Hämärän rajamailla, en jaksa enää päivääkään tätä pikkulapsiarkea!

Kun olin tuossa pisteessä niin äitini tuli päiväksi meille, antoi minulle melatoniinia, ohjasi sänkyyn ja lähti lasten kanssa ulos moneksi tunniksi. Kun en melatoniineista ja avusta huolimatta saanut yhtään nukutuksi, aloin pikkuhiljaa ymmärtämään kuinka yliväsynyt olin. Vauva olisi pitänyt unikouluttaa (lempeästi) ja opettaa pullolle, mutta jonkun muun olisi pitänyt tehdä se. Itse olin niin väsynyt, etten kyennyt siihen. Olisi pitänyt vaatia mieheltä tässä kohtaa päävastuuta. En vaatinut, ja valvoin vielä pari vuotta lisää. Jossain vaiheessa kroppa petti aivan totaalisesti alta kaikesta valvomisesta ja vasta työterveyshuollosta sain apua. Siinä vaiheessa lapsi nukkui jo, minä en. En edelleenkään nuku tarpeeksi, mutta kuitenkin jotenkin.

Yritän tällä sanoa, ettei kannata päästää tilannetta eskaloitumaan liian pitkälle. Ja puhun ihan vaan unesta. Tarvitset unta, muuten et jaksa. Lopulta kadotat kyvyn nukkua, etkä jaksa senkään jälkeen kun saisit nukkua. Nyt kaiken a ja o on jakaa yövastuu vauvasta miehen kanssa. Ja opettaa sitä vauvaa nukkumaan. Lapsentahtisella yöimetykselläkin on oltava rajansa. Isän vieressä se vauva saattaa sitä paitsi nukkuakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan multa tuo kaamee univaje, masentuneisuus ja jaksamattomuus. Lapseni täytti juuri vuoden ja herää kans joka yö monta kertaa ja kuudelta jo kukkuu sängyssään aamulla. Olen vielä yksinhuoltaja ettei miehestäkään ole apua.

Mutta sä varmaan ymmärrätkin, että univaje ei korjaannu tai helpota sillä että hankkii heti perään uuden lapsen? Ap tuntui ajattelevan, että uuden vauvan myötä elämä helpottuu ja oma univajekin katoaa :)

Saatan vaikuttaa töykeältä mutta tiesit varmasti riskit lapsia tehdessäsi? Nykypäivänä mediasta tulee kokoajan juttuja väsyneistä äideistä, nuo kauhukertomukset eivät voi tulla yllätyksenenä kenellekään äidiksi haluavalle.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin tuossa pisteessä niin äitini tuli päiväksi meille, antoi minulle melatoniinia, ohjasi sänkyyn ja lähti lasten kanssa ulos moneksi tunniksi. Kun en melatoniineista ja avusta huolimatta saanut yhtään nukutuksi, aloin pikkuhiljaa ymmärtämään kuinka yliväsynyt olin.

Ihan ot, mut melatoniini on kyl tohon kohtaan väärä pilleri, se on "pimeähormooni" joka valoisaan aikaan virkistää.

Vierailija kirjoitti:

Vauva on 6kk ja kyllä, imetän. Syytä heräilylle epäilen jotenkin geneettiseksi, esikoisen nukkuminenkin on aina ollut huonoa, käytiin yksityisellä lasten uniongelmiin erikoistuneella lääkärilläkin, mutta ei keksinyt syytä. Sanoi vain, että aika saattaa auttaa. Nyt näyttää siltä, että kuopus noudattaa samaa kaavaa. Varmaan sanomattakin selvää että lisää lapsia ei meille tule, sterilisaatioon heti kun 30 tulee täyteen.

Voiko sitä kotiapua pyytää siltikin, vaikka tilanne ei ole "vielä niin paha", annetaanko sitä silti? Ap

Ohis lapsen unettomuutta epäiltiin geneettiseksi. .. Mitä kaikkea asialle yritettiin tehdä? Unikoulu? Imetyksen vaihtaminen vastikkeisiin? Ruoka-aine allergioiden testaus? Äidin tiukka imetysdietti? Takaisinvirtaus eli refluksi? Onko lapsesi nukkunut muualla jonkun toisen henkilön kodissa tai sairaalassa paremmin?

