Mies ei halua "huolehtia toisen miehen koirasta"?!
Tilanne on seuraava: olen tapaillut mukavaa ja samanhenkistä miestä nyt muutaman kuukauden. Tullaan hyviin juttuun ja useimmista asioista ollaan samaa mieltä. Ongelma on kuitenkin koirani.
Mies muistuttelee jatkuvasti, kuinka koira on "toisen miehen" tai "käänne vanhasta suhteesta". Ei halua osallistua hoitamisiin tai ruokintoihin, pissalle on pari kertaa vienyt erittäin vastahakoisesti. Ei auta, vaikka kerroin koiran olleen aina minun nimissäni ja oma harrastuskaverini jo vuosien ajan.
Miehen suhtauminen oudoksuttaa, sillä hän on eläinrakas ja ehdottanut jopa uuden koiran ostamista (kunhan vanhasta päästäisiin). Ihan älytöntä! Mulle koirasta luopuminen ei ole edes vaihtoehto, miehestä luopuminen tarpeen tullen kyllä. Ärsyttää vain, kuinka muuten selväpäinen ja fiksu mies voi tosissaan ajatella noin viattomasta eläimestä.
Kommentit (55)
Koiran voi aina tarpeen tullen lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Koiran voi aina tarpeen tullen lopettaa.
Tai sinut.
Jos on jo suhteen alussa noin sairaalloisen mustasukkainen, niin mitäpä luulet sen olevan esim 6kk päästä? Juoksisin ja lujaa
Olethan sinäkin aloittaja sen toisen miehen entinen. Miksi mies hyväksyy sinut, mutta ei koiraa? Mies vaihtoon, jos natisee viattomasta luontokappaleesta.
Vaikea uskoa, että mies on "muuten fiksu ja selväpäinen". Katson, että ihminen on sitä kokonaisuudessaan tai ei ole.
Tuohan on sekopäistä varsinkin, kun on haluamassa toista koiraa.
Mutta ei auta kuin sinun hoitaa koira, jos tässä suhteessa haluat jatkaa. Mikään ei häntä velvoita sinänsä koiraa hoitamaan.
Pitäisin itse kyllä tuollaista niin kusipäisenä, että suhde olisi ohi hyvin nopeasti.
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo suhteen alussa noin sairaalloisen mustasukkainen, niin mitäpä luulet sen olevan esim 6kk päästä? Juoksisin ja lujaa
Mihin juoksisit? Kuusen alle piiloon?
Jos tämä on tosiaan totta niin itse tuossa tilanteessa pistäisin suhteen poikki. Minulla on 12-vuotiaasta saakka ollut koiria enkä voisi tuollaisen miehen kanssa olla edes tapailusuhteessa, saati vakavammassa.
Enkä uskaltaisi jättää koiraa miehelle hetkeksikään ilman että olisin itse läsnä. Vaikuttaa sen verran sekopäältä, ettei tiedä mikä "onnettomuus" koiralle sattuu...
No, minä tiedän naisen, joka vei perheen koiran piikille lasten vastalauseista huolimatta avioeron jälkeen siksi, että se oli muka "miehen koira" ja otti heti kohta uuden. Uusikin jäi kyllä sitten melkein heti auton alle.
Kyse ei ollut hoitajien puutteesta sillä lapset olivat jo teini-iässä. Jotkut vain haluavat viattoman eläimen kautta jotenkin "kostaa" toiselle ihmiselle.
Miksi ihmeessä miehen, jota olet tapaillut pari kuukautta, pitäisi hoitaa koiraasi? Miten olet edes kehdannut yrittää nakittaa pissatuksia yms.?
Miehenkin asenne on outo.
Outoudessanne voisitte hyvin sopia toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
Mies on selvästi mustasukkainen entiselle miehelle, eikä halua lähelleen mitään mikä muistuttaa hänestä. Ikävä kyllä, tuo asenne tuskin muuttuu miksikään. Kannattaa kenties miettiä, haluaako jatkossakin joutua puolustamaan koiraa jollekulle, joka ei selvästi pidä siitä. Koiralla on oikeus olla kotonaan rakastettu, eikä hyljeksitty.
Vierailija kirjoitti:
Koiran voi aina tarpeen tullen lopettaa.
