Teini haluaa löytää adopitioperheen

Meillä oli niinpäin, että äiti kertoi minulle joka päivä, koko lapsuuteni,

että minut piti adoptoida.

Olin 3. lapsi, vahinko ja ylimääräinen, vanhemmat olivat eroamassa.

Äitini kertoi pitkät pätkät, miten adoptio oli jo päätetty ja kertoi vanhempieni nimet ja ammatit. Kun olin syntynyt, adoptio peruuntui, kun äiti muutti mielensä. Sukulaiset huomasivat raskauden?

Pidin tät ihan normaalina vuosikaudet, mutta nyt, itse teinin äitinä, en voisi kuvitella, että selittelisin tuollaista lapsellwni siitä asti kun hän oppi ymmärtämään puhetta.

Aika voimakas stigma näillä adoptiopuheilla, se kertoo suuresta pettymyksestä ja vihasta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet hyvä äiti. Vanhempien tehtävä on pilata lapsen elämä. Jotta saavat kapinoida tai jotain.

Kamalaa. Noin se minunkin äitini varmaan ajatteli. Kyllä oli katkera, kun isäni ajatteli päinvastoin ja sai kaiken rakkauteni ja kiintymykseni.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet hyvä äiti. Vanhempien tehtävä on pilata lapsen elämä. Jotta saavat kapinoida tai jotain.

Kannattaisi vähän miettiä, mitä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie voisin harkita adoptoimista. Missäpäin asutte? Kävisikö teinille rovanienelle muutto pienehköön kaksioon? Muita lapsia ei ole, joten saisi jakamattoman huomiomme ja paljon kivaa yhdessätekemistä. Meitä on kaksi noin 30-v. työssäkäyvää ja suht. täysjärkistä aikuista täällä odottelemassa.

Jos ei uskalla suinpäin muuttaa niin emmeköhän voi järjestää jonkun tapaamisen etukäteen. Lapseltahan ei kyllä adoptiossa yleensä mielipiteitä kysellä.

Lapsen parasta niissä kylläkin haetaan, ei sinun.

Tottakai. Ja olisin valmis antamaan hyvän kodin. Mutta en tiedä yhtään adoptiota, jossa lapsi olisi itse saanut päättää vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ap näistä kakaroiden ja häiriintyneiden aikuisten kommenteista. Tällä palstalla tuollaiset reaktiot ovat ihan odotettavissa oli aihe ja ongelma ihan mikä tahansa. Hyvä että jaksat psysyä aikuisena kasvavan lapsesi rinnalla ja tukea ja kannustaa vaatien ikätsoisuuteen sopivia asioita. Lapsesi käy läpi ihan normaalia kehitysvaihetta pyrkiessään ottamaan etäisyyttä vanhemmista. Ajatuksista ja sanoista on tekoihin pitkä matka ja lapsellesi kyllä riittää pelkkä uhoaminen. Olet hänelle tarpeeksi turvallinen että hän uskaltaa sinulle skitsota ja raivota. Älä provosoidu vaan pysy jatkossakin aikuisena ja auktoriteettina antaen sopivasti vastuuta ja vapautta arviosi mukaan. Raskasta aikaa mutta kyllä se ohi menee. Joillain tuo irtaantuminen ei ota yhtä koville mutta mitään epänormaalia vanhempien uhmaamisessa ja kyseenalaistamisessa ei ole.

Millä lailla ap pysyi aikuisena tämän aloituksen kanssa? Tekeekö sinun mielestäsi aikuinen kasvattaja aloituksia lapsen vaikeuksista niitä pilkaten vauvapalstalle?

Luitko ap:n toisen viestin (nro 10)? Oletko siis sitä mieltä että on väärin rajoittaa pelaamista ja vaatia tekemään muutakin? Ja on väärin vaatia osallistumaan kotitöihin? Ihan normaaleja kunnollisen vanhemman vaatimuksia minun mielestäni. Opettaa teiniä myöhempää elämää varten että on myös otettava vastuuta asioista ja osallistuttava sellaiseenkin mikä ei aina niin huvita. Miten luulet että teini joka linnoittautuu huoneeseensa pelaamaan ja nukkumaan 24/7 pärjää kun pitää muuttaa omilleen? Asenteella että voi jatkaa samaan malliin, sossu kyllä maksaa?

Kaiken voi sanoa niin, että lapsi itsekin ymmärtää, miksi näitä vaaditaan, eikä niin, että lapsi kokee ne kiusantekona.

