Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toimiiko "vetovoiman laki" vai kuvittelenko vain?
13.08.2017 |
Olen kuullut tuosta vetovoimahommasta jo vuosia ennen mitään Salaisuus-kirjaa tms. ja kokeillut tuloksetta lukuisia kertoja. Aina olen päättänyt, että nyt kyllä paneudun siihen ja saan kohta miljoona euroa. No ei ole toiminut, en ole saanut yhtään ylimääräistä euroa ja olenkin jo pitkään pitänyt koko hommaa ihan humpuukina.
No nyt sitten eräs hommaan hurahtanut ystäväni opasti mua ja vannoi, että että toimii, jos teen niinkuin hän opastaa. Päätin vielä kerran kokeilla hänen neuvoillaan ja nyt musta tuntuu, että se toimii. Vai voiko olla sattumaa, että toiveeni toteutuva jopa päivässä-parissa? Nyt en olekaan haaveillut miljoonasta, vaan elämäni asteitteitaisesta parantamisesta, sellaisesta, johon pystyn uskomaan.
Muutama esimerkki parin viime viikon ajalta: aloin uskoa, että saan koko vaatevarastoni uusittua ja sellaisella vaatteilla, jotka ovat just mun makuuni ja sellaisen hintaisia, että voin ne suunnilleen kerralla hankkia. Menin kirpparille ja siellä oli kaksi pöytää täynnä just mun tyylisiä vaatteita, oikean kokoisia, puoli-ilmaisia ja kuin uusia laatuvaatteita. Käsittämätöntä, en ole juuri koskaan löytänyt mitään sopivaa. Muutaman päivän päästä menin uudelleen ja pöytiin oli tuotu lisää vaatetta. Sain kerralla kymmeniä uusia vaatteita ja muutaman kenkäparin ja kaikki maksoivat yhteensä n. 150 e, joukossa mm. upea villakangastakki ja kuin uudet talvisaappaat.
Tästä innostuneena aloin haaveilla talomme sisustamisesta vähän uuteen uskoon. Suunnittelin sohvan tuunauksen, verhot, tyynyt, matot...ja tadaa, kiersin kaupunkimme kirpparit ja sain melkein kaiken kokoon yhdellä kerralla. Upea villamatto 30 e, siistit korituolit 10 e kpl, sohvanpäällinen, kasa koristetyynyjä, lisää mattoja ja juuri oikeissa väreissä, ihania räsymattoja (kuin uusia) 5-20 e kpl. Arabia ihania vanhoja kahvikuppeja 4 e parilta.
Ja sitten työtarjous, josta ehdin haaveilla viikon verran. Olen yrittäjä ja harvoin tulee varsinaisia tarjouksia, vaan itse pitää työtään tarjota. Nyt olen täystyöllistetty ainakin jouluun asti. Näin ei ole käynyt vielä ikinä ennen.
Ja jo monta muutakin toivetta on toteunut ja nimenomaan ne, mihin olen "voimani" keskittänyt ja jotenkin olen osannut jo etukäteen iloita pyytämistäni asioista. Nyt uskoni ja varmuuteni kasvaa koko ajan, ja tuntuu, etten malta odottaa huomista, mitähän silloin tapahtuu? Voiko tämä olla vain sattumaa?
Kommentit (45)
Ei siinä mistään universumista ole kyse vaan ihan siitä, että kun uskot johonkin ja toivot, alat itse huomaamattasi toimimaan asioiden toteutumiseksi ja kiinnität huomiota asioihin joihin et ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelua vai totta? Haluan kokeilla, miten pääsen alkuun?
Vetovoiman laki toimii magneettien välillä. Siis tieteessä on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vetovoiman laki toimii magneettien välillä. Siis tieteessä on näin.
No voisko ihmisten, eläinten, kasvien ja ihan vaikka tavaroittenkin välillä toimia joku vastaava? Mitä jos se onkin totta, että me kaikki ollaan yhteydessä toisiimme näkymättömien "säikeiden" välityksellä? Eikös ihan tutkimuksissa ole havaittu, että esim. kasvit reagoivat ihmisen puheeseen? Ja eläimillähän on vaistonsa, mitä jos perustuukin juuri tähän? Niillä ei ole järki estämässä vaistojen toimintaa. Ihminen järkeilee, pohtii, miettii ja tulee yleensä siihen tulokseen, että "ei kannata, ei onnistu, ei tule mitään ja että pitää tehdä hirveästi työtä, että edes ansaitsee jotain hyvää".
Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, että tutkijan odotus vaikuttaa tutkimuksen tulokseen, siis sellaiseenkin, joka ei ole mitenkään tulkinnanvarainen.
En tiedä, miten vetovoiman laki toimii, mutta kyllä se vaan toimii, kun osaa oikein käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetovoiman laki toimii magneettien välillä. Siis tieteessä on näin.
No voisko ihmisten, eläinten, kasvien ja ihan vaikka tavaroittenkin välillä toimia joku vastaava? Mitä jos se onkin totta, että me kaikki ollaan yhteydessä toisiimme näkymättömien "säikeiden" välityksellä? Eikös ihan tutkimuksissa ole havaittu, että esim. kasvit reagoivat ihmisen puheeseen? Ja eläimillähän on vaistonsa, mitä jos perustuukin juuri tähän? Niillä ei ole järki estämässä vaistojen toimintaa. Ihminen järkeilee, pohtii, miettii ja tulee yleensä siihen tulokseen, että "ei kannata, ei onnistu, ei tule mitään ja että pitää tehdä hirveästi työtä, että edes ansaitsee jotain hyvää".
Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, että tutkijan odotus vaikuttaa tutkimuksen tulokseen, siis sellaiseenkin, joka ei ole mitenkään tulkinnanvarainen.
En tiedä, miten vetovoiman laki toimii, mutta kyllä se vaan toimii, kun osaa oikein käyttää.
Kaikki on samaa energiaa.
Olen myynyt taloani viimeiset 5 vuotta. Uskonut ja elänyt vahvasti unelmieni mukaan, että kauppa toteutuu. 8 välittäjää on jo yrittänyt myydä sitä, itse olen yrittänyt myös ja ollut myös ystävieni apuna myynnissä ulkomaita myöten. Hintaa on pudotettu vajaan puolen miljoonan kiinteistökokonaisuudestani yli puolella, eli alle kiinnityshinnan, mitään ei ole tapahtunut. Olen myynyt omaisuutt ja irtaimistoa pois. Olen ylivelkaantunut ja nyt pitkällä sairauslomalla. Voitte kuvitella vain surun ja pettymykseni yli 5 vuoden positiivisen asenteeni jälkeen... Olen tyhjä. En voi uskoa enää vetovoiman akiin. Olen jo kaiken menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mistään universumista ole kyse vaan ihan siitä, että kun uskot johonkin ja toivot, alat itse huomaamattasi toimimaan asioiden toteutumiseksi ja kiinnität huomiota asioihin joihin et ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota.
Hyvä, juuri noin. Ei siinä mitään taikaa tai yliluonnollista ole, mutta ei se haittaa, pääasia että toimii:) Nimittäin kyllä se toimii jollain tasolla. Ei sillä mitä tahansa voi saada - ei, vaikka kuinka uskoisi. Vaikka kuinka uskoisi "jo saaneensa". Mutta omaan elämään sopivissa asioissa voi toimia.
Minä uskoin tuohon ihan täysillä. Kokeilin pienempiin asioihin, ja sainkin paljon haluamaani. Mutta ne olivat sellaisia asioita, jotka olivat muutenkin arkisen mahdollisia, kuten että saisin uusia vaatteita, vaikka juuri silloin toivomishetkellä ei ollut rahaa. Kerran toivoin suklaata, ja kaapista löytyikin yksi pala, joka oli sinne joskus huomaamatta pudonnut :) Mutta ei sekään mikään valtava ihme ollut, sillä siinä kaapissa pidettiin suklaata ihan viikoittain.
Sitten päätin testata sellaisella asialla, että voisin olla ihan varma asiasta. Toivoin itselleni maltalaista euron kolikkoa. Ne ovat sen verran harvinaisia, että täytyisi olla aikamoinen sattumus saada sellainen. Mutta kuitenkin niin mahdollista, että siihen pystyy täysillä uskomaan.
Uskoin ihan täysin saavani sen kolikon, visualisoin sitä iltaisin sängyssä, kuvittelin mitä tunnen sen saadessani, tunsin sen käsissäni, tunsin sen pintakuvion, haistoin jopa sen hajun, tuijotin sen kuvia, piirsin sen kuvia. Ja kyllä, ajattelin että "minulla on se jo".
En saanut sitä.
Uskoin saavani sen aivan pian, mutta 3-4 kuukautta sitä odotin. Ei tullut.
