Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua "huolehtia toisen miehen koirasta"?!
13.08.2017 |
Tilanne on seuraava: olen tapaillut mukavaa ja samanhenkistä miestä nyt muutaman kuukauden. Tullaan hyviin juttuun ja useimmista asioista ollaan samaa mieltä. Ongelma on kuitenkin koirani.
Mies muistuttelee jatkuvasti, kuinka koira on "toisen miehen" tai "käänne vanhasta suhteesta". Ei halua osallistua hoitamisiin tai ruokintoihin, pissalle on pari kertaa vienyt erittäin vastahakoisesti. Ei auta, vaikka kerroin koiran olleen aina minun nimissäni ja oma harrastuskaverini jo vuosien ajan.
Miehen suhtauminen oudoksuttaa, sillä hän on eläinrakas ja ehdottanut jopa uuden koiran ostamista (kunhan vanhasta päästäisiin). Ihan älytöntä! Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä. Ärsyttää vain, kuinka muuten selväpäinen ja fiksu mies voi tosissaan ajatella noin viattomasta eläimestä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Neljännen kerran (on mode ollut ahkera). Koiran lopettamisesta vihjaileva on Idiootti kusipää paskiainen
Siinä taas Muffepuffe-ääliö tuli hysteeriseksi. Koiran lopettaminen on täysin laillista, kun se tehdään tuottamatta tarpeetonta tuskaa. Syytä ei edes tarvitse kertoa. Aika usealle koira on täysin yhdentekevä elikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
No nyt mulle vihdoin selvisi, miksi en jaksa kauaa seurustella!!! En pysty sitoutumaan miehiin, joiden kanssa en ole ollut lapsuudesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo mies. Siinä tapauksessa ymmärtäisin, jos koiraa vaihdeltaisiin, eli koiran takia ex roikkuisi kuvassa mukana. Mutta koirahan jäi kai kokonaan sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Höpöhöpö. Jos miehiä kohtaan on kehittynyt tuollainen pelko, niin sitä ei millään enää korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Minusta te olette molemmat väärässä. Ne koirat ovat kyllä teillä alusta asti, koska eivät ole olleet vaimon ennen suhdettanne. Kovia kokenut (itse asiassa jokainen) koira tarvitsee hyvän kodin, jossa kaikki lauman jäsenet suhtautuvat lämmöllä toisiinsa. Koira ei voi luottaa sinuun ja sen stressitasot ovat kohonneet. Suhteesi koiraan paranisi heittämällä, jos saisit oman nuppisi kuntoon ja opetteisit kommunikoimaan koiran kanssa.
Ja mitä sitten vaimoon tulee, on edesvastuutonta haalia eläimiä talouteen, jossa kaikki eivät ota niitä lämmöllä vastaan.
T. Kolmen pelastetun koiran kokemuksella
Entä jos vika onkin koirassa eikä minussa? Luuletko tosiaan että muutaman koiran jälkeen voit tulla neuvomaan hokemalla kuluneita klisheitä ja abstraktioita ja kuulostaa kokeneelta? Luuletko tosiaan että olen ainoa mies jolla on vaikeuksia tämän koiran kanssa? Tämä koira otettiin ja tämän kanssa nyt mennään. Ei sitä lopettamaankaan ruveta vaan yritetään tarjota parhaat mahdolliset eläkepäivät. Sitä paitsi, kun vaimo on läsnä niin se on mitä mainioin koira.
Harjoitus: koeta olla iloinen siitä että vaikealle koiralle on tarjottu koti jossa se voi istua keinutuolissa ja kuunnella Muistojen Bulevardia eläkepäiviensä iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä varasi jos tosiaan oot sitoutumassa näin mustasukkaiseen mieheen
Vierailija kirjoitti:
Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä.
En nyt muuten puolusta miestäsi, mutta onhan tuo ongelmallinen asenne, kun irroittaa tämän miehen mustasukkaisuuden kontekstista. Monella koiraihmisellä vastaava.
Yleisesti ottaen, jos koira on tärkeämpi kuin elämänkumppani, niin prioriteetit ovat aika pielessä. Enkä nyt siis puhu parin kuukauden tuttavuudesta, vaan kumppanista, jonka kanssa on tarkoitus olla yhdessä kuolemaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Lieneekö niin, että aloittajan miesystävä testaa tällä koira-asialla, miten paljon hän pystyy aloittajaa taivuttelemaan. Joko hän on aloittanut "rakastat tuota toisen miehen koiraa enemmän kuin minua" -valituksen?
Ei tosiaan kannata luopua koirasta. Vaatimukset tuskin loppuvat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä.
