Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua "huolehtia toisen miehen koirasta"?!
13.08.2017 |
Tilanne on seuraava: olen tapaillut mukavaa ja samanhenkistä miestä nyt muutaman kuukauden. Tullaan hyviin juttuun ja useimmista asioista ollaan samaa mieltä. Ongelma on kuitenkin koirani.
Mies muistuttelee jatkuvasti, kuinka koira on "toisen miehen" tai "käänne vanhasta suhteesta". Ei halua osallistua hoitamisiin tai ruokintoihin, pissalle on pari kertaa vienyt erittäin vastahakoisesti. Ei auta, vaikka kerroin koiran olleen aina minun nimissäni ja oma harrastuskaverini jo vuosien ajan.
Miehen suhtauminen oudoksuttaa, sillä hän on eläinrakas ja ehdottanut jopa uuden koiran ostamista (kunhan vanhasta päästäisiin). Ihan älytöntä! Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä. Ärsyttää vain, kuinka muuten selväpäinen ja fiksu mies voi tosissaan ajatella noin viattomasta eläimestä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä.
En nyt muuten puolusta miestäsi, mutta onhan tuo ongelmallinen asenne, kun irroittaa tämän miehen mustasukkaisuuden kontekstista. Monella koiraihmisellä vastaava.
Yleisesti ottaen, jos koira on tärkeämpi kuin elämänkumppani, niin prioriteetit ovat aika pielessä. Enkä nyt siis puhu parin kuukauden tuttavuudesta, vaan kumppanista, jonka kanssa on tarkoitus olla yhdessä kuolemaan saakka.
No koskakohan se kuolemaan asti yhdessä oleminen ilmenee, jos jo siinä parin kuukauden suhteessa aletaan vaatia lemmikistä luopumista? Vai meinaatko, että ensin huijataan ja esitetään eläinrakasta, ja vasta vihkivalojen jälkeen aletaankin vaatia koiraa piikille?
On se kumma, kun mammat ei osaa erottaa yhtä tapausta yleisestä kannanotosta, vaikka se lainatussa tekstissä on useamman kerran mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies ei ole fiksu ja mukava. Päinvastoin varoitusmerkit ovat ilmassa ja kertovat narsistisesta, kontrolloivasta ja sairaalloisen mustasukkaisesta ihmisestä. Yksi selvimmistä ennusmerkeistä väkivallalle on julmuus eläimiä kohtaan. Ja väittää muka olevansa eläinrakas - valehtelee toisin sanoen, lisäksi kaksoisstandardit, joissa itse ottaa oikeuden määritellä, mikä on rakksutta ja mikä juömuutta. Kunnon psykopaatti. Juokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Kuulostaa siltä, että koiran toimittaneelle yhdistykselle ei ole kerrottu ongelmista tai saatuja neuvoja toteutettu käytännössä. Ne olisivat juuri niitä, että mies alkaa treenata koiraa positiivisella ohjauksella ja tarpeen mukaan kouluttajan luona, lisäksi ohjeita toimintaan kotona. Nyt sitten tilanteesta kärsii kaksi ihmistä ja etenkin yksi koira.
Miten niin Etenkin yksi koira? Miestä on useasti raadeltu, eikä hän saa kokea turvallisuuden tunnetta omassa kodissaan. Ja sinun mielestäsi koira on se, joka tässä kärsii? Koiraahan on pidetty hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Kuulostaa siltä, että koiran toimittaneelle yhdistykselle ei ole kerrottu ongelmista tai saatuja neuvoja toteutettu käytännössä. Ne olisivat juuri niitä, että mies alkaa treenata koiraa positiivisella ohjauksella ja tarpeen mukaan kouluttajan luona, lisäksi ohjeita toimintaan kotona. Nyt sitten tilanteesta kärsii kaksi ihmistä ja etenkin yksi koira.
Miten niin Etenkin yksi koira? Miestä on useasti raadeltu, eikä hän saa kokea turvallisuuden tunnetta omassa kodissaan. Ja sinun mielestäsi koira on se, joka tässä kärsii? Koiraahan on pidetty hyvin.
Jos koira raatelee, sitä ei ole pidetty hyvin. Sen kuntouttamiseen pitäisi panostaa, antaa se toiseen kotiin tai lopettaa se. Yksinkertaistettu esimerkki vaikeasta lapsesta, joka oikuttelee ja on aggressiivinen : asiaa ei hoideta oikein yrittämällä selvitä päivästä toiseen tekemättä mitään ja pitämällä lapsi omassa huoneessaan tai pihalla mahdollisimman paljon. Tuo koira voisi paremmin sinkkunaisen kanssa tai perheessä, jossa mies haluaisi kesyttää koiran hyväksi ystäväkseen.
Jos ap luopuu koirasta, on mahdollista että suhde silti kaatuu ennen kuin koira olisi kuollut.
Oma mottoni on, että uuden kumppanin pitää tulla toimeen asiallisesti ja mielellään lämmöllä eläimen eliniän ajan ja minä vastaavasti olen ottamatta uutta koiraa vanhan kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Kuulostaa siltä, että koiran toimittaneelle yhdistykselle ei ole kerrottu ongelmista tai saatuja neuvoja toteutettu käytännössä. Ne olisivat juuri niitä, että mies alkaa treenata koiraa positiivisella ohjauksella ja tarpeen mukaan kouluttajan luona, lisäksi ohjeita toimintaan kotona. Nyt sitten tilanteesta kärsii kaksi ihmistä ja etenkin yksi koira.
