Onko sitoutumiskammoa olemassa?

On. M43.

On. Itsekin ahdistun jos tulee tunne että toinen rajoittaa mun menemisiä tai olemista... tai on liikaa yhteydessä.. N41

Jotenkin ymmärränkin asian, mutta miksi ottaa sitten koko ajan yhteyttä ja haluaa nähdä? Eikö siinä tapauksessa sitten halua vaan olla yksikseen? Ap

On! Sen verran huonoja kokemuksia parisuhteesta ja hyviä kokemuksia sinkkuudesta. Kyllähän se pelottaa aloittaa jotakin, mikä on oman mukavuusalueen ulkopuolella, kuten parisuhde. N28

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärränkin asian, mutta miksi ottaa sitten koko ajan yhteyttä ja haluaa nähdä? Eikö siinä tapauksessa sitten halua vaan olla yksikseen? Ap

Voi sitoutumiskammoinenkin ihastua. Ei välttämättä pysty parisuhteeseen, mutta haluaa nähdä ihastustaan, ihan normaalia.

Itselläkin huonoja kokemuksia parisuhteesta, mm. pettämistä ja sen sellaista, mutta jotenkin sitä vielä silti uskoo, että hyviäkin miehiä on. Juuri tämä sitoutumiskammoinen varmasti olisi ja huomaan, että välittää minusta oikeasti ja haluaa tutustua paremmin, mutta sitten lyö jarrut lukkoon, kun pelottaa jokin. Sanoi siis ihan suoraan, että pelkää ettei osaa seurustella enää ja menettäisi vapautensa.

Toki parisuhteessa varmasti joutuu luopumaankin joistain asioista, mutta me nyt ei edes olla vielä niin pitkällä, että kunnon suhdetta voisi miettiä juuri nyt. Minäkin, kun haluan ensin tutustua kunnolla enkä juosta päätä pahkaa suhteeseen.

Ihmettelen, kun kuitenkin tulee lähelle, vaikka välillä erkaneekin. Ap

Mies tietää, että odotat suhteen kehittyvän vakavammaksi, jolloin hänen pitäisi sitoutua sinuun. Tee hänelle selväksi, että sinulle riittää ihan hyvin kevyt tapailusuhdekin ja anna ajan tehdä tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää, että odotat suhteen kehittyvän vakavammaksi, jolloin hänen pitäisi sitoutua sinuun. Tee hänelle selväksi, että sinulle riittää ihan hyvin kevyt tapailusuhdekin ja anna ajan tehdä tehtävänsä.

Kyllä olen hänelle sanonutkin enkä ole painostanut mihinkään, koska en itsekään juuri nyt odota mitään vakavaa. Hän tietää kyllä sen. Minusta taas alkoi tuntumaan, että hän on se joka haluaa suht nopeasti toimia ja siksi pelkää omia tunteitaan. En tiedä, itsellä ainakin paska fiilis, kun ei tiedä yhtään koska hän taas hiljenee pelon varjolla, mutta sitten taas kuitenkin haluaa lisää... Sellasta soutamista ja huopaamista tämä on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärränkin asian, mutta miksi ottaa sitten koko ajan yhteyttä ja haluaa nähdä? Eikö siinä tapauksessa sitten halua vaan olla yksikseen? Ap

No pitää sinusta ja on ihastunut? Haluaa nähdä, muttei sitoutua sinuun. Tämä voi olla vaikea ymmärtää niille, jotka eivät koe samalla tavalla.

Haluttomuus sitoutua ei ole aina sitoutumiskammoa. Esimerkiksi itselläni on päättynyt pitkä suhde pari vuotta sitten, eikä minulla todellakaan ole mitään kammoa, jonka takia en halua lähteä parisuhteeseen, vaan olen tällä hetkellä vaan mieluummin sinkkuna. Ainakaan vielä parisuhteen mukana tulevat negatiiviset asiat eivät ole suurempia kuin sen hyödyt. Ehkä kun riittävästi sinkkuilee, niin alkaa parisuhde taas houkuttamaan. 

