Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksi lapsi vai kaksi lasta - hyvät ja huonot puolet pinoon!
11.08.2017 |
Pohdimme vakavissamme toisen lapsen yrittämistä, vaikka minä olen sitä mieltä, ettei vauva-arki ole mitään järjettömän ihanaa. Haluaisin kuitenkin lapselleni leikkikaverin. Mahdollisimman pienellä ikäerolla sekin onnistuisi ehkä ihan hyvin. En vain tiedä, miten sen kaiken jaksaa.
Kokemuksia? Kertokaa hyviä ja huonoja puolia yhden lapsen kanssa elämisestä tai sitten kahden.
Kommentit (64)
Kyllä sisaruksesta on lapselle iloa. Mennään minne tahansa reissuun tai muutetaan ulkomaille, aina on toinen lapsi mukana, jonka kanssa voi yhdessä mennä uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kaksi lasta ei kyllä ole mitenkään paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta 2,5 vuoden ikäerolla. Meidän plussat ja miinukset ei tietenkään toteudu kaikissa perheissä, mutta meillä näin:
- kuopuksen vauvavuosi oli tosi rankka, koen olleeni välillä aika surkea äiti esikoiselle
- omaa aikaa entistä vähemmän, kun lasten ollessa ihan pieniä kahden kanssa yksin oleminen oli aika uuvuttavaa niin ei halunnut kovin usein "huvin vuoksi" jättää puolisoa siihen tilanteeseen
- se jatkuva kinastelu ja äänen määrä nyt kun lapset on isompia
+ lapset on eri luontoisia ja siten oppineet toisiltaan aivan valtavasti - toinen saa toiselta mallia lautapeliin keskittymiseen ja toinen toiselta rohkeutta kiivetä puuhun
+ minusta olisi tullut yhden äitinä kamala helikopteri
+ ensimmäisen kanssa kuvittelisin liikoja siitä minkä verran voin lapseen vaikuttaa (sekä hyvässä että pahassa), toinen lapsi opetti että ne on omanlaisiaan vaikka päällä seisoisin
+ sisarusten väliset kotkotukset ja liittoutuminen vanhempia vastaan on ihan tosi tosi vahvistavia kokemuksia (muistan omastakin lapsuudesta)
+ kuopuksen syntymä mahdollisti esikoisen pitkän kotihoidon joka oli hänen temperamentilleen hyvä juttu (tämä ei toki ole mikään syy hankkia lapsia)
Uskon että yhden kanssa olisi helpompaa (meidän lapset ei kamalasti leiki yhdessä ja kuopus kaipaa paljon aikuista vaikka sisko onkin) ja että ainoan lapsen voi olla hyvä olla ja että moni vanhempi voi olla parhaimmillaan yhden vanhempana, mutta itse olisin ollut huono yhden äiti. Jos en nytkään ole ollut loistava niin vasta kahden lapsen äitiys avasi minulla silmät sille lasten erillisyydelle ja yksilöllisyydelle ja haastoi kasvamaan ihan eri tavalla ihmisenä kuin yhden äitiys. Eikä pääse liikaa juuttumaan turhiin yksityiskohtiin kun on tuplasti enemmän niitä oikeasti oleellisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen ensin päiväkotiin. Toinen lapsi jonoon tarvittaessa heti kun syntyy ja pääsee varmasti samaan päiväkotiin! Meidän asuinalueella riitti, kun ilmoitti hoidon tarpeesta 4 kk etukäteen, jotta sai sisaruksenakanssa samaan päiväkotiin. Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan toimii ajoissa! Kysyy vain päiväkodista, että milloin kuuluu toimia. Kesken kauden ei saa aina yhtä helposti, joten hoidon aloituksen voi ajoittaa joko tammikuuhun tai elokuuhun silloin kun sijainnilla on väliä.
Meillä ei sisaruksia sijoiteta koskaan eri päiväkotiin. Keskisuuri kaupunki kyseessä. Saanko kysyä, missä kunnassa sisarukset laitetaan eri päiväkoteihin?
Esim. Kuopiossa voi mennä näin. Toki yritetään samaan päiväkotiin mutta ei se aina onnistu, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vapaat paikat löytyy eri kaupunginosista.