Mistä päättelet ettei ap ole juuri niin toiminut? Vaikka sanoisi miten päin vaan ei tuota teinin irtaantumisvaihetta voi välttää, eikä kuulukaan. Se on normaali kehitysvaihe ja vaatii kyllä pitkää pinnaa vanhemmilta jos on kovin tempperamenttinen teini. Luuletteko että teini OIKEASTI haluaisi adoptoitavaksi!? Ihan tyypillistä teiniuhoa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huolestuttavampaa on jos teini ei koskaan kapinoi mitenkään ja vielä sitäkin huolestuttavampaa on jos vanhemmat antavat mahdollisuuden erakoitua ja eristäytyä muusta maailmasta eivätkä vaadi osallistumaan mihinkään tai ottamaan vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Suurin osa muuten haluaa adoptoida suht. pienen lapsen. Sijaisperheitä kyllä varmaan löytyy, mutta veikkaan, että teinilläsi voi olla vaikeaa löytää adoptioperhettä :/ yleensä ne on lastenkodeissakin ne teinit, jotka jäävät kierteeseen eivätkä löydä adoptiovanhempia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ap näistä kakaroiden ja häiriintyneiden aikuisten kommenteista. Tällä palstalla tuollaiset reaktiot ovat ihan odotettavissa oli aihe ja ongelma ihan mikä tahansa. Hyvä että jaksat psysyä aikuisena kasvavan lapsesi rinnalla ja tukea ja kannustaa vaatien ikätsoisuuteen sopivia asioita. Lapsesi käy läpi ihan normaalia kehitysvaihetta pyrkiessään ottamaan etäisyyttä vanhemmista. Ajatuksista ja sanoista on tekoihin pitkä matka ja lapsellesi kyllä riittää pelkkä uhoaminen. Olet hänelle tarpeeksi turvallinen että hän uskaltaa sinulle skitsota ja raivota. Älä provosoidu vaan pysy jatkossakin aikuisena ja auktoriteettina antaen sopivasti vastuuta ja vapautta arviosi mukaan. Raskasta aikaa mutta kyllä se ohi menee. Joillain tuo irtaantuminen ei ota yhtä koville mutta mitään epänormaalia vanhempien uhmaamisessa ja kyseenalaistamisessa ei ole.

Millä lailla ap pysyi aikuisena tämän aloituksen kanssa? Tekeekö sinun mielestäsi aikuinen kasvattaja aloituksia lapsen vaikeuksista niitä pilkaten vauvapalstalle?

Luitko ap:n toisen viestin (nro 10)? Oletko siis sitä mieltä että on väärin rajoittaa pelaamista ja vaatia tekemään muutakin? Ja on väärin vaatia osallistumaan kotitöihin? Ihan normaaleja kunnollisen vanhemman vaatimuksia minun mielestäni. Opettaa teiniä myöhempää elämää varten että on myös otettava vastuuta asioista ja osallistuttava sellaiseenkin mikä ei aina niin huvita. Miten luulet että teini joka linnoittautuu huoneeseensa pelaamaan ja nukkumaan 24/7 pärjää kun pitää muuttaa omilleen? Asenteella että voi jatkaa samaan malliin, sossu kyllä maksaa?

Kaiken voi sanoa niin, että lapsi itsekin ymmärtää, miksi näitä vaaditaan, eikä niin, että lapsi kokee ne kiusantekona.

Mistä päättelet ettei ap ole juuri niin toiminut? Vaikka sanoisi miten päin vaan ei tuota teinin irtaantumisvaihetta voi välttää, eikä kuulukaan. Se on normaali kehitysvaihe ja vaatii kyllä pitkää pinnaa vanhemmilta jos on kovin tempperamenttinen teini. Luuletteko että teini OIKEASTI haluaisi adoptoitavaksi!? Ihan tyypillistä teiniuhoa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huolestuttavampaa on jos teini ei koskaan kapinoi mitenkään ja vielä sitäkin huolestuttavampaa on jos vanhemmat antavat mahdollisuuden erakoitua ja eristäytyä muusta maailmasta eivätkä vaadi osallistumaan mihinkään tai ottamaan vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

No ihan tuosta lapsen käytöksestä päättelen, koska jos lapsi olisi motivoitunut, mitään pois kotoa -puheita ei tarvittaisi! Ja lapsi haluaa ainakin tilanteeseen apua ja ratkaisua, eikä olla paskavanhempansa määräiltävänä, selvästi.

