En pysty kuuntelemaan musiikkia ilman, että se nostattaa minussa suuria tunteita

Iloista musiikkia kuunnellessani tunnen suunnatonta onnea ja iloa. Iloinen musiikki usein myös saa minut liikuttumaan siksi, että kyseinen kappale on niin hyvä. Iloisella musiikilla on voima nostaa minut ylös mistä tahansa mielentilasta.
Surullista musiikkia kuunnellessani löydän itseni usein sekaisesta tilasta, joka on sekoitus tuota iloisen musiikin tuottamaa onnea, oikeaa surua, voimakasta liikutusta ja masennusta. Surullinen musiikki saa minut yleensä myös miettimään elämän suuria kysymyksiä, kuten kuka minä olen ja mikä on tehtäväni maailmassa.

Tämä tapahtuu kuitenkin ainoastaan hyvien kappaleiden kohdalla. Mikä tahansa kappale ei saa minussa tällaista aikaan. Minulla on erittäin intohimoinen suhde musiikkiin. Kuuntelen musiikkia aktiivisesti, mutta olen erittäin tarkka siitä, missä ja miten kuuntelen. En kuuntele musiikkia missään, missä on yleistä hälyä ja melua, sillä elämys häiriintyy. Kuuntelen vain täydellisessä tai lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Kuuntelen musiikkia ainoastaan kuulokkeiden tai kaiuttimien kautta parhaan mahdollisen äänenlaadun takaamiseksi. Myöskään kaikki kappaleen elementit eivät tule esille ilman kuulokkeita tai kaiuttimia. Musiikkia kuunnellessani kuuntelen yhtä aikaa sekä sanoja, melodiaa että rytmiä ja juuri nämä kolme asiaa saavatkin aikaan sen täydellisen kokonaisuuden. Rakastan musiikkia.