Tämä. Koira piikille. Naisten kannattaisi muutenkin harkita niiden karvaisten lemmikkien hankkimista. Ovat lähinnä miehenkorvike ja monelle todellinen turn-off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Se on vain näennäisesti selväpäinen. Kannattaa uskoa korviaan, tuo tuskin jää ainoaksi omituiseksi kommentiksi. Jos koittaa vääntää vitsiksi, älä usko. Tunnevammaista ei kannata ottaa, vaikka olisi toimintakykyinen, kotioloissa sellaiset ovat kamalia.
Otatte nyt vaan uuden yhteisen koiranpennun ja hylkäätte vanhan piskin exälle. Teistä tulee sitten ihan oikea ydinperhe!
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Minusta te olette molemmat väärässä. Ne koirat ovat kyllä teillä alusta asti, koska eivät ole olleet vaimon ennen suhdettanne. Kovia kokenut (itse asiassa jokainen) koira tarvitsee hyvän kodin, jossa kaikki lauman jäsenet suhtautuvat lämmöllä toisiinsa. Koira ei voi luottaa sinuun ja sen stressitasot ovat kohonneet. Suhteesi koiraan paranisi heittämällä, jos saisit oman nuppisi kuntoon ja opetteisit kommunikoimaan koiran kanssa.
Ja mitä sitten vaimoon tulee, on edesvastuutonta haalia eläimiä talouteen, jossa kaikki eivät ota niitä lämmöllä vastaan.
T. Kolmen pelastetun koiran kokemuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran voi aina tarpeen tullen lopettaa.
Tai sinut.
Voi aina koittaa. Taitaisi vaan käydä niin, että kokeilijalla olisi huono ennuste ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraan on vaikea sitoutua ellei se ole mieluinen ja sen kanssa ole ollut "alusta asti". Vaimolla on ollut vuosien saatossa erilisia pelastettuja ja adoptoituja koiria joista osa on tullut taloon minun suhteellisen voimakkaista vastalauseistani huolimatta. Vaikkei minulla ole mitään erityistä niitä vastaan niin silti en ole erityisen kiintynyt enkä sitoutunut niihin. Tätä nykyistä en edes hoida silloin kun vaimo on reissussa vaan se menee koirahotelliin siksi aikaa.
Kaikkeen sitä alistutaankin.
Ymmärrän vielä sen, ettet hoida kun vaimo siihen kykenee. Mutta, ettet voi vaimon poissaollessakaan sen vertaa vaivautua, ettei koiraa tarvitsisi viedä koirahoitolaan. Hotellista ne ovat kaukana. Koirat ovat jo kertaalleen hylättyjä ja voivat reagoida voimakkaastikin, kun sellaiseen joutuvat.
Tosi itsekästä!
No niin, nyt sinun takiasi minua rupesi viluttamaan oikein antaumuksella. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Tämä koira on kokenut kaikenlaista ja nimenomaan miehet ovat kohdelleet sitä kaltoin. Vaimoni tai vaimoni naispuolisten ystävien kanssa se on rauhallinen ja herttainen mutta uroskoirien ja miesten kanssa ennakoimaton ja agressiivinen. Olen monta kertaa yrittänyt hoitaa sitä mutta ikinä siitä ei ole tullut kuin minuun lisää hampaanjälkiä. Yleensä kun vaimo on menossa niin koira on hänen ystäviensä luona eikä mitään ongelmia ole mutta yksin minun kanssani muuta ei olekaan kuin ongelmia.
Missä helvetin kohdassa olen itsekäs kun kuitenkin suostun siihen että talossa on koira joka saattaa koska tahansa säikähtää ja käydä kimppuuni? Pysymme etäällä toisistamme ja tulemme toimeen jotenkuten. Ruokin koiran aina jokus että sillä pysyy mielessä kuka komentaa ja kuka tottelee mutta sen suurempiin sirkusnumeroihin ei ole tarvetta. Jos koira palautetaan sen meille toimittaneeseen organisaatioon niin se on varmasti game over. Onneksi tällä ei kuitenkaan ole erityisen vahva purenta eikä leukojenlukkiintumisrefleksiä vaikka kita onkin julman kokoinen.
Eli toistan: pidä saarnasi ja moralisointisi itselläsi kun et tiedä yhtään mistä puhut.
Antakaa se koira takaisin niin saa paremman kodin ja ottakaa seuraava eläin niin, että molemmat ovat sitoutuneet. Sinä olisit voinut halutessasi alkaa antamaan miehistä postiivista kokemusta, mutta olet valinnut pysyä poterossasi.
Olethan itsekkin ollut siinä vanhassa suhteessa. Miten se sua kattoo, jos koiraakaan ei?
Näyttäisin ovea miehelle.