Ensimmäinen koulupäivä ja livistin jo itkien paniikissa pois :(
Voi kunpa olisin terve ja jaksaisin ja uskaltaisin nornaalisti :'(
Koulu alkoi 8 ja jo ekalla tauolla murruin vessassa ja lähdin pois. Itkusta ei tule loppua. Ahdistaa ja pelottaa :'( Aina sama homma. En varmaan ikinä saa koulua käytyä ja pääse töihin. Jättäisipä nämä mielenterveysongelmat minut jo rauhaan :'(
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
27 jo..:( mt-ongelmat olleet mukana jo 12 vuotta ainakin:'( ap
Millä luokalla olet? Oletko lääkityksellä ja minkälaisella lääkityksellä?
Beetasalpaaja voisi auttaa, tarvittaessa myös rauhoittava, vaikuttavat toki hitaasti. Etenkin aluksi voisit hyötyä, jos/kun alkujännitys lievenee et välttämättä tarvitse lääkkeistä apua.
Onko sulla lääkitys käytössä? Jos ei, niin ehkä se voisi helpoottaa? MItä opiskelet? Onko esim. jonkun ajan päästä mahdollista tehdä opiskeluja etänä?
Vierailija kirjoitti:
Millä luokalla olet? Oletko lääkityksellä ja minkälaisella lääkityksellä?
Aikuisopistolla, koulua olisi vain 2-3pv viikossa ja en näköjään siihenkään kykene :'( Lääkitystä on korjailtu, mutta ei tunnu auttavan. Ap
Kuulostaa vahvasti amikselta. Älä sure, mäkää en pystyisi amiksessa olemaan. Suosittelen yliopistoa. Voi opiskella kotona ja käydä tenteissä eikä tarvitse hinata koululla juurikaan
Mulla samanlainen tilanne mutta töissä. Käyn paikalla ehkä korkentaan 1 kerran viikossa ja väkisin. Jos ei olisi vapaat työajat olisin saanut jo potkut. Työt tehnyt silti aina hyvin.
Tuntuuko ala mielenkiintoiselta? Itselleni sillä on ollut merkitystä.
MIkä sua tarkalleen ottaen ahdistaa? Sosiaaliset tilanteet vai mikä? Luultavasti suurin jännitys on juuri ensimmäisenä päivänä, kun et tunne ketään?Koita tehdä tänään jotakin kivaa ja ole armollinen itsellesi. Huomenna sitten kouluun ja arvioi tilanteesi vasta, kun olet päässyt opiskeluihin mukaan.
Ensimmäinen päivä on kyllä jännittävin aina.. Minulla helpottaa kun yritän keskittyä vain tilanteeseen, tehtävään, ympäristöön, virittää keskustelua jonkun kivan oloisen kanssa, keskittuä muihin ihmisiin, materiaaliin, eli huomio pois itsestä ja siitä miten tässä nyt osaan olla ja mitä muut mahtaa ajatella? Muut mahtaa ajatella paljon sitä omaa tilannettaan :D
Koskaan en tänne kirjoita mitään mutta nyt kirjoitan koska itsekin taistelen hulluuden kanssa. Tämä neuvo kuulostaa täysin idioottimaiselta eikä sitä osaa ajatella oikein ennenkuin sitä alkaa harjoittelemaan.
Kuuntele mieltäsi ja samalla kehoasi. Kun tunnet ahdistuksen tai mielialavaihtelun tulevan, kiinnitä huomio ajatuksiisi. Kysy itseltäsi mitä ajattelet, mitä tunteita on sillä hetkellä läsnä, ja nimeä ne mielessäsi (ahdistus, suru, yksinäisyys). Huomioi ne. Huomioi samoin tuntemukset kehossasi (lihasten jäykkyys, pala kurkussa, ontto tunne vatsassa). Tätä tekniikkaa käyttämällä aivoja opetetaan ja annetaan niiden huomata mitä kaikki ahdistavat tai masentavat ajatukset oikeasti ovat. Pelkkiä ajatuksia. Tiedän että tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty kun oikeasti huono olo yllättää, eikä tästä ei välttämättä saa hyötyä heti ensimmäisenä päivänä, mutta säännöllisesti toteutettuna lupaan että olo helpottaa. Meditoinnin aloittamalla saat myös paremmin ajatuksesi järjestykseen, ja se on asia joka tukee em. "tekniikkaa".
Monelle tämä mindfulness-hössötys kuulostaa nimenomaan hömpältä, ja lähinnä utopistiselta päästä masennuksesta tai huonosta olosta eroon pelkästään omia ajattelumallejaan muuttamalla. Ei tämä mikään hopealuoti ole, mutta uskon että esim. psykoterapiaan yhdistettynä tästä saa pitkäaikaisesti irti enemmän kuin mistään lääkkeistä. En itsekään ole vielä sataprosenttisen kunnossa, mutta huono olo ja jatkuva vollottaminen on vähentynyt todella radikaalisti ja pystyn käsittelemään stressiä ja olotilojani huomattavasti paremmin.
Toivotan ihan oikeasti tsemppiä koko sydämestäni, tiedän miltä tuo tuntuu.
Käytkö terapiassa? Ei tuohon lääkitys yksinään tehoa, tarttee ohjelmoida aivot uudelleen.
Harkitse seksisuhdetta opettajan kanssa. Annat open jyystää sinua pakaraan koulun vessassa, jos se sillä lähtisi?
Mulla on ollut sama tilanne, koulut on keskeytyneet ahdistuksen ja paniikkikohtauksien takia. Nykyään tuntuu että ei olisi kannattanut yrittää niin paljon, epäonnistumisen tunne vaan pahentaa ahdistusta.
