Joku ruikuttaa mokkapalojen leipomisesta ja joku hoitaa vapaaehtoisena sen valmennuksen...

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran myös opettaja (jolla 2,5kk kesäloma) joka päivitteli miten raskasta on kuljettaa lapsia treeneihin kesän aikana. Ja valitti tätä siis vapaaehtoistyötä tekevälle valmentajalle, joka käyttää aikaa hänen lapsen harrastustoimintaan huiman osan vapaa-ajastaan ympäri vuoden :D 

Opettajien kesäloma on kaksi kuukautta. Se on lomaa työstä. Sillä opettajalla oli varmaan tarve saada lomailla raskaan lukuvuoden jälkeen ja toisaalta hän ehkä halusi harrastaa niitä omia harrastuksiaan, vaikka halusi tarjota myös lapselleen sellaisia harrastuksia, joista lapsi pitää. Harrastukset ovat aikatauluun sidottuja, ja jos niitä osuu melkein joka päivälle, tietysti ne ovat lomalla vähän ikävämpiä. Useimmat meistä haluavat varmaankin lomalla olla kuin ellun kanat ja viis veisata aikatauluista.

Mutta ei se mitään, kiva kun saatiin tähänkin ketjuun opettajia mollaava viesti.

Ja en muutenkaan tajunnut naisen käsitystä feminismistä. Feministit eivät voi leipoa. Mikäs tuo sääntö oikein on? Olen feministi, en leivo, kuulostaa samalta kuin sanoisisi: Olen mummo, minun kuuluu tykätä sukkien kutomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran myös opettaja (jolla 2,5kk kesäloma) joka päivitteli miten raskasta on kuljettaa lapsia treeneihin kesän aikana. Ja valitti tätä siis vapaaehtoistyötä tekevälle valmentajalle, joka käyttää aikaa hänen lapsen harrastustoimintaan huiman osan vapaa-ajastaan ympäri vuoden :D 

Opettajien kesäloma on kaksi kuukautta. Se on lomaa työstä. Sillä opettajalla oli varmaan tarve saada lomailla raskaan lukuvuoden jälkeen ja toisaalta hän ehkä halusi harrastaa niitä omia harrastuksiaan, vaikka halusi tarjota myös lapselleen sellaisia harrastuksia, joista lapsi pitää. Harrastukset ovat aikatauluun sidottuja, ja jos niitä osuu melkein joka päivälle, tietysti ne ovat lomalla vähän ikävämpiä. Useimmat meistä haluavat varmaankin lomalla olla kuin ellun kanat ja viis veisata aikatauluista.

Mutta ei se mitään, kiva kun saatiin tähänkin ketjuun opettajia mollaava viesti.

Enemmän sinun viestisi mollaa opettajia koska se antaa ymmärtää ettei opettajat tunnu tajuavan että taviksella on tasan samat ongelmat mutta vain 4vk kesälomaa. 

Lapsen harrastus on lapsen harrastus ei minun kuka tekee parhaat mpkkapalat harrastukseni. Tästä syystä lapseni ei harrasta joukkuelajeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis sitä ihmettelen myöskin, että miten aikuisilla ihmisillä riittää aikaa seisoskella siellä mokkapaloja myymässä. Kun minä ilmoitan lapseni harrastukseen, se on lapseni harrastus. Miksi ihmeessä se velvoittaa myös minua harrastamaan samaa lajia? Minusta harrastus on sellainen oma mielenkiinnon kohde, jota tottakai vanhemmat tukevat tekemällä sen mahdolliseksi, mutta ei siihen mielestäni kuulu se, että minä tuijotan vieressä, kun lapsi harrastaa. 

Valmentajat tekevät huomattavasti enemmän ja ilmaiseksi.

No entä sitten? He ovat sen pestin ottaneet tietäen, että siihen menee aikaa. Ovatko nämä valmentajat täysin lapsettomia, vai riittäisikö heille tämän oman harrastuksensa lisäksi vielä aikaa vaikka leipoa ja seisoskella myymässä mokkapaloja vaikka taidetta harrastavan lapsen kuvisluokan vieressä kerran viikossa. No ei riittäisi, koska hän on valinnut harrastuksekseen sen jalkapallovalmennuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Vierailija kirjoitti:

Ja siis sitä ihmettelen myöskin, että miten aikuisilla ihmisillä riittää aikaa seisoskella siellä mokkapaloja myymässä. Kun minä ilmoitan lapseni harrastukseen, se on lapseni harrastus. Miksi ihmeessä se velvoittaa myös minua harrastamaan samaa lajia? Minusta harrastus on sellainen oma mielenkiinnon kohde, jota tottakai vanhemmat tukevat tekemällä sen mahdolliseksi, mutta ei siihen mielestäni kuulu se, että minä tuijotan vieressä, kun lapsi harrastaa. 

