Nuoreni ei ole saanut yhtään ystävää lukiossa

Vierailija kirjoitti:

Aloitti lukion ja on nyt todella pettynyt koska hänen luokallaan ei ole yhtään entistä luokkakaveria eikä hän ole päässyt hiljaisena nörttinä myöskään ystävystymään muiden kanssa. Suurin osa pitkää matematiikkaa jne lukevista kurssikavereista on tyttöjä ja häntä pyydettiin mukaan tasa-arvotyöryhmään. Hän kieltäytyi koska ei usko oikein pärjäävänsä siellä jos siellä on piinkovia feministejä.

Onko nuoresi sitten sovinisti vai mikä, jos ei tasa-arvotyössä pärjäisi?

Kamoon. Sillä on takana mitä kolme päivää siellä, harva siinä ajassa ehtii mitään sydänystäviä saada. Koeta stressata vähän vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti lukion ja on nyt todella pettynyt koska hänen luokallaan ei ole yhtään entistä luokkakaveria eikä hän ole päässyt hiljaisena nörttinä myöskään ystävystymään muiden kanssa. Suurin osa pitkää matematiikkaa jne lukevista kurssikavereista on tyttöjä ja häntä pyydettiin mukaan tasa-arvotyöryhmään. Hän kieltäytyi koska ei usko oikein pärjäävänsä siellä jos siellä on piinkovia feministejä.

Onko nuoresi sitten sovinisti vai mikä, jos ei tasa-arvotyössä pärjäisi?

Hän ei ole sovinisti mutta pelkää, että se ryhmä on jotain feminismin ylistystä. Hän tuli sille tavallaan allergiseksi jo yläkoulussa ja kokee poikien jäävän täysin syrjään koska kukaan ei ole kiinnostunut mitä heille kuuluu ja kuinka he voivat. Hän on myös ujo ja ryhmään ilmoittautui pari räväkämpää tyttöä eikä halua heidän nyrkkeilysäkikseen. Muuten hän kyllä kannattaa tasa-arvoa kunhan se pysyy järjen rajoissa eikä mene kuin Tukholman feministiset lumityöt. Siellähän työt jäivät osittain tekemättä koska naiset eivät ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan yhtä vahvoja kuin miehet. Asiaa ei kuitenkaan voi käsitellä muuten kuin perheen kesken. Poikani kannattaa myös tasa-arvoista maanpuolustusvelvollisuutta.

Mitä te huoltajat olette tehneet viime vuosina nuorenne sosiaalisten taitojen parantamiseksi? Eivät ne itsestään tule.

Kyllähän sitä aina alussa menee aikaa ennen kuin aopeutuu uuteen kouluun. Onko nuoresi ollut aktiivinen tutustumaan muihin. Yksi lukiokaverini valitti aina kun ei yliopistolla oikein saanut kavereita mutta ei sitten itse viiteen vuoteen siellä yliopistolla tehnyt asialle mitään. Ei mennyt juttelemaan muille vaan odotti että muut olisivat tulleet hänen luokseen. Sanot nuorelle että menee vaan rohkeasti mukaan niin siitä se lähtee. Kysyy vaikka voiko tulla luokkakavereiden kanssa samaan pöytään ruokalassa.

Eikö lukiossa ole muka yhtään luonnontieteitä opiskelevaa poikaa johon hän voisi mennä tutustumaan.

Mun hiljainen, matemaattisesti lahjakas tytär aloitti vuosi sitten lukion, jonne ei tullut yhtään tuttua mistään. Emme olettaneetkaan, että hän heti ystävystyisi, mut ekan jakson aikana heistä muotoutui porukka, joka on pitänyt yhtä. Esim. olivat yhdessä wknd:issä. Varmasti hyvä olla kärsivällinen ja tehdä parhaansa, että olis helpommin lähestyttävä. Tuo feministihöpinä erkaannuttaa tehokkaasti, mut ehkä se onkin vaan äidin juttuja..

Hahah, tuollaisissa ryhmissä on kyllä tilaa kaikenlaisille ihmisille. Ja jos poikasi tosiaan kokee, että miehiä sorsitaan tässä maailmassa, niin koulun tasa-arvotyöryhmästähän se muutos olisi hyvä aloittaa ;)

Älkää huoliko, en toki usko tähän ap:n sepustukseen.

Toivottavasti nuori ei ole perinyt ap:n sosiaalista taitamattomuutta. Ongelmana on, miten ujo nuori saisi kavereita uudessa koulussa, eikä ap osaa keskittyä olennaiseen vaan jauhaa jostain ruotsalaisten feministien lumenluonnista.

Vierailija kirjoitti:

Kamoon. Sillä on takana mitä kolme päivää siellä, harva siinä ajassa ehtii mitään sydänystäviä saada. Koeta stressata vähän vähemmän.

Entäs jos nuori itse stressaa? Kuinka lievittää vanhempana nuoren stressiä?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nuori ei ole perinyt ap:n sosiaalista taitamattomuutta. Ongelmana on, miten ujo nuori saisi kavereita uudessa koulussa, eikä ap osaa keskittyä olennaiseen vaan jauhaa jostain ruotsalaisten feministien lumenluonnista.