Vierailija kirjoitti:

dk kirjoitti:

Ap täällä. 

Joo, olen p-mutsi.. Rajoitan pelaamista. Toivon ettei känny hallitse arkea. Yritän saada teinin liikumaan. Odotan osallsituvan kotitöihin ja tapaavan kaveritaan. Kamalaa on.

-mutsi

7 vuoden kuluttua helpottaa ja ex-teinillä ei ole mitään kiirettä lopettaa puhelua äidin kanssa. Voimia!

ex-p-mutsi

Jep koska äidin puheluihin ei vastata

t. 25v p-mutsin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Mie voisin harkita adoptoimista. Missäpäin asutte? Kävisikö teinille rovanienelle muutto pienehköön kaksioon? Muita lapsia ei ole, joten saisi jakamattoman huomiomme ja paljon kivaa yhdessätekemistä. Meitä on kaksi noin 30-v. työssäkäyvää ja suht. täysjärkistä aikuista täällä odottelemassa.

Jos ei uskalla suinpäin muuttaa niin emmeköhän voi järjestää jonkun tapaamisen etukäteen. Lapseltahan ei kyllä adoptiossa yleensä mielipiteitä kysellä.

Tenit ei halua teiltä kuin rahaa ja kaverit on ne tärkeät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ap näistä kakaroiden ja häiriintyneiden aikuisten kommenteista. Tällä palstalla tuollaiset reaktiot ovat ihan odotettavissa oli aihe ja ongelma ihan mikä tahansa. Hyvä että jaksat psysyä aikuisena kasvavan lapsesi rinnalla ja tukea ja kannustaa vaatien ikätsoisuuteen sopivia asioita. Lapsesi käy läpi ihan normaalia kehitysvaihetta pyrkiessään ottamaan etäisyyttä vanhemmista. Ajatuksista ja sanoista on tekoihin pitkä matka ja lapsellesi kyllä riittää pelkkä uhoaminen. Olet hänelle tarpeeksi turvallinen että hän uskaltaa sinulle skitsota ja raivota. Älä provosoidu vaan pysy jatkossakin aikuisena ja auktoriteettina antaen sopivasti vastuuta ja vapautta arviosi mukaan. Raskasta aikaa mutta kyllä se ohi menee. Joillain tuo irtaantuminen ei ota yhtä koville mutta mitään epänormaalia vanhempien uhmaamisessa ja kyseenalaistamisessa ei ole.

Millä lailla ap pysyi aikuisena tämän aloituksen kanssa? Tekeekö sinun mielestäsi aikuinen kasvattaja aloituksia lapsen vaikeuksista niitä pilkaten vauvapalstalle?

Luitko ap:n toisen viestin (nro 10)? Oletko siis sitä mieltä että on väärin rajoittaa pelaamista ja vaatia tekemään muutakin? Ja on väärin vaatia osallistumaan kotitöihin? Ihan normaaleja kunnollisen vanhemman vaatimuksia minun mielestäni. Opettaa teiniä myöhempää elämää varten että on myös otettava vastuuta asioista ja osallistuttava sellaiseenkin mikä ei aina niin huvita. Miten luulet että teini joka linnoittautuu huoneeseensa pelaamaan ja nukkumaan 24/7 pärjää kun pitää muuttaa omilleen? Asenteella että voi jatkaa samaan malliin, sossu kyllä maksaa?

Kaiken voi sanoa niin, että lapsi itsekin ymmärtää, miksi näitä vaaditaan, eikä niin, että lapsi kokee ne kiusantekona.

Mistä päättelet ettei ap ole juuri niin toiminut? Vaikka sanoisi miten päin vaan ei tuota teinin irtaantumisvaihetta voi välttää, eikä kuulukaan. Se on normaali kehitysvaihe ja vaatii kyllä pitkää pinnaa vanhemmilta jos on kovin tempperamenttinen teini. Luuletteko että teini OIKEASTI haluaisi adoptoitavaksi!? Ihan tyypillistä teiniuhoa jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huolestuttavampaa on jos teini ei koskaan kapinoi mitenkään ja vielä sitäkin huolestuttavampaa on jos vanhemmat antavat mahdollisuuden erakoitua ja eristäytyä muusta maailmasta eivätkä vaadi osallistumaan mihinkään tai ottamaan vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Ei sitä kapinaa kyllä tarvita mihinkän, jos aikuiset osaavat kunnioittaa lastaan, mutta jos eivät kykene, niin sitten sitä tulee.