Tunsin itseni tyhmäksi. En usko enää sellaiseen "vetovoimaan", että pystyisin jotenkin etäältä jotain esinettä/henkilöä/asiaa vetämään puoleeni. Mutta se kyllä toimii, että kun toivoo jotain ja keskittyy siihen, sen voi helpommin saavuttaa. Huomaa tilaisuudet ja on valmiina, kun tilaisuus tulee. Uskoo itseensä, niin selviää paremmin esim. työhaastattelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein alkusyksystä aarrekartan. Niitä muodostui kolme kappaletta. Toiveita, unelmia oli sen verran runsaasti, että kartongille liimattuja kuvakollaaseja syntyi enemmän kuin yksi.
Ne sisältävät toiveita unelmatyöstä. Energisyydestä. Unelmatyön, ylipäätään työn saaminen on ykkösunelmani.
Nyt olen muutamassa viikossa menettänyt uskoni, että asiani järjestyvät, että saan työpaikan, josta tulee unelmatyöni. Olen umpikujassa, josta en näe ulospääsyä.
Olen visualisoinut itseni työpöydän ääreen, tietokoneen, jne. Olen virkanainen, pukeudun hyvin. Lähden aamuisin energisenä työpaikalleni. Korkokengät kopsahtelevat, uusi villakangastakki istuu hyvin. Teen työtä, jota osaan. Työ innostaa. Laitan kaiken huomioni ja tarmoni tehtävään.
Luulen, että en osaa toivoa oikein, toimia vetovoiman lain kanssa oikein. Olen pessimisti. Itken ahdistuneena päivittäin. Olen (korkeastikoulutettu) pitkäaikaistyötön. Olen täydellisen turhautunut kotona olemiseen, sekä etenkin TE-toimiston asiakkuuteen. Eräs toiveistani onkin päästä loppuelämäkseni eroon työkkäristä! Olen pätkätyöläinen. Pitkä, repalainen historia pätkätyötä, kotiäitiyttä, työttömyyttä.
Tällä hetkellä toivon vain hyviä asioita elämääni. Kuten ahdistuksen vähemistä. Iloa ja iloisuutta toivon kaikken eniten. Ja hassua kyllä, juuri nyt: työtä kirjoittamisen parissa.
Miten saada uskoa ja luottamusta, että asiani järjestyvät?
Onko joku saanut työtä Vetovoiman lain ansiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä vielä aktiivinen keskustelu?
Olen itse jotain saanut tällä myös, kuvittelin vain todella kovaa asian ja se tapahtui juuri niin. En suostunut uskomaan muuhun.
Nyt vaan on eräs tilanne, johon on todella vaikea uskoa. Haluaisimme lapsen, ennestään jo on saman puolison kanssa lapsi. Tuntuu vaikealta uskoa, että saamme kun joka kuukausi se pettymys tuleekin. Miten ihmeessä pystyn uskomaan siihen, että meillä jo on se vauva?
Onko jokin muukin kirja, jonka voisi lukea kuin tuo salaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Onko joku saanut työtä Vetovoiman lain ansiosta?
Mieheni tässä onnistui. Koitti vain olla positiivinen ja kiitollinen kaikesta mitä hänellä on jo. Lakkasi jatkuvan paniikin siitä, että pakko olla töitä ja haluan haluan haluan töitä. Niin hän sitten saikin, paras paikka se ei ollut, mutta parempi kuin ei mitään ja sieltä ponnisti sitten parempiin hommiin.
Itse taas koen vaikeaksi uskoa olevani töissä/koulussa. Sillä töihinkin aina lähdetään pois kotoa, alkaa hämäämään, että mitä ihmettä teen kotona, jos piti olla töissä.. Kotona tehtävät työt on helpompi kuvitella. Ei tästä varmaan apuja ollut, mutta vastasin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta. En ole jaksanut olla yhtään positiivinen ja kiitollinen, vaikka minulla on elämässä paljon kaikkea. Tai no, riittävästi. Perhe, koti, puutarha, läheisiä.
Testasin minäkin tänään vetovoiman lakia. Etsin kirpputorilta mustaa, tietynlaista neuletta. Toivoin, että sellainen neule, mikä minulla oli mielikuvissani, tulisi vastaan. Ja bim! Samantien käteni osui täsmälleen toivomaani neuleeseen. Olin kyllä iloinen. How ever, jätin sen ostamatta, koska se oli aavistuksen liian kulunut.
Kutsun tällä hetkellä luokseni paljon hyviä asioita. Iloisia asioita. Olen yhä hyvin, hyvin surullinen pitkittyneestä työttömyydestäni, mutta koetan silti nähdä itseni jo työssä. Kuvittelen, että minulla on jo vakituinen, innostava työ. Näen itseni paneutumassa siihen.