Kaikki keinot nyt viimeistään tämänkuopuksen kohdalla on käytettävä. Yleisestä terveydenhuolosta ei saa vaatimatta kättä pidempää. Itse näkisin, että ongelma ei ole lapsen unessa vaan vauvan uniongelmat on seuraus. Mars lääkäriin.

Miten pysyt hereillä päivisin? Kahvi ja coca-cola ehdottomasti pois.

Miten tämä teidän jälkiviisastelu auttaa ap:ta nyt?

Laita mies hoitamaan osansa ja NUKU. Ennankuin on  liian myöhäistä. Tiedän mistä puhun.

Inhottavaa, kun ihmiset kommentoivat syyllistämällä lasten tekemisen kautta omaksi viaksi. Vähän sama asia kuin "mitäs ostit talon, siinä on riski homekatastrofiin" tai "mitäs muutit yhteen miehen kanssa, oishan sun pitänyt tietää, että se voi käydä joku päivä kimppuusi". 

Vauvan yöheräilyt on normaalia, mutta 30-60min välein kuukausia putkeen ei sitä enää ole. Lisäksi jos on kerran sen käynyt lävitse, ajattelee voivansa selviytyä uudestaan samasta. On kuitenkin vaikea arvioida toisen lapsen merkitystä univajeesta selviytymisessä. 

Ap: Meillä kaikki lapset ovat heränneet noin. Syynä olivat allergiat. Esikoisen kohdalla meni aika pitkään ennen kuin tajusin, koska itkenyt eikä ei ollut iho-ongelmia eikä suoranaisia vatsavaivoja vaan ihan vain heräili, kääntyili ja halusi olla jatkuvasti sylissä ja rinnalla. Karsin aika paljon ruokavaliota ja jätin yleisimmät ruoka-aineallergiaa aiheuttavat tuotteet pois lähtien viljoista, kalasta, kananmunasta ja maidosta. Palauttelin yksitellen aina viikon jälkeen. Kokeile, jos et ole vielä varma allergioista. 

Mieti myös korvikkeeseen siirtymisen mahdollisuutta jos sen avulla mies voisi ottaa enemmän yövastuuta lapsesta. Kuopuksella auttoi kapalointi, tosin piti useamman kerran kapaloida uudestaan öisin, kun potki tiensä ulos. Sain sillä kuitenkin yöheräilyt tippumaan kymmenestä viiteen. Perhepetiä kannattaa kokeilla. Mies vaikka jonnekin muualle nukkumaan. Kuulostaa karulta, mutta tärkeintä on, että kaikki nukkuvat mahdollisimman hyvin, ihan sama missä. 

Aika auttaa viimeistään...

Kiitän taas iltarukouksessani Luojaa, että päätimme jättää lapsiluvun yhteen...

Todellakin muistan tuon ajan. Tuntui että pää sekoaa väsymyksestä. Lapset 1,5-v ikäerolla ja molemmat tosi huonoja nukkumaan ja erittäim vähäunisia. Ei mitään apua mistään. Mies vuorotöissä eikä ollut luotettava hoitaja. Ei herännyt kertaakaan lasten kanssa ja nukkui eri huoneessa. Muita apujoukkoja ei ollut. Lopulta en enää pystynyt nukkua ollenkaan kun tiesin että kohta on noustava kuitenkin. Sain miedon nukahtamislääkkeen joka auttoi pahimnan yli. Neuvolasta kävi kotona joku unineuvoja joka lähinnä vain nyökytteli myötätuntoisena, muuta apua ei tullut sieltä. Ajan kanssa helpottaa ja lääkäriltä apuja nukkumiseen. Muuta en osaa neuvoa. Kyllä sitä jaksaa kun on pakko