Teitä riittää valitettavasti joka joukkueeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Tai kevytjalkapalloa, jossa ei sitiuduta välttämättä mihinkään mittavaan harjoitusohjelmaan, ei olla leireillä eikä vietetä viikonloppuja turnauksissa. Lapsi saisi käydä pelaamassa yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Ei se niin maksaisikaan kenellekään, että pitäisi esittää hyvää ihmistä mokkapaloineen.

Monen vuoden kokemuksella junnufutiksesta ihmettelen tuota listaa. On todella kohtuutonta, jos on tarkoitus, että jokainen toisi ko. satsin kerralla. Vai onko niin, että äidillä on ollut "vapaavuoro" muutamalla edellisellä kerralla? Vai mitä ihmettä?

Ei turnaukset ja buffavuorot tule koskaan(tai ainakaan pidä tulla) yllätyksenä. On iso virhe, jos niistä ei ole tiedotettu. Toisaalta myös osallistuminen vanhempainpalavereihin lisää kovasti tietoutta asioista.

Ihmettelen myös joukkueen muita vanhempia, eikö heillä ole tietoa ettei perheellä ole autoa? Apua tarjoaisi jokainen järkevä ihminen, jos tietää miten vaikeaa tarvikkeiden kuskaaminen paikalle on usealla bussilla.

Ei tässä jutussa nyt kaikki ole kohdallaan. Joko seurassa, joukkueen toimihenkilöissä tai perheessä on jotain häikkää. Ei näin toimita normaalisti. Kokemusta on monesta junnufutisjoukkueesta. Ja kyllä on osallistuttu lasten harrastuksiin satoja jollei tuhansia tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Tai kevytjalkapalloa, jossa ei sitiuduta välttämättä mihinkään mittavaan harjoitusohjelmaan, ei olla leireillä eikä vietetä viikonloppuja turnauksissa. Lapsi saisi käydä pelaamassa yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Ei se niin maksaisikaan kenellekään, että pitäisi esittää hyvää ihmistä mokkapaloineen.

Juuri näin. Käsittämätöntä, että vielä vuonna 2017 ei ole monessakaan kunnassa vaihtoehtona käydä höntsäilyfudiksessa, kun niin moni valitsisi sen, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis sitä ihmettelen myöskin, että miten aikuisilla ihmisillä riittää aikaa seisoskella siellä mokkapaloja myymässä. Kun minä ilmoitan lapseni harrastukseen, se on lapseni harrastus. Miksi ihmeessä se velvoittaa myös minua harrastamaan samaa lajia? Minusta harrastus on sellainen oma mielenkiinnon kohde, jota tottakai vanhemmat tukevat tekemällä sen mahdolliseksi, mutta ei siihen mielestäni kuulu se, että minä tuijotan vieressä, kun lapsi harrastaa. 

Valmentajat tekevät huomattavasti enemmän ja ilmaiseksi.

No entä sitten? He ovat sen pestin ottaneet tietäen, että siihen menee aikaa. Ovatko nämä valmentajat täysin lapsettomia, vai riittäisikö heille tämän oman harrastuksensa lisäksi vielä aikaa vaikka leipoa ja seisoskella myymässä mokkapaloja vaikka taidetta harrastavan lapsen kuvisluokan vieressä kerran viikossa. No ei riittäisi, koska hän on valinnut harrastuksekseen sen jalkapallovalmennuksen. 

Tuskin valinnut, vaan pyydetty/vaadittu mukaan. Näin saadaan niitä maksuja alemmaksi, jotta sinullakin on varaa tuoda lapsesi sinne. Hyvää hyvyyttään auttaa ja sinä kehtaat valittaa, samanlainen olet kuin tuo mokkapalafeministi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Tai kevytjalkapalloa, jossa ei sitiuduta välttämättä mihinkään mittavaan harjoitusohjelmaan, ei olla leireillä eikä vietetä viikonloppuja turnauksissa. Lapsi saisi käydä pelaamassa yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Ei se niin maksaisikaan kenellekään, että pitäisi esittää hyvää ihmistä mokkapaloineen.

