Kun luen näitä uusperhejuttuja

Niin tulee mieleen, että omat asiat on lopulta aika hyvin. Ja lapsen.

Olen eronnut ja yksi lapsi on. Minä tapailen vapaa-aikana yhtä miestä, mutta ei se ole kaveruutta kummempaa. Monet kerrat olen miettinyt, että haluaisinko edes uutta miestä elämäämme. Ja mitä jos miehellä olisi lapsia.

Ei taida olla minun juttu ollenkaan. Viihdyn muutenkin yksin ja yhden lapsen kanssa on niin helppoa. En voi kuvitella eläväni jossain suurperheessä, mutta vaikka olisi vain 1 lapsi sillä miehelläkin niin en ehkä osaisi suhtautua oikein.

Tällä avauksella ei ole muuta merkitystä kuin se etten viitsinyt mennä pilaamaan noita asuntomurheidensa kanssa painivia. Tuli vaan niin pakokauhu niitä lukiessa.

Meidän on hyvä näin.