Ja en nimenomaan sanonut, ettei lapselle opeteta. Itään asioita, vaan se, että lapsi tajuaa miksi ne ovat tärkeitä on aikuisen tehtävä opettaa. Ei voi olettaa, että lasta motivoi pelkkä sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie voisin harkita adoptoimista. Missäpäin asutte? Kävisikö teinille rovanienelle muutto pienehköön kaksioon? Muita lapsia ei ole, joten saisi jakamattoman huomiomme ja paljon kivaa yhdessätekemistä. Meitä on kaksi noin 30-v. työssäkäyvää ja suht. täysjärkistä aikuista täällä odottelemassa.

Jos ei uskalla suinpäin muuttaa niin emmeköhän voi järjestää jonkun tapaamisen etukäteen. Lapseltahan ei kyllä adoptiossa yleensä mielipiteitä kysellä.

Tenit ei halua teiltä kuin rahaa ja kaverit on ne tärkeät.

Taaskin järkyttävää nuorten aliarviointia.

Meille mahtuisi yksi teini. Saisi oman huoneen + suihkun, siivooja käy kerran viikossa, joten silloin lattialla ei saa olla tavaraa tai jos on, se kerätään jätesäkkiin. Minä vien kouluun ja nappaan kyytiin, kun työpäiväni loppuu, mutta se on koulu, jossa edellytetään vähintään 8.5 keskiarvoa - onnistuuko? Kolme lasta olen onnistunut kasvattamaan suhteellisen täyspäisiksi, joten "kuopus" menisi vanhoilla taidoilla. Inhoan ruuanlaittoa, joten edes auttavat keittiötaidot on eduksi, kun päätyy kanssani kokkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah hah, on ne teinit huvittavia. Meillä 13v. haluaa lastenkotiin, kun siellä on aina siistiä.

Sanoin että ne siivoojat olette te nuoret.

Sanoin että voit sitten niiltä uusilta vanhemmilta pyytää et ne ostaa sulle kaikki kalliit pelikoneet että toi sun kone jää tänne.

Joo tiedän tunteen että mitä huomenna.

Teini ei voi kulkea meidän vanhempien kanssa, kun me voidaan mokata jotain ja olla noloja.

Toinen teini meillä on taas erilainen.

Mua lähinnä huvittaa.

"Sun kone"? Miksei se saisi mennä mukana? Eikö se olekaan "sun"?[/quote

Ei saa mennä vaikka teinin onkin, käyttää sitä kotilomilla. Älä nyt niin vakavasti ota, kun ei tuo mihinkään ole menossa.

Tenit ei halua teiltä kuin rahaa ja kaverit on ne tärkeät.[/quote]

Taaskin järkyttävää nuorten aliarviointia.[/quote]

Ja höpö höpö

Jos on jäänyt selkiyttämättä lapselle miksi vaatimasi asiat merkitsevät niin katto vaan peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Tenit ei halua teiltä kuin rahaa ja kaverit on ne tärkeät.

Taaskin järkyttävää nuorten aliarviointia.

Ja höpö höpö

Ja mitä höpö höpö? Mä olen ainakin todella kiitollinen kun olen saanut vanhemmiltani muutakin kuin vain rahaa. Mutta ehkä se ei wt-piireissä se sivistys kiinnosta, tai ei ole vanhemmilta edes mahdollista saada, niin mikäs siinä sitten, oot oikeassa varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Meille mahtuisi yksi teini. Saisi oman huoneen + suihkun, siivooja käy kerran viikossa, joten silloin lattialla ei saa olla tavaraa tai jos on, se kerätään jätesäkkiin. Minä vien kouluun ja nappaan kyytiin, kun työpäiväni loppuu, mutta se on koulu, jossa edellytetään vähintään 8.5 keskiarvoa - onnistuuko? Kolme lasta olen onnistunut kasvattamaan suhteellisen täyspäisiksi, joten "kuopus" menisi vanhoilla taidoilla. Inhoan ruuanlaittoa, joten edes auttavat keittiötaidot on eduksi, kun päätyy kanssani kokkaamaan.

Missä 13-vuotiaiden koulussa edellytetään jotain keskiarvoa? Ja aivan kuin se ois ollut ongelma ainakaan mulle.

