Lue keskustelun säännöt.
22v neitsyttä ahdistaa
Ellinoora
11.08.2017 |
Oon 22 v ja olen nyt muutaman kuukauden tapaillu mua muutaman vuoden vanhempaa miestä. Tullaan hyvin toimeen, meillä on tosi hauskaa yhdessä ja hän on mulle tosi ihana ja hellä. Tää ongelma on varmasti täysin vaan mun omassa päässä, mut pelkään ihan järjettömän paljon seksin harrastamista kun oon siis neitsyt edelleen. Mies on kokenut ja tietää että mulla ei oo juuri aiempia suhteita enkä oo koskaan harrastanu seksiä. Mulla on myös pientä hyväksikäyttökokemusta taustalla, mutta oon puhunut siitä terapiassa enkä koe että se on ongelma.
Ollaan tän miehen kans muutaman kerran nyt koitettu jotain hommailla, siis käsin ja suulla mut ongelma on se että ahdistun kun hän koskee muhun. Kiihotun kyllä siis hänen kosketuksesta ja se tuntuu hyvältä mutta myös ahdistaa. Pelkään etten pysty koskaan harrastamaan seksiä kun pelkkä ajatus saa melkein paniikkikohtauksen aikaan. Mies on kyllä sanonut mulle että hän jaksaa odottaa ja on aina lopettanut heti kun mua on alkanut ahdistaa mutta nyt oon alkanu pelkäämään näitä tilanteita joissa mua vois alkaa ahdistaa. Tsemppiä, vertaistukea, kokemuksia? 🙈
Kommentit (8)
Mies kuulostaa empaattiselta ja ymmärtäväiseltä. Kannattaa jatkaa suhdetta, jos pidätte toisistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kivan ja ymmärtäväisen miehen oot löytäny! ahistaisko vähemmän jos ottaisit rohkasuryypyn? Siis ei mitään känniä. Tai sit vaan odotat sitä hetkee kun tuntuu turvalliselta ja hyvältä. Ite olin 21-vuotias, ja odotin aika kauan silloisen poikaystävän kaa. Sit vaan yhtenä iltana päätin et haluun tehä sen ja olikin mukava kokemus, vaikka mulla oli kauhukuvat kivusta ja verilammikoista. :D
Minulla oli alussa useampi poikaystävä, jonka kanssa en harrastanut seksiä. Siis parikymppisenä. Olin kyllä kiihottunut ja homma olisi voinut edetä, jos olisin antanut. Mutta kun ei tuntunut siltä. Tuntui, että en vaan halua ja ahdisti. Kuuntelin tätä ahdistustani enkä edennyt yhdyntään asti.
Sitten tuli kohdalle nuori mies, jonka kanssa ei ahdistanut ja halusin mennä loppuun asti. Tämän jälkeen minulla on ollut vain muutamia miehiä + nykyinen aviomies. Kaikki seksikokemukseni ovat olleet hyviä, enkä kadu mitään. Mielestäni olen osannut suojella itseäni ja valita oikein.
Kohdallasi voi olla kyse siis myös siitä, että olet väärän henkilön kanssa. Näin ole ainakin omalla kohdallani asian tulkinnut, miksi en harrastanut seksiä aiempien kanssa.
Älä pakota itseäsi, jos ei siltä tunnu. Odottelu voi muuttaa tilannetta, tai sitten ei. Silloin ehkä kannattaa miettiä, muuttuuko tilanne miestä vaihtamalla. Ehdottomasti kuitenkin kannattaa kuunnella ja kunnioittaa itseä, toisen mieliksi ei kannata väkisin. Tsemppiä ap!
Ellinoora. Muista, että tänään ihmisen puolikas on huomenna LEIJONAKUNINGAS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih. :,-( <3
En oikein osaa sanoa muuta järkevää kuin tsemppiä kovasti ja kyllä se varmasti siitä vielä ajan kanssa!