Miten niin Etenkin yksi koira? Miestä on useasti raadeltu, eikä hän saa kokea turvallisuuden tunnetta omassa kodissaan. Ja sinun mielestäsi koira on se, joka tässä kärsii? Koiraahan on pidetty hyvin.
Siksi, että koira on ainoa käytännössä vangittu tuohon kuvioon. Sillä ei ole varaa valita tai lähteä tai muuttaa asioita. Näillä kahdella muulla on.
Traumakoiran vastentahtoinen isäntä voisi siirtyä omaan ketjuun. Tilanne on ihan eri kuin ap:lla, jolla on tervepäinen koira ja sekopäinen miesystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies ei ole fiksu ja mukava. Päinvastoin varoitusmerkit ovat ilmassa ja kertovat narsistisesta, kontrolloivasta ja sairaalloisen mustasukkaisesta ihmisestä. Yksi selvimmistä ennusmerkeistä väkivallalle on julmuus eläimiä kohtaan. Ja väittää muka olevansa eläinrakas - valehtelee toisin sanoen, lisäksi kaksoisstandardit, joissa itse ottaa oikeuden määritellä, mikä on rakksutta ja mikä juömuutta. Kunnon psykopaatti. Juokse.
Näin. Olen pahoillani, jos järkytän seuraavalla, mutta tämä on mahdollista.
Jos taipuisit koirasta luopumiseen, hän löytäisi loputtomasti uusia kohteita vaatimuksilleen, koska ex liittyisi hänen mielestään kaikkiin tavaroihisi, tapoihisi, harrastuksiisi jne. Siinä vaiheessa on sama, liittyykö oikeasti vai ei. Lopulta on hävitetty kaikki exään liittyvä, paitsi sinä. Pelkään pahoin, että silloin et ole kovin turvassa. Voin olla väärässä, mutta jo tuo ensimmäinen vaatimus on liikaa. Lemmikki on perheenjäsen eikä vallan välikappale.
Muutaman kuukauden ja jo nakitat koiran hoitoa sille? Juuei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös sitä mieltä että koira on vaarassa tämän miehen kanssa. Joko "karkaa" pissareissulla tai ukko kiusaa koiraa niin että se nappaa kiinni ja sitten mies vaatii että koiran pitää lähteä.
Äijä on mustasukkainen koiralle, kohta myös ystävillesi/sukulaisille. Joko on jäänyt kiinni puhelimesi kyttäämisestä?
Kun olin lapsi, miehelle tuli allergia (tai "allergia"
, en koskaan nähnyt oireita) ja äiti vei koiramme piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä.
En nyt muuten puolusta miestäsi, mutta onhan tuo ongelmallinen asenne, kun irroittaa tämän miehen mustasukkaisuuden kontekstista. Monella koiraihmisellä vastaava.
Yleisesti ottaen, jos koira on tärkeämpi kuin elämänkumppani, niin prioriteetit ovat aika pielessä. Enkä nyt siis puhu parin kuukauden tuttavuudesta, vaan kumppanista, jonka kanssa on tarkoitus olla yhdessä kuolemaan saakka.
Jos itse ei pidä koirista, kissoista tai hevosista, niin miksi ylipäätään pitää ruveta seurutelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joilla noita eläimiä on ja joille ne ovat tärkeitä? Niitäkin naisia on, joilla ei ole mitään lemmikkejä eikä aikomustakaan hankkia sellaista.
Mitenhän ap:n kumppani suhtatuisi, jos ap pyytäisi luopumaan hänen rakkaimmasta asiastaan (auto, harrastus, vaihtamaan duunia tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Olisit kertonut tämän heti aluksi niin en olisi minäkään antanut alapeukkua. Vaimoltasi aika ikävää että hän ottaa koiran joka vihaa miehiä vaikka perheessä asuu mies. Hänellä olisi velvollisuus viedä koira koirankouluttajalle tai vastaavalle jotta saataisiin nuo kielteiset miehiin liittyvät assosiaatiot vähenemään ja koiran hyväksymään sinut.
No eihän sitä positiivista affirmaatiota voi tehdä kukaan muu kuin tuo ukkeli itse. Toki sitä voi mennä tekemään (mies) koirakouluttajan ohjauksessa, jos olisi motivaatio (ja vaimon kyky ohjeistaa ei olisi riittävä ja tarvittaisiin ammattilainen). Jo tuo äijän kuka komentaa ja tottelee kommentti kertoi puutteellisesta empatiakyvystä ja koira arvioi ihan oikein hänet epäluotettavaksi.
Kerrataanpa.
Mies asuu kodissaan. Kotiin tuodaan miehiä pureva koira. Ulkopuolinen alkaa syyllistää "ukkelia" empatiakyvyttömyydestä ja ties mistä, kun mies ei uskalla/halua olla pysyvästi häiriintyneen ja vaarallisen koiran kanssa tekemisissä.
Että mitähän vittua, kysyisi Sannikin.
Jos meillä olisi tuollainen tilanne, saisi koira napin otsaan enkä siinä edes vaimolta asiaa edes kysyisi (tarkoitan siis, että lopettaminen tapahtuisi kotikonstein päähän ampumalla eikä missään eläinlääkärillä). Ja samassa ilmoittaisin, että seuraavan koiran voi otta sitten, kun on eri osoitteet. Juu ja saisi tehdä rikosilmoituksen halutessaan ja maksaisin sakot, aivan se ja sama.
Niin tässä APn tapauksessa, mutta sama pätee usein myös esimerkiksi allergisen miehen kohdalla, tai tässä ketjussa kerrottuun tapaukseen, jossa nainen ottaa miehiä purevan koiran perheseen, tuhoamaan suhdetta.