Onko kukaan päättänyt elää ihan ilman miehiä?
Olen ollut kohta 4 vuotta sinkku, ja ajatus parisuhteesta on koko ajan vastenmielisempi. En halua harrastaa seksiä, en jakaa kotiani, en tehdä kompromisseja. Aikuista seuraa ja ystävän kyllä haluaisin, mutta ei taida miehiä kiinnostaa sellainen kumppanuus. Aina vaan pitäisi saada sitä seksiä, ja jos sitä ei ole, niin mennään pettämäään ja tulee ero jne. Ei yhtään kiinnosta sellainen draama.
Kokemuksia?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Täällä 25 vuotias ikisinkku. Olen tullut päätökseen etten halua tapailla miehiä. Käytännön syistä, yhteiskunnallisista syistä ja turvallisuussyistä. Hienoa kuulla että meitä on muitakin. Henkilökohtaisesti en tällaisia naisia tunne kauheasti.
Olen myös 25-vuotias. Kiva kuulla, että muutkin on näin nuorena jo päätyneet ajattelemaan miehetöntä elämää. Useinhan tähän päädytään vasta vähän vanhempana, huonojen suhteiden seurauksena tms. Haluatko avata noita yhteiskunnallisia syitä?
Ap
Mulla on vähän pahempi tilanne kuin ap:lla. Olen naimisissa ja meillä on 2 pientä lasta. Tässä viimesen vuoden aikana olen viimein "löytänyt itseni" enkä ymmärrä, miten ihmeessä joskus kuvittelin olevani parisuhdetyyppiä. Mua ei kiinnosta seksi eikä elämäni jakaminen puolison kanssa. Tykkään olla yksin ja ajatella, en käydä treffeillä ja ylläpitää kipinää.
Paska juttu, koska lapset. Mulla ei ole pakottavaa syytä erota, joten yritän sinnitellä lasten vuoksi. Tuntuu, että oma elämä menee hukkaan. Ahdistaa.
Ja tosiaan en myöskään tunne ketään. Kaikki kaverit ja tutut on joko parisuhteessa tai etsivät parisuhdetta. Jos yritän puhua sinkkuudesta positiivisessa mielessä, äkkiä leimataan vain epätoivoiseksi tai etten edes saisi ketään.
Minustakin on harmi, etten tunne muita vapaaehtoisesti sinkkuja. Olen kaveripiirin ainoa sinkku. Siksi vähän yksinäinen, koska muilla on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut 6 vuotta sinkku.Aikani kokeilin löytää sitä unelmien miestä,mutta vastaan tuli vain toinen toistaan huonompia ehdokkaita niin jätin homman sikseen.Tätä nykyä olisi äärettömän vaikea kuvitella,että pari suhteeseen vielä ajautuisin.Joskus kaipaan toki läheisyyttä ja seksiäkin mutten sitä draamaa mikä siitä seuraisi.
Tuolla toisella palstalla haukuttiin et miehessä itsessään olis vika, jos ei löydä sopivaa kumppania.. Palstalogiikan mukaan sussa itsessäs vois olla vikaa, vaan kaksinaismoralismihan jyllää täällä...
Harkitsen.
Erosin talvella 12v suhteesta. Kesällä huomasin kaipaavani miehistä vain seksiä. No eipä se kummoista ollut. Ei vaivan arvoista.
Kyllä minussa ainakin on vikaa myös. En jaksa sopeutua toisen läsnäoloon ja rytmiin, en jaksa antaa huomiota, en jaksa jatkuvasti olla toiselle hyvä ja ilahduttaa jne. Haluaisin sellaisen suhteen, jossa voisi vain olla ja elää ilman jatkuvia huomionosoituksia, valmiiksi tehtyjä aamupaloja, kiintiöseksiä, yllätyshierontoja jne jne. En minä kaipaa tuollaisia "pieniä tekoja", en odota sellaista toiselta. Ilmeisesti valtaosa niitä kuitenkin tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
vaan kaksinaismoralismihan jyllää täällä...