Juuri näin. Käsittämätöntä, että vielä vuonna 2017 ei ole monessakaan kunnassa vaihtoehtona käydä höntsäilyfudiksessa, kun niin moni valitsisi sen, jos mahdollista.

Ei kun perustamaan sitten sellainen, niin sitten on.

Miksi sen lapsen pitäisi harrastaa jalkapalloa jos ei varaa ole? Eikö se voi pelailla kavereiden kanssa vain huvikseen....näin me tehtiin vielä n. 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Tai kevytjalkapalloa, jossa ei sitiuduta välttämättä mihinkään mittavaan harjoitusohjelmaan, ei olla leireillä eikä vietetä viikonloppuja turnauksissa. Lapsi saisi käydä pelaamassa yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Ei se niin maksaisikaan kenellekään, että pitäisi esittää hyvää ihmistä mokkapaloineen.

Juuri näin. Käsittämätöntä, että vielä vuonna 2017 ei ole monessakaan kunnassa vaihtoehtona käydä höntsäilyfudiksessa, kun niin moni valitsisi sen, jos mahdollista.

Ei kun perustamaan sitten sellainen, niin sitten on.

Aika turha perustaa kun hetken päästä aktiivisimmat suorittajavanhemmat on kääntäneet sen just samanlaiseksi puolikilpaurheiluseuraksi kuin kaikki muutkin vastaavat seurat. Kakaroille luultavasti tosiaan riittäisi harkat ja satunnaiset pelailut ilman mitään seuratakkeja ja virallisia kalliita turnauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita lapselleen sellainen harrastus, jossa ei joudu tekemään mitään itse, jos yhden mokkapalapellin leipominen on ylivoimaista.. Valitettavasti näissä harrastuksissa hintatasoksin on usein kovempi, jos kaikki toiminta on palkattujen ihmisten tekemää..

Eiköhän juju ole siinä, että sitä ei välttämättä etukäteen tiedä, missä joutuu leipomaan mokkapaloja ja missä ei. Jos lapsi haluaa harrastaa nimenomaan jalkapalloa, niin ei kai häneltä voi kieltää mieluisaa liikunnallista harrastusta vain sen takia, että ei ole aikaa mokkapaloille. Miksei voi valita jalkapalloa ilman mokkapaloja? 

Tai kevytjalkapalloa, jossa ei sitiuduta välttämättä mihinkään mittavaan harjoitusohjelmaan, ei olla leireillä eikä vietetä viikonloppuja turnauksissa. Lapsi saisi käydä pelaamassa yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Ei se niin maksaisikaan kenellekään, että pitäisi esittää hyvää ihmistä mokkapaloineen.

Juuri näin. Käsittämätöntä, että vielä vuonna 2017 ei ole monessakaan kunnassa vaihtoehtona käydä höntsäilyfudiksessa, kun niin moni valitsisi sen, jos mahdollista.

Ei kun perustamaan sitten sellainen, niin sitten on.

Aika turha perustaa kun hetken päästä aktiivisimmat suorittajavanhemmat on kääntäneet sen just samanlaiseksi puolikilpaurheiluseuraksi kuin kaikki muutkin vastaavat seurat. Kakaroille luultavasti tosiaan riittäisi harkat ja satunnaiset pelailut ilman mitään seuratakkeja ja virallisia kalliita turnauksia.

Eiköhän me suorittajavanhemmat, joiksi meitä aktiivisia kutsut, jätetä höntsäjengit teille. Me leivotaan niitä mokkapaloja. Eli siitä vaan vetämään treenejä lapsille.

