Ensimmäinen koulupäivä ja livistin jo itkien paniikissa pois :(

Ette tiedäkään miten paljon apua saan teidän kannustuksesta, vaikka en teitä tunne. Kiitos <3 ap

Olet sinä ollut julkisissa tiloissa aiemminkin, joten kyllä sinä sinne kouluunkin tulet vielä menemään. Tietenkin mitä nopeammin niin sitä paremmin. Tuo oli ihan hyvä neuvo, että yritä ajatella, että eivät ihmiset kiinnitä sinuun mitään erityistä huomiota, vaikka siltä sinusta tuntuukin. Olet siellä heille vain yksi muiden joukossa. 

Jos normi lääkitys ei auta niin kannattaa kokeilla ysimillistä kylmästä piipusta ohimolle. Loppuu ahdistus ja muuta ongelmat aika nopeasti! :)

Nautitaan sisäisesti!

Hei ap! Miten voit nyt? Pystyitkö menemään kouluun? :)

Puolet näistä neuvoista on kyllä ihan höpöjä. Kun ahdistus tai fobia oikeasti iskee päälle koko sairauden voimalla, ei siinä "ei muut mua katso" tai "ompa ihana kukkanen" -fiilistelyt auta. Sillä hetkellä aivot ja kroppa menee oikeasti taistele tai pakene -tilaan. Se järkevä ajattelu, jolla "normaali" ihminen selviää hieman ahdistavasta tilanteesta pyyhkäistään sivuun.

Puhumattakaan introverttiyden vertaamisesta mielenterveysongelmaiseen. Mä olen molempia, sosiaalisten tilanteiden pelkoinen (ja pari muuta päälle..) ja introvertti. Introvertteys kertoo minusta, millainen minä olen. Se ei aiheuta paniikkia, se on hallittavissa. Silloin kun fobia iskee se ei mahdu edes samaan lauseeseen. Silloin jokainen ihminen on oikeasti uhka. Sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, silmissä sumenee. Toisaalta henkeä ei saa ja tilanteesta on yksinkertaisesti pakko päästä pois. Vaihtoehtoja ei ole, on vaan päästävä. Toki lievempiäkin päiviä on, silloin fobiaa voi verrata normaaliin epäsosiaalisuuteen tai ujouteen, mutta ne tilanteet on jo oikeasti hyviä.

Mulla auttaa rauhoittavat, niistä kannattaa oman nuppitohtorin kanssa jutskailla jos ei ole jo jutellut. Onhan noissa huonotkin puolensa, enkä mäkään käytä kuin maksimissaan 1-2krt/vko, mutta niiden avulla mä kykenen menemään elämässäni hitaasti eteenpäin.