Toki tämä ei tarkoita sitä, että sitoutumiskammoisia ihmisiä ei olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärränkin asian, mutta miksi ottaa sitten koko ajan yhteyttä ja haluaa nähdä? Eikö siinä tapauksessa sitten halua vaan olla yksikseen? Ap

No pitää sinusta ja on ihastunut? Haluaa nähdä, muttei sitoutua sinuun. Tämä voi olla vaikea ymmärtää niille, jotka eivät koe samalla tavalla.

Hän tekee sellaisia "katoamistemppuja", kun alkaa pelottamaan ja ahdistamaan, mutta kuitenkin on koko ajan tuossa nurkan takana. Ja tiedän, että hän ei mitenkään käytä minua hyväksi tai halua pelkkää seksiä eikä hänellä kyllä varmastikaan ole ketään muutakaan. Sen verran vakuuttavasti on puhunut näistä peloistaan ja sitoutumiskammostaan. Ymmärrän ja annankin hänen olla ihan rauhassa enkä todellakaan roiku tai ahdista häntä enempää.

Itsekin ahdistuisin, jos joku olisi liian tiiviisti niskassa huohottamassa ja varmasti ottaisin etäisyyttä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus sitoutua ei ole aina sitoutumiskammoa. Esimerkiksi itselläni on päättynyt pitkä suhde pari vuotta sitten, eikä minulla todellakaan ole mitään kammoa, jonka takia en halua lähteä parisuhteeseen, vaan olen tällä hetkellä vaan mieluummin sinkkuna. Ainakaan vielä parisuhteen mukana tulevat negatiiviset asiat eivät ole suurempia kuin sen hyödyt. Ehkä kun riittävästi sinkkuilee, niin alkaa parisuhde taas houkuttamaan. 

Toki tämä ei tarkoita sitä, että sitoutumiskammoisia ihmisiä ei olisi. 

Sinkkuna olemisessa on kyllä hyvät puolensa ja olenkin halunnut olla ihan täysin sinkku muutaman vuoden ja torjunut monet yritykset, jotka olisivat halunneet jotain vakavaa.

Mutta tämä mies ei torju minua, siinä on se ero! Hän haluaa olla kuitenkin lähellä ja on kiinnostunut elämästäni. Jos hän haluaisi vain elää sinkkuna, niin luulisi, ettei enää haluaisi sitten minun lähelleni, kun tietää, että olen ihastunut. Ap

Omasta kokemusta sanoisin, että ei ole sitoutumiskammoa, on vain vääriä partnereita.

On ja myös auktoriteettikammoa, vaikka ihminen on tilivelvollinen vain itselleen.

Ainakin on helpompaa asua yksin, sitoutuminen on sydämessä tai sitä ei ole ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus sitoutua ei ole aina sitoutumiskammoa. Esimerkiksi itselläni on päättynyt pitkä suhde pari vuotta sitten, eikä minulla todellakaan ole mitään kammoa, jonka takia en halua lähteä parisuhteeseen, vaan olen tällä hetkellä vaan mieluummin sinkkuna. Ainakaan vielä parisuhteen mukana tulevat negatiiviset asiat eivät ole suurempia kuin sen hyödyt. Ehkä kun riittävästi sinkkuilee, niin alkaa parisuhde taas houkuttamaan. 

Toki tämä ei tarkoita sitä, että sitoutumiskammoisia ihmisiä ei olisi. 

Sinkkuna olemisessa on kyllä hyvät puolensa ja olenkin halunnut olla ihan täysin sinkku muutaman vuoden ja torjunut monet yritykset, jotka olisivat halunneet jotain vakavaa.

