Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut naispuoliseen työkaveriini mutta olemme varattuja, mitä teen?
15.08.2017 |
Hän on kaunis, älykäs, karismaattinen, huumorintajuinen. Olen itsekin nainen ja olemme molemmat naimisissa miehen kanssa. Olemme samanhenkisiä ja meillä on samanlainen huumorintaju. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Minua hävettää, kun katselen häntä töissä jatkuvasti kuitenkin niin, että hän ei huomaisi. Päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun hän hymyilee minulle ja jää katselemaan, silloin tuntuu kuin pakahtuisin.
Kuvittelen meidät yhdessä mutta samalla muserrun, koska mietin, että hän ei ole kuitenkaan minusta kiinnostunut eikä meistä tule mitään. Työnteko on vaikeaa, kun uneksin vain hänestä.
En ole koskaan ollut naisen kanssa, olen kyllä ollut ihastunut useampaan.
Kommentit (52)
Älä tee mitään - nauti ihastuksen tunteestasi! Minäkin olen aivan korviani myöten rakastunut "mahdottomaan" kohteeseen, eikä tulisi mielen viereenkään edes vihjaista mitään siihen suuntaankaan tälle ihmiselle. Mutta se on ihana tunne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään - nauti ihastuksen tunteestasi! Minäkin olen aivan korviani myöten rakastunut "mahdottomaan" kohteeseen, eikä tulisi mielen viereenkään edes vihjaista mitään siihen suuntaankaan tälle ihmiselle. Mutta se on ihana tunne :)
Mitäs ihanaa siinä on? Itse olin pari kolme vuotta todella ihastunut työkaveriini enkä uskaltanut tehdä asialle mitään. Nyt on mahdollisuus mennyt ja tuntuu todella pahalta. Aiheuttanut masennusta ja unettomuutta noin puolen vuoden ajan. Onpa ihana tunne....
Etkä ole. Lesbojännitys vaan houkuttaa. Lopeta haahuilu ja keskity hommiis ni menee päivätkin nopeammin.
Lessulissu kirjoitti:
Etkä ole. Lesbojännitys vaan houkuttaa. Lopeta haahuilu ja keskity hommiis ni menee päivätkin nopeammin.
"Lesbojännityksestä" puhuminen biseksuaaliksi identifioituvalle ihmiselle on ihan aavistuksen vähättelevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään - nauti ihastuksen tunteestasi! Minäkin olen aivan korviani myöten rakastunut "mahdottomaan" kohteeseen, eikä tulisi mielen viereenkään edes vihjaista mitään siihen suuntaankaan tälle ihmiselle. Mutta se on ihana tunne :)
Mitäs ihanaa siinä on? Itse olin pari kolme vuotta todella ihastunut työkaveriini enkä uskaltanut tehdä asialle mitään. Nyt on mahdollisuus mennyt ja tuntuu todella pahalta. Aiheuttanut masennusta ja unettomuutta noin puolen vuoden ajan. Onpa ihana tunne....
Joo, se tunne itsessään on ihana. Omahan tuo on ongelmasi, jos kärvistelet menetetyn mahdollisuutesi kanssa. Ikävää, että olet noin kateellinen siitä, että joku voi nauttia pelkästä tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään - nauti ihastuksen tunteestasi! Minäkin olen aivan korviani myöten rakastunut "mahdottomaan" kohteeseen, eikä tulisi mielen viereenkään edes vihjaista mitään siihen suuntaankaan tälle ihmiselle. Mutta se on ihana tunne :)
Mitäs ihanaa siinä on? Itse olin pari kolme vuotta todella ihastunut työkaveriini enkä uskaltanut tehdä asialle mitään. Nyt on mahdollisuus mennyt ja tuntuu todella pahalta. Aiheuttanut masennusta ja unettomuutta noin puolen vuoden ajan. Onpa ihana tunne....
Joo, se tunne itsessään on ihana. Omahan tuo on ongelmasi, jos kärvistelet menetetyn mahdollisuutesi kanssa. Ikävää, että olet noin kateellinen siitä, että joku voi nauttia pelkästä tunteesta.
Miten ei muka tunne surua siitä ettei voi koskaan saada sitä ihastustaan? Pahimmassa tapauksessa ei koskaan ihastu yhtä kovasti kehenkään ja loppuelämän muistelee sitten sitä suurinta ihastusta? :D Jes
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee mitään - nauti ihastuksen tunteestasi! Minäkin olen aivan korviani myöten rakastunut "mahdottomaan" kohteeseen, eikä tulisi mielen viereenkään edes vihjaista mitään siihen suuntaankaan tälle ihmiselle. Mutta se on ihana tunne :)
Mitäs ihanaa siinä on? Itse olin pari kolme vuotta todella ihastunut työkaveriini enkä uskaltanut tehdä asialle mitään. Nyt on mahdollisuus mennyt ja tuntuu todella pahalta. Aiheuttanut masennusta ja unettomuutta noin puolen vuoden ajan. Onpa ihana tunne....
Joo, se tunne itsessään on ihana. Omahan tuo on ongelmasi, jos kärvistelet menetetyn mahdollisuutesi kanssa. Ikävää, että olet noin kateellinen siitä, että joku voi nauttia pelkästä tunteesta.
Miten ei muka tunne surua siitä ettei voi koskaan saada sitä ihastustaan? Pahimmassa tapauksessa ei koskaan ihastu yhtä kovasti kehenkään ja loppuelämän muistelee sitten sitä suurinta ihastusta? :D Jes
Mä en henkilökohtaisesti pysty ajattelemaan, miten ikinä voisin nauttia tästä tunteesta. Kipua se vain aiheuttaa, kun jokainen skenaario päässä on yhtä huono, ja haluaisi pystyä muuttamaan omia tunteitaan, muttei voi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain aika kertoo onko uutuudenjännitystä jo aitoa rakkautta
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmeessä sille kaverillesi
Entä jos hän on umpi hetero , avauksen jälkeen voi käydä niin ette hän halua olla enää missään tekemisissä ,alkaa välttelemään ja kokee avautumisen vastenmielisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmeessä sille kaverillesi
Entä jos hän on umpi hetero , avauksen jälkeen voi käydä niin ette hän halua olla enää missään tekemisissä ,alkaa välttelemään ja kokee avautumisen vastenmielisenä
Epäilen että kommentoija tarkoitti mun yhtä bi-ystävää josta mainitsin.
Olet kyllä ihan oikeassa. Menen vain enemmän sekaisin analyyseista. Niistä on vain tosi vaikea irtautua.