Kyllä nää seuratouhut samoin kuin luokkaretket tahtoo mennä niiden muutaman asiasta hirveän innnostuneen vanhemman vetämänä tällaiseksi hulabalooksi. Useimmille vanhemmille riittäisi, kun tenava saa potkia palloa kavereiden kanssa pari kertaa viikossa vaikka omissa verkkareissa ja väriliiveissä. Ei tarvita joka lajiin omaa seuran pukua, ei koko maakunnan kattavaa sarjaa, ei useita turnauksia bussikyyteineen ja hotelliyöpymisineen, ei 5-6 treenikertaa viikossa, ei yli satasen kuukausimaksuja, ei älytöntä varainhankintaa (sukkien, karkkien, pikkuleipien, pesuaineiden ym. pakkomyynti, siivous- ja muuttourakat, myyjäiset jne.). Useimmille vanhemmille kelpaisi luokkaretkeksi vaikka päivän huvipuistoreissu tai pyöräretki laavulle makkaraa paistamaan mutta ei, kun tietyt mammat haluaa viikon vaelluksen Lapissa tai Lontoon matkan tai leirikoulun Barcelonassa. Ja kun niin mukava on kerätä yhdessä rahaa ja järjestää tapahtumia!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nää seuratouhut samoin kuin luokkaretket tahtoo mennä niiden muutaman asiasta hirveän innnostuneen vanhemman vetämänä tällaiseksi hulabalooksi. Useimmille vanhemmille riittäisi, kun tenava saa potkia palloa kavereiden kanssa pari kertaa viikossa vaikka omissa verkkareissa ja väriliiveissä. Ei tarvita joka lajiin omaa seuran pukua, ei koko maakunnan kattavaa sarjaa, ei useita turnauksia bussikyyteineen ja hotelliyöpymisineen, ei 5-6 treenikertaa viikossa, ei yli satasen kuukausimaksuja, ei älytöntä varainhankintaa (sukkien, karkkien, pikkuleipien, pesuaineiden ym. pakkomyynti, siivous- ja muuttourakat, myyjäiset jne.). Useimmille vanhemmille kelpaisi luokkaretkeksi vaikka päivän huvipuistoreissu tai pyöräretki laavulle makkaraa paistamaan mutta ei, kun tietyt mammat haluaa viikon vaelluksen Lapissa tai Lontoon matkan tai leirikoulun Barcelonassa. Ja kun niin mukava on kerätä yhdessä rahaa ja järjestää tapahtumia!

Sä olet kyllä niin pihalla aiheesta, ettei lumiukkokaan. Nyt puhutaan nappuloista, niistä pienemmistä. Ne ei mainitsemiasi tee. Et myöskään oikein taida ymmärtää, että varainhankintaa tehdään siksi, että lapsilla olisi ylimääräistä kivaa ja saataisiin porukalle varusteita hankittua mahdollisimman vähällä lompakkoon kajoamisella. Tenavat saa potkia kavereidensa kanssa palloa ihan vapaasti jollei vanhempi halua mitään tehdä lapsensa hyväksi tai maksaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran myös opettaja (jolla 2,5kk kesäloma) joka päivitteli miten raskasta on kuljettaa lapsia treeneihin kesän aikana. Ja valitti tätä siis vapaaehtoistyötä tekevälle valmentajalle, joka käyttää aikaa hänen lapsen harrastustoimintaan huiman osan vapaa-ajastaan ympäri vuoden :D 

Opettajien kesäloma on kaksi kuukautta. Se on lomaa työstä. Sillä opettajalla oli varmaan tarve saada lomailla raskaan lukuvuoden jälkeen ja toisaalta hän ehkä halusi harrastaa niitä omia harrastuksiaan, vaikka halusi tarjota myös lapselleen sellaisia harrastuksia, joista lapsi pitää. Harrastukset ovat aikatauluun sidottuja, ja jos niitä osuu melkein joka päivälle, tietysti ne ovat lomalla vähän ikävämpiä. Useimmat meistä haluavat varmaankin lomalla olla kuin ellun kanat ja viis veisata aikatauluista.

Mutta ei se mitään, kiva kun saatiin tähänkin ketjuun opettajia mollaava viesti.

Et sitten tajunnyt, että myös näillä valkuilla ja muilla lapsiaan harrastuksiin kuskaavilla vanhemmilla on paljon rankempi tilanne kun on työt ja loma lyhyempi ja lasten aikataulutetut harrastukset. Ja valkuilla tosiaan paljon sitä vapaa-ajan uhraamista ympäri vuoden harrastukselle (mutta totta kai haluavat näin tehdä ja saavat siitä iloakin). En tiedä miten paljon opettajat sitä haaveiluaikaa tarvitsee, mutta tuossa kyllä ei ollut yhtään tilannetajua, että kenelle sitä kesänsä "rankkuutta" valittaa.

Ja mitä rankkaa siinä ylipäätään on, että pitää hemmetin pitkän loman ja vaikka joka päivä kuskaisi lapsiaan harrastuksissa? Siinä jää silti aika monta tuntia vuorokauteen haaveilla ja levätä. Minä teen tuota vaativan työn lisäksi ja tavallisella kesälomalla, mutta ei siinä mitään rankkaa ole. Mukavaa lapsiperheen elämää ja meidän valinta.