Olisiko sun mahdollista vielä päästä terapiaan? Ehkä et kuitenkaan ole ihan vielä päässyt siitä yli? Tai en tiedä, voiko siitä edes täysin päästä yli, kun ei ole omaa kokemusta. Tai voisikohan jostain pari-/seksuaaliterapiastakin olla apua, jos miehesi suostuisi mukaan? Hän ilmeisesti suhtautuu ilmeisen hienosti asiaan, eikä yhtään loukkaannu tai suutu ja on täysin ymmärtäväinen? Kannattaa hänenkin kanssaan yrittää jatkossakin puhua mahdollisimman paljon ja avoimesti, jotta hän ymmärtäisi eikä ala esimerkiksi syyllistää itseään jotenkin. Avoimuus kumppanille on hyvästä, mutta kannattaa varoa, ettei kuormita liikaa puolisoa asioilla ja ettei hän joudu terapeutiksesi liikaa. Siitäkin kannattaa hänen kanssaan puhua, miltä hänestä tuntuu ja sanoohan sinulle, jos alkaa liikaa kuormittua asioistasi? Siksi olisi hyvä, että pääsisit vielä jollekin terapeutille yksin tai yhdessä miehen kanssa.
Neitsyydestä vielä. Sitä ei tarvitse oikeasti mitenkään hävetä. Luulenpa, että aika monikin on vielä 20-30-vuotiaana neitsyt. Sitä ei vain ääneen sanota ja monesti monet esittää muuta tai on vain ihan hiljaa... Se on helposti sanottu toiselle, että koita olla stressaamatta ja ahdistumasta asiasta, mutta saapa se sisäistettyä... :-/
Mäkin olin neitsyt 22-vuotiaana, kun tapasin nykyisen mieheni. Hyväksikäyttötaustaa mulla ei ole, mutta muutaman kanssa päädyin parikymppisenä sänkyyn asti ennen mieheni tapaamista, kun koin painetta asiasta. Olin kuitenkin niin ahdistunut, pelkäsin enkä kokenut heitä oikeiksi, että jänistin aina viime metreillä ennen yhdyntää. He ei asiaa ymmärtäneet ja tulin jätetyksi. Mutta uskon, että hyvä niin. :-) He ei olisi olleet mulle oikeita. Kun tapasin mieheni, mua ahdisti edelleen. Mutta hän onneksi ymmärsi eikä painostanut. Hän ei heti uskaltanut kertoa, että oli myös 27v neitsyt. Olin ensimmäisen vuoden siinä uskossa, että hänellä oli ollut alle kymmenen naista... Hän ei uskaltanut kertoa neitsyydestään heti totuutta, koska pelkäsi, että minä puolestaan jätän hänet kokemattomuutensa takia! Itse kuitenkin painostin itseäni ja eka kerta ei ollut todellakaan mikään nautinto. Eikä oikeastaan muutkaan kerrat muutamaan vuoteen. Mielikuvien ja fantasioiden avulla pystyin seksiin ja kiihotuin, mutta ei se ollut oikeata rakastelua. Usein myös aina iski ahdistus vanhoista asioista, jos hän vaikka koski tietyllä tavalla, mikä muistutti niistä epäonnistuneista yrityksistä. Uskon, että jos oltaisiin osattu olla alussa avoimempia toisillemme, olisin antanut itselleni aikaa, oltaisiin edetty rauhassa, olisin käynyt vaikka myös terapiassa, olisi tilanteemme ehkä ollut toinen.
Nyt on oltu jo 15 vuotta yhdessä ja on kaksi lasta. Tämä mies ei kaikesta huolimatta onneksi lähtenyt kuvioista.
Kiitos kaikille kommenteista. Mies on ollut aivan super kannustava ja ihana asian suhteen, ei ole eleelläkään painostanut minua mihinkään. Olen pintapuolisesti hänelle kertonut syistä miksi minua ahdistaa (jotka ei siis ole ollenkaa hänestä johtuvia) mutta ehkä voisin ottaa vielä avoimemmin puheeksi asioita. Olen ehkä eniten ahdistunut siitä etten halua _vielä_ yhdyntää ja pelkään että mies turhautuu siihen että tekee aloitteita intiimimpään kanssakäymiseen mutta aina jossain vaiheessa tulee "torjutuksi" kun mua alkaa ahdistaa.
Seksuaaliterapiaa olen miettinyt avuksi ahdistukseen ja uskoisin että mies vois minun kanssa sinne lähteäkin. Ehkä ensin voisin siellä yksin käydä selvittämässä itsellekin syitä miksi minua ahdistaa. Terapiassa olen käynyt pari vuotta lukioaikana hyväksikäytön jälkeen ja vaikean lapsuuden takia mutta ei siitä hirveästi apua ollut.
Ap
Kukaan?
ap