Ei sun ole täällä pakko roikkua. Mene pois.
Vaan ethän sä mene, kun susta itsestäsi on kiva haukkua ja arvostella muita. Eli teet ihan sitä samaa, mistä muita syytät.
Minä! Kolmen miehen ja kolmen pitkän parisuhteen jälkeen lyön halolla perseelle jos joku kaksilahkeinen lähestyy. Elämä on helpompaa ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän sitä voi päättää. Ja sitten vastaan tuleekin mies, jota ilman ei voi olla. Hyvin suunniteltu, paskempi toteutus.
Miten tuollainen tapahtuisi? Ruokakaupassako yht'äkkiä huomaisin, etten voi elää ilman hyllyjä täyttävää miestä ja menisin vaatimaan häntä naimisiin kanssani?
Takana 15v kestänyt avioliitto ja lapsia kolme. Eron jälkeen seurustelu miehen kanssa, joka oli Se oikea. Suhde päättyi reilut 2v sitten ja sen jälkeen oli joku hölmö viritelmä. Ei ole enää. Joskus oli kirjoitteluseuraa netissä, mutta lopetin heti miesten ehdottaessa puheluita tai tapaamista.
En enää halua suhdetta, sain kokea big love-suhteen.
Ehkä voisin ottaa homomiehen ystäväksi ja seuraksi festareille ja matkoille. Mitään fyysistä en halua enää miehen kanssa. En vaan tiedä, mistä löytäisin tuollaisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
16 vuotta ilman parisuhdetta, muutama panokeikka silloin tällöin, niistäkin jo vuosia. Nyt on välillä tullut tunne, että pitäisikö joku pappa löytää tän mummelin vierelle pian koittaville eläkepäiville. Mutta en taida sellaista löytää, jonka haluaisin. Jääköön kohtalon huomaan!
Seksiä en niinkään kaipaa, mutta seuraa lomamatkoille, keikoille, joskus baariin jne.
Itselleni kelpaisi hauska ja sanavalmis nainen seuraksi. Matkustelen paljon ja teen yllätyksellisä ja hauskoja juttuja. On vain niin ettei naisia juuri missään tarjolla ystäviksi. Vaikka eipä heitä oikein muutenkaan ole maisemissa. Tämä miesten ja naisten eriytyminen on yhteiskunnallinen ongelma. Harmi sinänsä ttä se koskettaa juurikin meitä tänä päivänä.
Olen oppinut elämäni naisilta paljon hyviä asioita. Vastaavasti olen saanut olla heitä tukemassa ja kannustamassa. On harmi että ihmiset ovat pettyneitä ja fataalit ajatukset valtaavat mielen. Itse olen nimenomaan oppinut eräältä kovia kokeneelta sittemmin erittäin menestyneeltä naiselta miten elämässä mennään eteenpäin rajuistakin vastoinkäymisistä huolimatta ja pidetään ovet ja ikkunat auki kaikkiin suuntiin.
En ole päättänyt, niin on vain käynyt.
Ei ole vain tavannut ketään, kukaan ei ole koskaan ihastunut.
Ensi vuonna tulee 25 sinkkuvuotta täyteen. On vähän jotain säätöä toki ollut mutta niistäkin on jo aikaa, parisuhde ei vain ole mulle sopiva laji, yritin kyllä yli 10 vuotta mutta koskaan se ei lakannut tuntumasta kotileikiltä.
Enää en ajattele miehiä romanttisessa mielessä lainkaan, endometrioosi karkotti tehokkaasti seksihalut, en vain tiedä mitä miehellä tekisin. Kerrostalossa ei ole edes nurmikon leikkuuta. Jätän suosiolla parisuhdekuviot nuoremmille, minä en niitä kunnolla ymmärtänyt koskaan :).