En nyt muuten puolusta miestäsi, mutta onhan tuo ongelmallinen asenne, kun irroittaa tämän miehen mustasukkaisuuden kontekstista. Monella koiraihmisellä vastaava.
Yleisesti ottaen, jos koira on tärkeämpi kuin elämänkumppani, niin prioriteetit ovat aika pielessä. Enkä nyt siis puhu parin kuukauden tuttavuudesta, vaan kumppanista, jonka kanssa on tarkoitus olla yhdessä kuolemaan saakka.
Tämä toimii myös niin päin, että miehelle on tärkeämpää saada "toisen miehen koira" pois naiselta kuin nainen elämänkumppanina. Prioriteetit pielessä.
Tosi harva koira häiriintyy pysyvästi ja sellaisen paikka on piikillä eikä ahdistavassa elämässä. Näitä pelkureita on todellakin kuntoutettu,mutta vaatii kotiväeltä työtä ja kärsivällisyyttä. Jo se, että tapahtuu purema, kertoo, että koira on joko häiriintynyt tai sen rajojen yli on menty (väärä omistaja kuntouttamaan). Olen ollut erittäin lähellä mukana koiria ulkomailta tuovan yhdistyksen toiminnassa, vaikka hallituksessa en ole istunut, joten on näitä tapauksia seurattu useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä.
En nyt muuten puolusta miestäsi, mutta onhan tuo ongelmallinen asenne, kun irroittaa tämän miehen mustasukkaisuuden kontekstista. Monella koiraihmisellä vastaava.
Yleisesti ottaen, jos koira on tärkeämpi kuin elämänkumppani, niin prioriteetit ovat aika pielessä. Enkä nyt siis puhu parin kuukauden tuttavuudesta, vaan kumppanista, jonka kanssa on tarkoitus olla yhdessä kuolemaan saakka.
No koskakohan se kuolemaan asti yhdessä oleminen ilmenee, jos jo siinä parin kuukauden suhteessa aletaan vaatia lemmikistä luopumista? Vai meinaatko, että ensin huijataan ja esitetään eläinrakasta, ja vasta vihkivalojen jälkeen aletaankin vaatia koiraa piikille?
Vierailija kirjoitti:
Tosi harva koira häiriintyy pysyvästi ja sellaisen paikka on piikillä eikä ahdistavassa elämässä. Näitä pelkureita on todellakin kuntoutettu,mutta vaatii kotiväeltä työtä ja kärsivällisyyttä. Jo se, että tapahtuu purema, kertoo, että koira on joko häiriintynyt tai sen rajojen yli on menty (väärä omistaja kuntouttamaan). Olen ollut erittäin lähellä mukana koiria ulkomailta tuovan yhdistyksen toiminnassa, vaikka hallituksessa en ole istunut, joten on näitä tapauksia seurattu useita.
Mitä järkeä koko touhussa on? Kauhea vaiva, ja lopputuloksena on parhaimmillaankin pari suht normaalia elinvuotta koiralle. Samalla omistajat ottavan isoja riskejä omasta terveydestään, ja myös ulkopuolisille aiheutuu vaaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Kuulostaa siltä, että koiran toimittaneelle yhdistykselle ei ole kerrottu ongelmista tai saatuja neuvoja toteutettu käytännössä. Ne olisivat juuri niitä, että mies alkaa treenata koiraa positiivisella ohjauksella ja tarpeen mukaan kouluttajan luona, lisäksi ohjeita toimintaan kotona. Nyt sitten tilanteesta kärsii kaksi ihmistä ja etenkin yksi koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi harva koira häiriintyy pysyvästi ja sellaisen paikka on piikillä eikä ahdistavassa elämässä. Näitä pelkureita on todellakin kuntoutettu,mutta vaatii kotiväeltä työtä ja kärsivällisyyttä. Jo se, että tapahtuu purema, kertoo, että koira on joko häiriintynyt tai sen rajojen yli on menty (väärä omistaja kuntouttamaan). Olen ollut erittäin lähellä mukana koiria ulkomailta tuovan yhdistyksen toiminnassa, vaikka hallituksessa en ole istunut, joten on näitä tapauksia seurattu useita.
Mitä järkeä koko touhussa on? Kauhea vaiva, ja lopputuloksena on parhaimmillaankin pari suht normaalia elinvuotta koiralle. Samalla omistajat ottavan isoja riskejä omasta terveydestään, ja myös ulkopuolisille aiheutuu vaaraa.
Edistys olisi ihan toista, jos koiralla olisi vakaa ja yhtenäinen perhe ja siihen panostettaisiin aikaa (kukaan ei voi ottaa koiraa, jos ei halua nähdä vaivaa). Ja tilanteen mukaan päästetään koira kärsimyksestä tai toisenlaiseen kotiin.
Jätä se sika. Pidä koira.