä. Älä ikinä sille paljata niitä.
Miehesi on todella itsekäs ja lapsentasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Iso osa miehistä ajattelee että lasten hoito on akkojen hommaa, joten jos on lapsi tullut tehtyä, niin nyt vaan lusikoit. Yh:na et saisi apua senkään vertaa.
Sen sijaan tuo holtiton rahan käyttö ja uhkailu ei kyllä ole normaalia missään tapauksessa, eikä sun tarvitse sietää tuollaista.
Kun ajattelen että olisin kahdestaan lapsen kanssa, tuntuu että saisin elää oman näköistäni elämää enkä olisi koko ajan niin stressaantunut. Muutenkin jos olen päivän lapsen kanssa kotona, mieli on ok, mutta kun mies tulee töistä alkaa kaikki ärsyttää. Miehellä on ihmeellistä vallan käyttöä. Lapsen syntymän myötä ollaan kasvettu erilaisiksi. Tai ehkä minä olen muuttunut.
En jaksa myöskään kuunnella kun mies on kova arvostelemaan ja haukkumaan muita, kiva kun lapsi kasvaa ja saa tällaisen mallin. Mies ei ajattele yhtään mitä puhuu. Tuntuu kuin olisi jäänyt johonkin pikkupoika vaiheeseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herranen aika......siis aivan kuin meillä. Lukuunottamatta, että ollaan pitkälti yli 40v ja meillä lapset 10v ja 18v. Raha-asiansa kyllä hoitaa hyvin ja laskut ei ikinä jää mieheltä maksamatta.
Voin kokemuksesta sanoa, että tuo ei ikinä tule muuttumaan. Itse olen tilanteeseen jo ikipäiviä sitten alistunut.
Vierailija kirjoitti:
Senkus otat eron. Tuo yksinhuoltajuudella kiristys on naurettavaa - sellaista hän ei tule ikinä saamaan ja luuletko, että aidosti edes haluaisi ja kykenisi yksin hoitamaan lapsen?
Onko joku erityinen syy, miksi jatkaisit elämää hänen kanssaan?
Tietenkin lapsi, ja rakastan miestä edelleen. Tai no rakastan sitä ihmistä mikä hän joskus oli, välillä se pilkahtaa jostain syöväreistä ja jaksan toivoa parempia päiviä. Mutta tuntuu että tämä vain pahenee. Mietin vain, sitten kun lapsi on leikki- ikäinen, jaksaako mies leikkiä hänen kanssaan vai jatkuuko samanlainen passiivinen käyttäytyminen. Ja minkälaisen isän- ja miehenmallin antaa lapselle sillä perusteella miten käyttäytyy minua kohtaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista jutuista oli jo takuulla huomattavissa ennenkuin teitte lapsen. Lapsi tarvitsee äidin ja isän joten nyt vaan sopeudut tilanteeseen.
Jos tilanne olisi toisin päin - mies kotona vanhempainvapaalla ja nainen töissä- kukaan tuskin hyväksyisi, että nainen tulisi ja menisi oman mielensä mukaisesti ja olisi täysihoidossa kotonaoloajan. Tilanne tuskin tulee muuttumaan kun ap palaa työhön. Joko asioiden on muututtava tai sitten eroaisin; silloin olisi ap: lla vain yksi lapsi hoidettavana ja ennenkaikkea henkisiä voimavaroja enemmän käytössä.
Pian palaat työelämään. Katso helpottuuko tilanne silloin. Ainakin oma vitutus voi helpottaa kun saa jotain omaa elämään äitiyden ja kotonaolon oheen. Ei tuo miehen käytös oikein ole, mutta kun molemmat on töissä, voi roolit jakautua uusiksi. Pikkulapsiaika koettelee parisuhdetta, ja tämä työnjako taitaa olla yksi keskeisistä riitojen syistä.
Vierailija kirjoitti:
Pian palaat työelämään. Katso helpottuuko tilanne silloin. Ainakin oma vitutus voi helpottaa kun saa jotain omaa elämään äitiyden ja kotonaolon oheen. Ei tuo miehen käytös oikein ole, mutta kun molemmat on töissä, voi roolit jakautua uusiksi. Pikkulapsiaika koettelee parisuhdetta, ja tämä työnjako taitaa olla yksi keskeisistä riitojen syistä.
Joo,ap tekee yhä kaiken mutta lisäksi käy vielä töissä..
Miksi ihmeessä olet tuollaisen miehen valinnut? Ei kai nuo kaikki omituisuudet ole ilmestyneet juuri viime aikoina? Eihän tuosta mitään voi tulla. Erotkaa nyt kun on vielä aikaa aloittaa uusi elämä, älkääkä vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua loppuunkatkeroituneina ja lapsenne elämän pilanneina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista jutuista oli jo takuulla huomattavissa ennenkuin teitte lapsen. Lapsi tarvitsee äidin ja isän joten nyt vaan sopeudut tilanteeseen.
Jos tilanne olisi toisin päin - mies kotona vanhempainvapaalla ja nainen töissä- kukaan tuskin hyväksyisi, että nainen tulisi ja menisi oman mielensä mukaisesti ja olisi täysihoidossa kotonaoloajan. Tilanne tuskin tulee muuttumaan kun ap palaa työhön. Joko asioiden on muututtava tai sitten eroaisin; silloin olisi ap: lla vain yksi lapsi hoidettavana ja ennenkaikkea henkisiä voimavaroja enemmän käytössä.
En tekisi mitään hätiköityä vielä. Rankkaa se on totaalisen yksinkin. Miten ehdit esim. viedä ja hakea lapsen yksin joka päivä? Jos hoitoaika esim. Perhepäivähoidossa 7.30-16.30 ja työmatkat vie aikaa? Myös taloudellisesti tekee yksin tiukkaa. Ja vuoroviikkohoitoja ei voi harkita useaan vuoteen vielä.
Pistä kova kovaa vasten. Ilmoitat mitä miehen pitää tehdä. Ilmoitat, että illalla hän hoitaa ja joka toinen ilta on sinun aikaasi olla harrastuksissa. Jos ei onnistu, menette pariterapiaan, jossa terapeutti on välittäjänä näissä asioissa.
Onko tuo alkanut vasta lapsen myötä?
Kurjalta kuulostaa.
Suurin osa noista jutuista oli jo takuulla huomattavissa ennenkuin teitte lapsen. Lapsi tarvitsee äidin ja isän joten nyt vaan sopeudut tilanteeseen.