Nämä jotka toitottavat, että kasvatuksessa vikaa, mikset tue lastasi, olet p-mutsi ym. niin eivät ainakaan asiantuntijoita ole. En näistä kommenteista juuri piittaa. Ne joilla oikeasti on teinejä talossa ymmärtää varmaan myös hitusen sen koomisen puolen. On varmaan perheitä, joissa ei teinit lauo mitä tahansa suusta ja käyttäytyy "normaalisti", mutta on perheitä joissa mielialat kulkee omia reittejään. Meillä asuu 2 teiniä ja ovat samasta sukupuolesta huolimatta kuin yö ja päivä. Isompi uhkasi 16 vuotiaana muuttaa Amerikkaan ja jossain välissä halusi ammattisotilaaksi ja aiko tehdä minusta ja isästään lasun, koska ruoka ei ollut ajoissa valmis ja lenkkarit rikki. Nyt aikuisena nauraa noille jutuilleen. Nuorempi taas ei edes ovea ole paiskonut koskaan ja suuttuu ehkä kerran vuodessa ja sekin veljensä yllyttämänä. Minusta tuo aloitus sai vain hymyn huulille. Murheita, joille nauretaan myöhemmin.

Minä ainakin kävin läpi tuon lasu-jutun. Etsin netistä tietoa ja mahdollisuuksia ja käytiin läpi lenkkariasia. Jos ei ilmoita, että lenkkarit hajoaa, niin kävelee sitten resuissa. Jos ruoka ei ole ajoissa valmis, niin mikään ei estä häntä tekemästä itselleen evästä. Ammattisotilaaksi voi hakea täytettyään 18 ja Amerikkaan saa muuttaa heti, jos rahaa löytyy. Melko pian pohdintojen jälkeen nuo hyvät teini-ideat ovat kuolleet.

Tsempit aloittajalle. Tuo vaihe menee aikanaan ohi.

Ihmiset joilla ei ole huumorintajua ei kuulu mun elämään. Moni täällä luulee olevansa jotain huippukasvattajia ja ei ole mitään kokemusta teineistä.Suurin osa teistä vasta pienten lasten vanhempia.

Huuomorilla ja pitkällä pinnalla teinejen kanssa pärjää.

Kaikkea niiden sanomaa ei pidä ottaa niin vakavasti.

Oppisin taas jotain ettei omista lapsista kannata puhua mitään, ei edes teineistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka toitottavat, että kasvatuksessa vikaa, mikset tue lastasi, olet p-mutsi ym. niin eivät ainakaan asiantuntijoita ole. En näistä kommenteista juuri piittaa. Ne joilla oikeasti on teinejä talossa ymmärtää varmaan myös hitusen sen koomisen puolen. On varmaan perheitä, joissa ei teinit lauo mitä tahansa suusta ja käyttäytyy "normaalisti", mutta on perheitä joissa mielialat kulkee omia reittejään. Meillä asuu 2 teiniä ja ovat samasta sukupuolesta huolimatta kuin yö ja päivä. Isompi uhkasi 16 vuotiaana muuttaa Amerikkaan ja jossain välissä halusi ammattisotilaaksi ja aiko tehdä minusta ja isästään lasun, koska ruoka ei ollut ajoissa valmis ja lenkkarit rikki. Nyt aikuisena nauraa noille jutuilleen. Nuorempi taas ei edes ovea ole paiskonut koskaan ja suuttuu ehkä kerran vuodessa ja sekin veljensä yllyttämänä. Minusta tuo aloitus sai vain hymyn huulille. Murheita, joille nauretaan myöhemmin.

Minä ainakin kävin läpi tuon lasu-jutun. Etsin netistä tietoa ja mahdollisuuksia ja käytiin läpi lenkkariasia. Jos ei ilmoita, että lenkkarit hajoaa, niin kävelee sitten resuissa. Jos ruoka ei ole ajoissa valmis, niin mikään ei estä häntä tekemästä itselleen evästä. Ammattisotilaaksi voi hakea täytettyään 18 ja Amerikkaan saa muuttaa heti, jos rahaa löytyy. Melko pian pohdintojen jälkeen nuo hyvät teini-ideat ovat kuolleet.

Tsempit aloittajalle. Tuo vaihe menee aikanaan ohi.

Ootpa typerä, kun et tajua, että on oikeasti vanhempia, joissa on kasvattajina vikaa. Alistavat lapsiaan ja nauravat sitten näille, kun lapsi reagoi.

Näinpä. Täysin surkeita vanhempia on aivan liikaa, eivät ole todellakaan harvassa. Aloittaja voi hyvinkin olla yksi heistä.