Olen samanikäinen kuin Ap ja olen nykyään väliaikaisella sairaseläkkeellä, kouluun tai töihin en pysty välttämättä enää ikinä. Masennuslääkkeistä ei ole minulle apua ja muita lääkkeitä en saa joten näillä mennään.
Ap, älä yritä liikaa, menet vain enemmän rikki. Hae apua, voit saada aluksi vaikka kuntoutustukea, ettei ole ainakaan rahasta huolta.
Miksi luovutit heti ekana päivänä? Olisit vain yrittänyt kestää olla sen ekan päivän siellä. Itkenyt vaikka kaikilla tauoilla, mutta pysynyt koulussa. Seuraava päivä on jo helpompi, koska sulla on kokemus siitä, että sä selviät, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Mene myös lääkäriin ja hanki lääkkeet ja keskusteluapua.
Voih mulla sama tilanne! Koulua takana neljä päivää ja olen jo skipannut niistä kaksi, ei vain pysty. Beetasalpaajat kuitenkin auttoivat sen verran ettei sydän hakannut rinnasta läpi kun piti kertoa jotain itsestään koko luokalle, valtava ahdistuksen myllerrys oli kuitenkin päällä koko ajan. Ikää mulla 22 ja lohduttavaa tietää etten ole ainoa joka kamppailee koulun kanssa aikuisemmalla iällä.
Itsekin aloitin koulun ja kärsin vatsavaivoista, joihin syy on pääasiassa henkinen. Minulla on ollut aina herkkä vatsa ja se pahenee stressin myötä. Alkanut pelkäämään oireita ja se tietenkin taas pahentaa oireita. Ikävä noidankehä. Toisinaan lähes paniikkihäiriön omaisia tuntemuksia, jotka olen pystynyt hillitsemään vaihtelevalla menestyksellä. Onnekseni onnistuin rauhoittumaan ensimmäisenä koulupäivänä, enkä rynnännyt kertaakaan vessaan. Katsotaan miten käy jatkossa. Haluaisin viimeinkin parantua. En haluaisi aloittaa lääkitystä, enkä ole terapiassakaan koskaan käynyt, enkä mieluusti mene. Olen selättänyt tämän aiemminkin vuosiksi, mutta se hiipi pikkuhiljaa takaisin.
Tsemppiä vain sinnekin suuntaan. Itse olen huomannut, että mitä enemmän saa päiväänsä tekemistä, niin sitä vähemmän jää aikaa stressata ja sitä miedompia oireet ovat ja mitä miedompia ne ovat, niin sitä enemmän itsevarmuus lisääntyy, että pystyy pitämään oireet poissa. Niin kauan kun pelkäät ja juokset tilanteesta pois, niin et ongelmaa voita. Sinun täytyy pyrkiä kohtaamaan ja voittamaan se vaikka sitten pienin askelin jos ei muuten. Se myös auttaa paljon jos kertoo ongelmastaan ihmiselle, niin sen jälkeen hänen seurassaan ei tarvitse jännitää enää samalla tavoin. Toisaalta tällaisista ongelmista on aika hankala kertoa ihmisille, joita ei tunne hyvin.
Suosittelen porrastettua altistusterapiaa. Tietty vähän myöhässä jos koulu jo alkanut, mutta jos vaihtoehdot on myöhässä kouluun tai ei ollenkaan niin tätä on sama kokeilla. Ideana, että ikään kuin siedätyt ahdistavaan tilanteeseen ottamalla pieniä askeleita kohti päämäärää eri päivinä ja poistumalla tilanteesta kun ahdistus nousee noin viiteen asteikolla 1-10.
Eli jos päämäärä on kestää luennolla olemista, niin ensiaskel olisi varmaan käydä koulun pihalla, ihan vaan seisomassa. Käänny sitten takaisin ja palaa kotiin. Käy seuraavana päivänä aulassa kääntymässä rakennuksessa, jossa tiedät että sinulla on opetusta. Seuraavana päivänä käy luokan ovella, jossa sinulla on opetusta. Ja siitä seuraavana luokan sisällä. Jää oppitunnille seuraavana päivänä.
Muita ahdistushäiriöisen vinkkejä: etsi joku, joka näyttää yhtä hermostuneelta kuin sinä, ja löyttäydy yhteen - saatte toisistanne rohkeutta ja voimaa. Lataa laukkuun kamaa joka tuottaa sinulle turvallisuudentunnetta, kuten aistiärsykkeiden estäjät (korvatulpat tai kuulokkeet, aurinkolasit, hanskat...) tai syötävät (ruoka, karkki, vesi, kahvi...), selviytymiskamaa (esim. vessapaperi, sakset, terveyssiteitä...) tai ihan vaan vaikka rakas esine (jotkut näpräävät puhelinta voidakseen rauhoittua, toiset vaikka kutovat, eräs tuttu pitää pehmolelua laukussaan).
Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia on muuten opiskelijankin lompakon kestettävissä ja on mahdollistanut itselleni ainakin yliopiston käymisen vaikka olin monta vuotta niin ahdistuksen kourissa etten pystynyt menemään edes postilaatikolle kuukausiin kerralla. Porrasta itsesi YTHS:lle puhumaan vaivoistasi, saat jossain vaiheessa B-lääkärinlausunnon joka mahdollistaa edullisen terapian ja saat samalla luultavasti myös reseptin niihin beetasalpaajiin joista joku jo mainitsikin langassa.
Lupaan että koulu käy paljon helpommaksi kestää kun sinne pari ekaa viikkoa jotenkin ensin pystyy raahautumaan. Voimia sinulle etenkin tälle ensimmäiselle kuukaudelle.
Koeta välttää vessoja, jos ne sinut noin murtavat.
Minkä ikäinen olet?