Lue keskustelun säännöt.
Taiteilijaelämä on julmaa pudotuspeliä. Menetin itsetuntoni.
syrjäytetty taiteilija
13.08.2017 |
Ei näyttelijäntyö ole tae vahvalle itsetunnolle. Koulussa jo alkoi pudotuspeli ja ylimielisyys. Moni sai töitä, minä en. Osattomat oli hyviä pilkankohteita. Nyt nämä ivailijat keikkuvat mediassa ja kansansuosikkeina ja raha ja maine virtaa. Kaikilla ei ollut niin onnellinen loppu.
Kommentit (29)
Totta tuo ilkkuminen ja kiusaaminen. Mutta loppujen lopuksi viihdyn itse paljon paremmin pienen kaupungin pienessä teatterissa. Toki pienemmällä palkalla mut en halua kuitenkaan seiskaan kääk juoruihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosikeilla on töitä ja heidät halutaan pitää tyytyväisinä. Kansakin on niin aivopestyä, etteivät kiinnostu kuin tunnetuista näyttelijöistä
Näyttelijä on epädemokraattinen ammatti
Jep. Siksi en ryhtynytkään kutsumusammattiini taiteilijaksi vaan menin opiskelemaan oikean tutkinnon ja nautin nyt säännöllisistä kuukausitulosta, korkeasta palkasta ja hyvistä työehdoista. Eihän tämä sitä ole mistä haaveilin tai mitä "synnyin tekemään" mutta kyllä se täytyy ymmärtää ja hyväksyä ettei taiteilijan ammattiin kuulu yksikään noista eduista. Taiteilla voi sitten harrastuksena.
En minä halua nähdä joka sarjassa/leffassa/viihdeohjelmassa samoja näyttelijöitä mutta minkäs teet kun samat pyörii kaikkialla. Useimmiten samassa roolissakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset näyttelijöiden sisä(siittoiset)piirit ovat kuvottavia. Samat kaverit produktioista toiseen taputtelevat toisiaan selkään. Keskinäisten kehujen kerho. Jos näen vielä yhdenkin Markus Selinin tuottaman, Aku Louhimiehen ohjaaman ja Jasper Pääkkösen "tähdittämän" elokuvan vedän ranteeni auki pitkittäisvedoin.
Niinpä niin. Myös yliopistossa työskentely on raakaa kilpailua apurahoista ja jatkopesteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida suomen "parhaat" näyttelijät mitenkään erityisen hyvin tienata. Mielummin katson kyllä amatöörielokuvia. Nykyisistä näyttelijöistä (nuorista/ keski-ikäisistä) ei ole löytynyt sellaista mitä jaksaisi kovin paljoa katsoa. Lähinnä vituttaa kun ovat joka paikassa.
Filmauksia ei tehdä ilman rahaa ja rahaa ei saa ilman varmas tuottoa, eli kärkikastin näyttelijöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ja julkisuusarvo. Niillä elokuvat tehdään
Näyttelijän itsetunto on helppo tuhota jättämällä ilman rooleja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Filmauksia ei tehdä ilman rahaa ja rahaa ei saa ilman varmas tuottoa, eli kärkikastin näyttelijöitä
Meneekö joku oikeasti katsomaan elokuvaa jonkun suomalaisen näyttelijän takia?
No kertokaa nyt siitä Turkasta. Miten kauheaa siellä oli opiskella?
Kun katsoo suomalaisia elokuvia, voisi luulla että uusia näyttelijöitä valmistuu suunnilleen kaksi per vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Siksi en ryhtynytkään kutsumusammattiini taiteilijaksi vaan menin opiskelemaan oikean tutkinnon ja nautin nyt säännöllisistä kuukausitulosta, korkeasta palkasta ja hyvistä työehdoista. Eihän tämä sitä ole mistä haaveilin tai mitä "synnyin tekemään" mutta kyllä se täytyy ymmärtää ja hyväksyä ettei taiteilijan ammattiin kuulu yksikään noista eduista. Taiteilla voi sitten harrastuksena.
Tein saman ratkaisun.
Nelikymppisenä jouduin kuitenkin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Se antoi minulle mahdollisuuden ryhtyä taiteilijaksi.
Eläkkeen lisäksi saan tienata vähän ja taiteellani tienaa nyt vähän lisärahaa sen eläkkeen lisäksi.
Pienemmiksi mun tulot silti jää kuin oikeissa töissä.
Mieti mihin muuhun voisit oppimiasi taitoja käyttää? Varmasti niitä löytyy. Loppupeleissä voi käydä niin että sinulla on mukavampi ja ei niin kuluttava elämä kuin ns. "kansansuosikilla".