Olen rakastunut naispuoliseen työkaveriini mutta olemme varattuja, mitä teen?
Hän on kaunis, älykäs, karismaattinen, huumorintajuinen. Olen itsekin nainen ja olemme molemmat naimisissa miehen kanssa. Olemme samanhenkisiä ja meillä on samanlainen huumorintaju. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Minua hävettää, kun katselen häntä töissä jatkuvasti kuitenkin niin, että hän ei huomaisi. Päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun hän hymyilee minulle ja jää katselemaan, silloin tuntuu kuin pakahtuisin.
Kuvittelen meidät yhdessä mutta samalla muserrun, koska mietin, että hän ei ole kuitenkaan minusta kiinnostunut eikä meistä tule mitään. Työnteko on vaikeaa, kun uneksin vain hänestä.
En ole koskaan ollut naisen kanssa, olen kyllä ollut ihastunut useampaan.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne, paitsi sinkku. Lopulta en ollut enää varma, huomasiko hän kiinnostuksen vai ei. Ehkä huomasi. Mutta en tehnyt mitään ratkaisevaa ja sittemmin olemme eri työpaikoilla.
Pelkään, että tässäkin käy näin. Ja toisaalta toivon että käy niin, koska en halua rikkoa kenenkään perhettä, en omaanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama tilanne, paitsi sinkku. Lopulta en ollut enää varma, huomasiko hän kiinnostuksen vai ei. Ehkä huomasi. Mutta en tehnyt mitään ratkaisevaa ja sittemmin olemme eri työpaikoilla.
Pelkään, että tässäkin käy näin. Ja toisaalta toivon että käy niin, koska en halua rikkoa kenenkään perhettä, en omaanikaan.
Se on vaikea tilanne. Toisaalta olisin halunnut kokeilla, miten hän olisi reagoinut, mutta en uskaltanut ottaa riskiä. Hän ehkä mietti samoin, koska ns. testailimme toistemme reaktiota. En usko kummankaan olleen varma. Joskus toivon, että olisin sanonut suoraan.
Jos mä olisin kohde, haluaisin kuulla siitä, vaikka se aluks oliskin yllättävä tieto
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin kohde, haluaisin kuulla siitä, vaikka se aluks oliskin yllättävä tieto
Ehkä joskus myöhemmin kerron mutta en vielä. Tai en välttämättä koskaan, sillä en halua pilata välejämme työpaikalla. Sitä paitsi olen aika paljon nuorempi enkä muutenkaan pidä itseäni haluttavana, joten pelkään että tunnustukseksi olisi vain naurettava ja hän säälisi minua.
Olen ollut ihastunut vasta noin muutaman viikon kunnolla. Mutta erotan tämän aiemmista ihastuksistani. Nyt kohde on kuin unelma ja tämä iskee ja kovaa. Ja kuvittelen oikeasti vakavissani elämää yhdessä.
Saisko Setasta tms keskusteluapua?
Vierailija kirjoitti:
Saisko Setasta tms keskusteluapua?
Hmm, toisaalta ongelma ei ole se että olisin jotenkin hukassa seksuaali-identiteettini kanssa. Minulle on ihan ok tuntea vetoa molempiin.
Mutta huomaan että sallin itselleni paljon helpommin ihastuminen naiseen. Se onkin tuskallista - en tee mitään sammuttaakseni ihastusta, vaan lietson vain. Ja pahennan oloani kun tiedän ettei toinen ajattele samalla tavalla.
Ehkä voisin kertoa yhdelle bi-kaverilleni.
Vierailija kirjoitti:
Eheytykseen, mars!
Hyvää elämää sinullekin♡
Panette kuin puput aina kun mahdollista. Kotona jatkatte hymyssä suin eteenpäin.
Miksi et jättäisi miestäsi? On normaalimpaa elää toisen naisen, sinua arvostavan kanssa joka ei pidä sinua vähempiarvoisena ja rakasta pornotähtiä enemmän kuin sinua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jättäisi miestäsi? On normaalimpaa elää toisen naisen, sinua arvostavan kanssa joka ei pidä sinua vähempiarvoisena ja rakasta pornotähtiä enemmän kuin sinua.
Kyllähän nainenkin voi pitää pornotähtiä parempana?
Mieheni rakastaa ja arvostaa minua ja minä häntä. Suhteessamme ei ole mitään vikaa. Minä uskon, että voi rakastaa useampaa ihmistä yhtaikaa.
Sanot kumppanillesi että näit maailman kauneimmat silmät ja hetken päästä täydellisen pyllyn ja nyt se on menoa 💘💓💑
Kannattaa pitää haaveet haaveina. Nauti niistä, mutta älä tee mitään aloitetta. Jos haluat naista, lähesty sellaista jonka tiedät pitävän naisista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää haaveet haaveina. Nauti niistä, mutta älä tee mitään aloitetta. Jos haluat naista, lähesty sellaista jonka tiedät pitävän naisista.
Näin ajattelinkin toimia.
Tai siis jättää toimimatta. :)
Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää.
Sitä lähinnä mietin että onko omassa suhteessani kuitenkaan kaikki ihan reilassa kun näin kaipaan toisen luokse.
Tämä vain pahenee. Välillä unohdan hänet, mutta suurimman osan ajasta en pysty.
Olin huomaavinani sähköä kun istuimme vierekkäin. Ihan pikkuisen nojaaminen ja kääntyminen kohti. Tuntuu että molemmat katsoivat välillä toisen jalkoja ja käsiä ja aivan kuin tarkoituksella asettelivat niitä lähemmäs. Ja hiljaiset puolikuiskauksella lausutut kommentit joita muiden ei ole edes tarkoitus kuulla. En edes pystynyt kuuntelemaan muiden keskusteluja.
Voiko tällaista keksiä päästään? Olen yleensä tosi hyvä ihmistuntija ja aistin hyvin eleitä. Olen esimerkiksi harrastuksissa arvannut tulevia pariskuntia jo ennen kuin muilla on ollut siitä aavistustakaan.
Toisaalta kyllähän sitä kaikenlaista mielikuvituksessaan rakentelee, jos jotain kovasti haluaa uskoa.
Mulla oli sama tilanne, paitsi sinkku. Lopulta en ollut enää varma, huomasiko hän kiinnostuksen vai ei. Ehkä huomasi. Mutta en tehnyt mitään ratkaisevaa ja sittemmin olemme eri työpaikoilla.