Mä aloin olla aivan loppu kuopuksen lähestyessä yhden vuoden ikää. Ikäeroa oli kyllä lähes 4 vuotta esikoiseen, mutta mä olin käytännössä kuopuksen yksinhuoltaja, kun ei hyväksynyt isäänsä eikä ketään muutakaan ja heräili öisin helposti tunninkin välein syömään. Googlaamalla löysin verkkounikoulun, joka pelasti mut. 59 euroa oli joka ikisen sentin väärti ja enemmänkin, vaikka olin kyllä itsekin perehtynyt joihinkin unikouluihin aiemmin, mutta sieltä sai vain niin yksityiskohtaiset ohjeet, joita pystyi seuraamaan kohmeisillakin aivoilla ja rahat olisi vielä saanut takaisinkin, jos ei olisi toiminut mutta ei tarvinnut pyytää, kun siitä lähtien meillä alettiin yöt nukkua.

Missä päin asut? Jos Helsingissä tai Vantaalla voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oikein neuvolassa mainostettiin noita kotipalveluja, kuulemma niitä voi käyttää ihan kuka tahansa, vaikka pärjäisikin aika hyvin. Toki isommilla tuloilla siitä pitää maksaa.

Joo, lapsiperheiden kotipalvelua saa käyttää kuka tahansa. Sehän on juuri tuollaisiin vaiheisiin tarkoitettu. Kun perhetyöntekijä on lasten kanssa ulkona, äiti voi vaikka nukkua.

Ei mitään lasuja. Mieluummin vaikka sukulaiset auttamaan.

Mitä tapahtuu jos ei herää niiden lasten takia? Ei ne yön aikana kuole. Tai käyt vaikka pari kertaa yössä katsomassa.

Ihan kuin minä reilut 10 vuotta sitten. Muistan vieläkin kun liesituulettimeen nojaten keitin aamupuuroa ja kirosin elämääni. Tai kun katsoin itkevää vauvaa ja mietin, lakkaisiko itku, jos tiputtaisin hänet lattialle. Kaksi vuotta heräsin jokaikinen yö 1,5 h välein. Masennuin pahasti tuona aikana, enkä muista niistä vuosista juuri mitään. Valokuvia katsoessa itkettää, kun en tiedä edes, osasinko ollenkaan olla lapsille läsnä.

Neuvoisin lopettamaan yöimetykset ja viettämään vähintään pari yötä viikossa tulpat korvissa jossain, mihin lapsen itku ei kuulu ja saat nukkua. Pyydä rohkeasti apua!! Ajan myötä helpottaa, minullakin kaksi fiksua ja hyväunista teiniä nykyään , mutta se ei tietenkään sinua lohduta nyt. Kovasti voimia ap <3

Mä opetin vauvan nukkumaan aamuisin ja lapsi nukkuu edelleen taaperonakin kahdeksaan tai yhdeksään. Vauvana ekan aamuherätyksen jälkeen imetys ja sitten takas pehkuun pariksi tunniksi. Sori kun ei tämäkään auta tilannettanne kyllä yhtään. Yritä jaksaa.

Kunnallinen lapsiperheiden kotipalvelu on tarkoitettu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Kun perhetyöntekijä on lasten kanssa ulkoilemassa, äiti voi vaikka nukkuakin. Jotkut kommentoijat eivät taida ymmärtää, että lapsia on erilaisia. Sellaista se nykyään on, kun ollaan irtaannuttu todellisesta elämästä, ja lapset on tuttuja vain elokuvista.

Unikoulut molemmille, vaikka huudattaen. Jos lapsilla kaikki hyvin niin ei kestä kuin pari yötä, sit nukutte kaikki kuin pienet possut.

Vierailija kirjoitti:

"Tuli yllätyksenä kuinka rankkaa tämä on" ...MITEN voi tulla?!

Katsos kulta, kun lasta ei saa valmiiksi räätälöitynä' pakettina, Joku saa tyytyväisen nukkuvan vauvan, toinen sylinkipeän kiljujan joka  ei viihdy vaunuissa eikä sitterissä. Lapselle voi tulla allegiaa tai ihottumaa mikä valvottaa ja kiukuttaa.