Eikö tuo ruotsalainen feministinen luntenluominen ollut suuri kampanja, jossa uhottiin kovasti pojille ja miehille ja käytännön työn koettaessa se hiipui. Feministisillä lumenluontialueilla tapahtui ennätysmäärä muun muassa liukastumisista tapahtuvia onnettomuuksia.

En ihmettele jos ujo nuori voi suoraan sanottuna pelätäkin joutuvansa sotketuksi mukaan samankaltaiseen uhoon ja kampanjointiin. Ujo nörtti voi ehkä haluta luoda tasa- arvoisempaa maailmaa vähemmän mediaseksikkäillä tavoilla, esim. vaikka opettamalla koodausta tytöille vaikkapa nuorisotalolla tai muuta vastaavaa.

Jaahas. Kyllähän ne hädin tuskin peruskoulusta päässeet tytöt ovatkin niitä pahimman laatuisia raivo"feministejä". Jäitä hattuun ap.

Eikö lukio ole luokaton?

Mihin pipipääkouluun ootte jälkikasvunne laittaneet? Kuulostaa ihan joltain taidepiiperryslukiolta. Suosittelen vaihtamaan

Eikö lukiossa lueta, eikä seurustella. Sitä paitsi ite koulukiusattuna 1-9 luokat, milloin vähemmän, milloin enemmän olin ekan (lukiosta) ilman ainuttakaan kaveria ja sitten tokalla aloin saamaan kavereita. Liittouduin muiden "nössöjen" kanssa ja meillä oli ihan kivaa. Eikä ne edes nössöjä olleet, vähän "kiltempiä" kuin tupakkapissikset ja muut pingot. Ne vaan tuntu hissuilta ja koin itekin semmoinen olevani.

Opiskellessani korkeakouluissa (tehnyt 2 tutkintoa) tätä luokittelua ei enää ole. Tosiaan lukiota kolme päivää. Varmasti voi eka vuos mennä ilman kamuja, mutta sittepähä menee. Ehtiipähä reenata matikkaa. Kattele hei vuoden päästä, mieti sitten :)

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Kyllähän ne hädin tuskin peruskoulusta päässeet tytöt ovatkin niitä pahimman laatuisia raivo"feministejä". Jäitä hattuun ap.

Emmehän me voi tietää mitä siellä ryhmässä tapahtuu mutta nuori oli kyllä todella pettynyt kun hänelle ehdotettiin tuota ryhmää. Hän ei oikein fanita kuuluisimpia suomalaisfeministejä, esim. Tiina Rosenbergiä eikä ole oikeastaan edes kiinnostunut heistä vaan jostain konkreettisesta asiasta, vaikka siitä koodaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lukio ole luokaton?

Joskushan sekin pitää aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lukiossa lueta, eikä seurustella. Sitä paitsi ite koulukiusattuna 1-9 luokat, milloin vähemmän, milloin enemmän olin ekan (lukiosta) ilman ainuttakaan kaveria ja sitten tokalla aloin saamaan kavereita. Liittouduin muiden "nössöjen" kanssa ja meillä oli ihan kivaa. Eikä ne edes nössöjä olleet, vähän "kiltempiä" kuin tupakkapissikset ja muut pingot. Ne vaan tuntu hissuilta ja koin itekin semmoinen olevani.

Opiskellessani korkeakouluissa (tehnyt 2 tutkintoa) tätä luokittelua ei enää ole. Tosiaan lukiota kolme päivää. Varmasti voi eka vuos mennä ilman kamuja, mutta sittepähä menee. Ehtiipähä reenata matikkaa. Kattele hei vuoden päästä, mieti sitten :)

Lukemaanhan nuori lähtikin sinne, jotta pääsee myöhemmin hakemaan haluamiinsa jatko-opintoihin. Hän on kuitenkin sen verran seurallinen, että haluaisi tuntea edes yhden ryhmästä. Luultavasti hänetkin voi laskea koulun hissukoihin koska ainakaan mihinkään bileryhmään hän ei sovi kun ei käynyt yläkoulun discossakaan kuin kerran.

Ja olisikin edes saanut vaikka matematiikan kertaustehtäviä mutta kun ei. Ensimmäisenä aletaan ahdistelemaan kaikilla opintojen ohessa oleviin aktiviteettiryhmiin kuulumisella. Jos sellaiseen ryhmään pitää kuulua niin miksei sitten voi olla tarjolla laajempaa ryhmävalikoimaa?

Vierailija kirjoitti:

Mihin pipipääkouluun ootte jälkikasvunne laittaneet? Kuulostaa ihan joltain taidepiiperryslukiolta. Suosittelen vaihtamaan

Ihan tavallinen lukio pitäisi olla kyseessä ja tarjolla oli myös taideryhmä, jonne nuori ei missään nimessä halua mennä. Mieluummin vaikka sitten puimaan tasa-arvokysymyksiä kuin taidetta.

Nuori kertoi tänään joutuneensa tekemään valinnan selkä seinää vasten ja on nyt sitten tasa-arvoryhmässä. Saapa nähdä mikä mökä nousee kun hän alkaa puhumaan Norjan tasa-arvoisesta maanpuolustuslaista, jota hän arvostaa.