Tuo mitä sanoit, että miehesi lakkasi jatkuvan paniikin (minun tapauksessani hädän), että pakko saada töitä ja haluanhaluanhaluan töihin - se oli todella hyvä neuvo.
Jostain syystä uskon tähän vetovoiman lakiin. Eniten toivon oman mielentilani muutosta myönteiseksi ja iloiseksi. Luottavaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskoin tuohon ihan täysillä. Kokeilin pienempiin asioihin, ja sainkin paljon haluamaani. Mutta ne olivat sellaisia asioita, jotka olivat muutenkin arkisen mahdollisia, kuten että saisin uusia vaatteita, vaikka juuri silloin toivomishetkellä ei ollut rahaa. Kerran toivoin suklaata, ja kaapista löytyikin yksi pala, joka oli sinne joskus huomaamatta pudonnut :) Mutta ei sekään mikään valtava ihme ollut, sillä siinä kaapissa pidettiin suklaata ihan viikoittain.
Sitten päätin testata sellaisella asialla, että voisin olla ihan varma asiasta. Toivoin itselleni maltalaista euron kolikkoa. Ne ovat sen verran harvinaisia, että täytyisi olla aikamoinen sattumus saada sellainen. Mutta kuitenkin niin mahdollista, että siihen pystyy täysillä uskomaan.
Uskoin ihan täysin saavani sen kolikon, visualisoin sitä iltaisin sängyssä, kuvittelin mitä tunnen sen saadessani, tunsin sen käsissäni, tunsin sen pintakuvion, haistoin jopa sen hajun, tuijotin sen kuvia, piirsin sen kuvia. Ja kyllä, ajattelin että "minulla on se jo".
En saanut sitä.
Uskoin saavani sen aivan pian, mutta 3-4 kuukautta sitä odotin. Ei tullut.
Tunsin itseni tyhmäksi. En usko enää sellaiseen "vetovoimaan", että pystyisin jotenkin etäältä jotain esinettä/henkilöä/asiaa vetämään puoleeni. Mutta se kyllä toimii, että kun toivoo jotain ja keskittyy siihen, sen voi helpommin saavuttaa. Huomaa tilaisuudet ja on valmiina, kun tilaisuus tulee. Uskoo itseensä, niin selviää paremmin esim. työhaastattelusta.
Osaako joku "vetovoimainen" antaa tähän selitystä? Miksei kolikko tullut? Vai oliko vain "väärin uskottu"...
Joitain vuosia sitten erosin. Olin väsynyt ja stressaantunut tilanteesta ja kaikista asioista, mitä sen vuoksi piti hoitaa. Ajattelin, että en jaksa kaiken muun lisäksi alkaa ravaamaan näytöissä, joten uusi asunto saa tulla minun luokseni. Laitoin yhdelle nettisivulle ilmoituksen, että etsin asuntoa. Ensimmäinen asunto, jota kävin katsomassa, oli todella hyvä. Vuokrasin sen.
Minä haluaisin tietynlaisen auton,mutta se maksaa tietyn määrän ja rahaa ei yksinkertaisesti ole niin paljon,miten voisin saada auton vaikka kuinka haluaisin?
Haluaisin myös kiihottavan naisen jolle olisin paras ja ainut,seksi olisi todella tyydyttävää ja hyvää ym.
Todellisuudessa en saa mitään kontaktia naisiin,erästä ihastusta haaveilin useamman vuoden,mutta ei siitäkään mitään tullut.
Toimiiko homma vain naisilla?
Ymmärsinkö oikein että vetovoimanlaki toimii siten että jos haluaa jotain oikein kovasti pitää käyttäytyä kuin se asia olisi jo itsellä?
Alue: Aihe vapaa
Materialistisesta maailmankuvasta katsoen sellaista mekanismia ei toki ole, mutta ei kaikkien maailmankuva ole sellainen.
Sitä myös ihmettelen, että keneltä se on pois että ihmiset itsekseen harjoittaa tällaista? Itse olen harjoittanut ja muuttanut elämäni todella surullisesta varsin hyväksi aikojen myötä. Minä uskon että taustalla on yliluonnolliset voimat, koska uskon sellaisiin, mutta eipä se minua oikeastaan kauheasti kaivelisi jos olisi "sattumia ja kognitiivista dissonanssia". Tärkeintä on että olen päässyt tilasta työtön, monisairas alkoholin liikakäyttäjä tilaan akateemisesti koulutettu, työssäkäyvä, terveellisesti elävä ja tyytyväinen ihminen.