Lue keskustelun säännöt.
Taiteilijaelämä on julmaa pudotuspeliä. Menetin itsetuntoni.
syrjäytetty taiteilija
13.08.2017 |
Ei näyttelijäntyö ole tae vahvalle itsetunnolle. Koulussa jo alkoi pudotuspeli ja ylimielisyys. Moni sai töitä, minä en. Osattomat oli hyviä pilkankohteita. Nyt nämä ivailijat keikkuvat mediassa ja kansansuosikkeina ja raha ja maine virtaa. Kaikilla ei ollut niin onnellinen loppu.
Kommentit (29)
Kaikki työelämä on nykyään melkoisen julmaa pudotuspeliä. Jos ei ole halukas kilpailemaan, on pakko jäädä pysyvästi syrjään. Ikäväksi on mennyt tavallinen työelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ex-kuvataitelija ja saman olen huomannut kuin ap. Piirien ahdasmielisyys tuli mulle täytenä yllätyksenä, mm. se kuinka taide määritellään ym. Opiskeluaikana opettajat olivat myös maailmankuvaltaan todella mustavalkoisia. Muistan ikäni kuinka eräällä tunnilla opiskeltiin apurahalomakkeiden täyttämistä ja meille paasattiin, kuinka ne ovat taiteilijan ainoa oikea tulonlähde ja yrittäjyys on syntiä. No, tuolloin päätin että perhana vie ryhdynpä yrittäjäksi :D
Toimin nyt graafikkona ja teen firmani kautta myös ohjelmistoalan työtä. Sain aikanaan päälleni halveksuntaa kun ryhdyin mainosalan yrittäjäksi. Että graafinen suunnittelu on kaupallista kapitalistipaskaa ja koodaamisen taito on turhaa. Olen onnellinen että pääsin taidemaailmasta pois, tunnen että saan nykyään käyttää paljon enemmän luovuutta mitä tuolloin.
Vierestä seurannut kirjoitti:
Taideyliopistoon on kai kaikkein vaikeinta päästä ja silti työllisyys on kaikista aloista heikointa. Vaimo on kuvataiteilija ja on siksi hankkinut itselleen pari työllistävämpää ammattia.
Erityisesti jäi mieleen, kun hän oli työharjoittelussa päiväkodissa, jossa oli samaan aikaan teatteritaiteen maisteri harjoittelussa. Vaimon kaveri on keraamikko ja ansaitsee leipänsä myyjänä ja graafikkomiehensä on valokuvausliikkeessä. Ei ole taiteilijoilla helppoa.
Osaksi johtunee ihan tästä ilmapiiristä, mitä taiteilijoista ajatellaan: loisia, jotka loisivat yhteiskunnan tuilla ja downsiftaavat vain. Taidetta pitäisi tehdä ilmaiseksi ja näkyvyyden saamikseksi ja siitä ei saisi pyytää rahaa.
Outi Alanen toi hienosti julkisuuteen alan raadollisuuden
Vierailija kirjoitti:
Outi Alanen toi hienosti julkisuuteen alan raadollisuuden
Mieluummin katselisin Alasta kuin näitä Katajia, Leppilampia, Hedbergejä, Hirviniemiä yms. mitä näitä nyt onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäitkö ap yhden roolin näyttelijäksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ex-kuvataitelija ja saman olen huomannut kuin ap. Piirien ahdasmielisyys tuli mulle täytenä yllätyksenä, mm. se kuinka taide määritellään ym. Opiskeluaikana opettajat olivat myös maailmankuvaltaan todella mustavalkoisia. Muistan ikäni kuinka eräällä tunnilla opiskeltiin apurahalomakkeiden täyttämistä ja meille paasattiin, kuinka ne ovat taiteilijan ainoa oikea tulonlähde ja yrittäjyys on syntiä. No, tuolloin päätin että perhana vie ryhdynpä yrittäjäksi :D
Toimin nyt graafikkona ja teen firmani kautta myös ohjelmistoalan työtä. Sain aikanaan päälleni halveksuntaa kun ryhdyin mainosalan yrittäjäksi. Että graafinen suunnittelu on kaupallista kapitalistipaskaa ja koodaamisen taito on turhaa. Olen onnellinen että pääsin taidemaailmasta pois, tunnen että saan nykyään käyttää paljon enemmän luovuutta mitä tuolloin.
Apua! 😳 Mikä koulu kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidot taiteilijat eivät pyydä rahaa taisteesta. Siksi sua ei voi pitää taiteilijana.
Taideyliopistoon on kai kaikkein vaikeinta päästä ja silti työllisyys on kaikista aloista heikointa. Vaimo on kuvataiteilija ja on siksi hankkinut itselleen pari työllistävämpää ammattia.
Erityisesti jäi mieleen, kun hän oli työharjoittelussa päiväkodissa, jossa oli samaan aikaan teatteritaiteen maisteri harjoittelussa. Vaimon kaveri on keraamikko ja ansaitsee leipänsä myyjänä ja graafikkomiehensä on valokuvausliikkeessä. Ei ole taiteilijoilla helppoa.