Mutta tämä mies ei torju minua, siinä on se ero! Hän haluaa olla kuitenkin lähellä ja on kiinnostunut elämästäni. Jos hän haluaisi vain elää sinkkuna, niin luulisi, ettei enää haluaisi sitten minun lähelleni, kun tietää, että olen ihastunut. Ap

Miksi toisen ihmisen kanssa olemisesta ei voisi nauttia, vaikka onkin sinkkuna? Onhan ihmisillä kaverisuhteitakin ja seksisuhteita ties mitä. En näe mitään syytä miksi näitä asioita ei voisi yhdistää ilman parisuhdetta. Toki jos tunteita tulee mukaan, niin jompi kumpi siinä saa kuitenkin lopulta näpäilleen, joten järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Toisaalta onko se hetken ikävä tunne kuitenkaan niin paha juttu kun saa paljon hyviä hetkiä ennen sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus sitoutua ei ole aina sitoutumiskammoa. Esimerkiksi itselläni on päättynyt pitkä suhde pari vuotta sitten, eikä minulla todellakaan ole mitään kammoa, jonka takia en halua lähteä parisuhteeseen, vaan olen tällä hetkellä vaan mieluummin sinkkuna. Ainakaan vielä parisuhteen mukana tulevat negatiiviset asiat eivät ole suurempia kuin sen hyödyt. Ehkä kun riittävästi sinkkuilee, niin alkaa parisuhde taas houkuttamaan. 

Toki tämä ei tarkoita sitä, että sitoutumiskammoisia ihmisiä ei olisi. 

Sinkkuna olemisessa on kyllä hyvät puolensa ja olenkin halunnut olla ihan täysin sinkku muutaman vuoden ja torjunut monet yritykset, jotka olisivat halunneet jotain vakavaa.

Mutta tämä mies ei torju minua, siinä on se ero! Hän haluaa olla kuitenkin lähellä ja on kiinnostunut elämästäni. Jos hän haluaisi vain elää sinkkuna, niin luulisi, ettei enää haluaisi sitten minun lähelleni, kun tietää, että olen ihastunut. Ap

Miksi toisen ihmisen kanssa olemisesta ei voisi nauttia, vaikka onkin sinkkuna? Onhan ihmisillä kaverisuhteitakin ja seksisuhteita ties mitä. En näe mitään syytä miksi näitä asioita ei voisi yhdistää ilman parisuhdetta. Toki jos tunteita tulee mukaan, niin jompi kumpi siinä saa kuitenkin lopulta näpäilleen, joten järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Toisaalta onko se hetken ikävä tunne kuitenkaan niin paha juttu kun saa paljon hyviä hetkiä ennen sitä. 

Niinpä. Molemmilla on tunteita, se nyt on ihan selvä. Jopa tuntuu, että hänellä vielä vahvempia, kuin minulla, kun minä olen kyllä tehnyt selväksi, että edetään ihan rauhassa ilman mitään sitoutumispakkoa ja katsellaan mitä tapahtuu. Silti hän ottaa jotenkin kauhean vakavasti ja tekee sitten peloissaan näitä katoamistemppujaan ja puhuu peloistaan. Ap

Ei ole sitoutumiskammoa, on vain sitoutumishaluttomuutta. Siihen taas voi olla erilaisia syitä.

Lisäksi joillakin on kummallisia käsityksiä siitä, että parisuhteessa yhtäkkiä ei saisi itse päättää enää yhtään mistään?

Minä olen oikeasti sitoutumiskammoinen ja tämä on syväluotaava asia. En yritä olla keittiöpsykologi, mutta tämä johtuu turvattomasta lapsuudestani. En ole tottunut siihen että minusta välitettäisiin oikeasti ja että hyvinvointini olisi etusijalla. Minun on aina pitänyt ansaita rakkaus.

Häpeä elää myös minussa enkä voi uskoa että kukaan voisi minua rakastaa kun olen (muka) niin nolo.

Ihastuminen ja rakastuminen minun puoleltani on muuten kyllä ihan aitoa mutta itse estän itseäni saavuttamasta onnea. Pitäisi päästää toinen lähelle ja olla heikko. En pysty.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Ihan selvää kiinnostusta puolin ja toisin, mutta toinen pelkää sitoutumista, koska pelkää menettävänsä vapautensa? Ja minun puolestani kyse tällä hetkellä ihan pelkästä tapailusta enkä ole edes mitään parisuhdeasiaa ottanut esille, joka "pelottaisi"...

Jotenkin outoa että kyseenalaistat sitoutumiskammon otsikossa, ja sitten heti perään kerrot kuinka toinen pelkää sitoutumista. Ehhh?