Vierailija kirjoitti:
16 vuotta ilman parisuhdetta, muutama panokeikka silloin tällöin, niistäkin jo vuosia. Nyt on välillä tullut tunne, että pitäisikö joku pappa löytää tän mummelin vierelle pian koittaville eläkepäiville. Mutta en taida sellaista löytää, jonka haluaisin. Jääköön kohtalon huomaan!
Seksiä en niinkään kaipaa, mutta seuraa lomamatkoille, keikoille, joskus baariin jne.
Samaa olen miettinyt, että tuleville eläkepäiville olisi mukava löytää kaveri matkoille seuralaiseksi ja mikä ettei vaikka marjametsään.
Ei vaan mistään tunnu löytyvän sopivaa. Tosin ei tässä ole tullut käydyksi missään sellaisessa paikassa / tapahtumassa missä se olisi edes potentiaalista toisen kohtaamiseen.
Itsellä on takana 30 vuotinen avioliitto takana ja kuusi vuotta leskeyttä. On tässä noiden vuosien ajan ollut muutama yritelmä jotka eivät ole johtaneet mihinkään.
Muita ihmisiä tuntuu tämä sinkkuuden jatkuminen mietityttävän tosi kovasti. Aina kohdattaessa udellaan että oletko löytänyt jo uuden kumppanin. Sitten myös aina kerrotaan kuinka se ja se on jo heti löytänyt uuden kumppanin. Ihmisillä ei tunnu olevan yhtään kohteliaisuutta olla utelematta asiaa. Kyllä se uusi kumppani olisi siinä rinnalla jos sellainen olisi löytynyt.
Tämä taisi poiketa aiheesta..... 🙂
Tiesin jo ennen teini-ikää, että en ikinä halua elää kenenkään kanssa tai mennä naimisiin. Nyt olen yli neljänkymmenen, eikä mieli ole muuttunut. :D
Irtoseksiä olen harrastanut reippaasti nuorempana, joten en ole mikään "umpeenkasvanut ikineitsyt", joka myöhemmin miettii, mistä on jäänyt paitsi.
Yksin on ehdottomasti parasta elää ja olla - miesten lisäksi elän ilman lapsia ja eläimiä. Kotona on hiljaista ja rauhallista, eikä tarvitse sovittaa omia menojaan toiselle sopiviksi.
Näin elämä päätti minun kohdalleni, käytännössä olen elänyt ilman miestä vaikka lyhyitä suhteita onkin ollut. Ei tullut sitä oikeaa. Kukaan niistä miehistä ei halunnut alkaa elää kanssani ja perustaa perhettä. Harmittaa että jäi kokematta se, mutta yksin en uskaltanut hankkia lapsia. Kaipaan miestä edelleen.
On. Mulle riitti nelikymppisenä niin että riitti, kiitti.
Ei enää miehiä mulle, ihanaa!
Elän tyytyväisenä sinkkuna, mutta se tuntuu olevan ongelma kaikille muille kuin itselleni. Ihme juttu että parisuhde on jokin ihannetila johon kaikkien pitäisi kynsin hampain pyrkiä, ja olet vain katkera, omituinen, liian nirso tai mt-ongelmainen jos et halua.
Ärsyttää ystävät jotka ihmettelevät että miksi en vieläkään ole "löytänyt" kumppania. En ole löytänyt kun en etsi ja sellaisiksi pyrkivät torjun. Enkä jaksa enää selittää ummet ja lammet että miksi ihmeessä, ihan niinkuin se olisi jotenkin epänormaalia.
Täällä 25 vuotias ikisinkku. Olen tullut päätökseen etten halua tapailla miehiä. Käytännön syistä, yhteiskunnallisista syistä ja turvallisuussyistä. Hienoa kuulla että meitä on muitakin. Henkilökohtaisesti en tällaisia naisia tunne kauheasti.