Itse ajattelin aina haluavani kaksi lasta. Nyt kuitenkin, kun tämä ensimmäinen on melkein 2v, ollaan ainakin toistaiseksi päädytty siihen, että hän riittää meille. Vauva-aika koliikkireflukseineen ja hampaineen oli äärimmäisen rankka. Siihen päälle muita muutoksia elämässä, niin väsymys oli taattu. Jos nyt vähitellen helpottaa, niin samaa ei kyllä uudestaan enää haluta, ainakaan vuosiin. Nyt on aika ottaa aikaa itselle ja parisuhteelle, matkustella ja nauttia lapsesta. Haluan mukavaa elämää, en jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen.
Pieni ikäero ei välttämättä ole hyvä juttu. Itselläni oli 1v. 7kk ikäeroa veljen kanssa ja 5 vuotta ikäeroa siskon kanssa. Veljen kanssa tapeltiin ihan koko lapsuus. Muistan itse vieläkin, että se haali kaikki kivat lelut itselleen, purki minun barbejani, jopa löi, töni ja puri, kun äiti ei nähnyt. Minua syytettiin aina huutamisesta ja kiljumisesta. No, omasta mielestäni en tainnut koskaan tehdä mitään väärää, vaan veli oli kiusaava riiviö. Luulen, että hän oli niin mustasukkainen ja äitiin takertuva, ettei siksi sietänyt minua. 5 vuotta nuoremman siskon kanssa ei koskaan mitään riitaa. Autoin mielelläni hoitamaan siskoa. Leluistakaan ei tarvinnut tapella, kun oli jo eri kiinnostuksenkohteet. Tämä sama lämmin suhde on säilynyt aikuisenakin. Veljen kanssa taas en ole ollut tekemisissä, tavataan suvun häissä ja hautajaisissa muutaman vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoalle lapselle on muuten melkoinen taakka kantaa vanhempien kaikkia toiveita ja huolia.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Näin on hyvä. Saan kokea tarpeeksi äitiyttä ja perhe-elämää. Yhden lapsen kanssa tuntui enemmän kotileikiltä.
Mitä tällä tarkoitetaan? Yhden kanssa koti ei ole oikea koti vaan pelkkää leikkimistä? Jos näin on, niin kotileikki on ihan ok mulle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Näin on hyvä. Saan kokea tarpeeksi äitiyttä ja perhe-elämää. Yhden lapsen kanssa tuntui enemmän kotileikiltä.
Mitä tällä tarkoitetaan? Yhden kanssa koti ei ole oikea koti vaan pelkkää leikkimistä? Jos näin on, niin kotileikki on ihan ok mulle :D
No se on semmosta harjottelua ja näpräämistä. Ei se tunnu vielä oikeelta perheeltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta pienellä ikäerolla on helpoin, kun ihan vauva-ajasta pääsee yli. Löydän vain hyviä puolia, joten kerron omakohtaisesta kokemuksesta:
+ Aina kaveri saatavilla, erityisen hyvä lomilla ja viikonloppuisin. Perheen yhteiset matkat on yhtä juhlaa, kun lapset innostuvat uusista paikoista ja aloittavat heti yhteiset leikit. Ei tule tylsää ja itsekin voi nauttia lomasta kun lapset puuhaavat keskenään.
+ Vaatteiden, lelujen ja harrastustarvikkeiden kierrätys säästää tosi paljon, varsinkin kun halutaan ostaa viimeisen päälle esim. sukset ja polkupyörät.
+ Lapset oppivat toisiltaan ja osaavat neuvoa toisiaan. Kun yhdelle opettaa vaikkapa hyvät pöytätavat, niin toinen seuraa automaattisesti perässä.
+ Sisarussuhteen seuraaminen on yksinkertaisesti uskomattoman hellyyttävää ja sisarukset on toisilleen tosi tärkeitä. Esimerkiksi meillä ekaluokkalainen lukee pikkusiskolle akuankkoja. On muuten söpöä seurattavaa.:-)
+ Lapset on usein keskenään erilaisia ja niiden kanssa on kiinnostavaa tehdä eri juttuja. Meillä toinen on herkkä ja taiteellinen ja hänen kanssaan on kiva uppoutua sen tyyppisiin asioihin, käydä museoissa, maalaustyöpajoissa tms. Toinen taas on hyvin urheilullinen rämäpää ja paras kaveri hiihto- ja vaellusretkillä. Tästä tulee monipuolisuutta elämään.
Negatiivisia asioita ovat ehkä kinastelut ja alkuaikojen raskaus, mutta tuntuvat aika pieniltä vaikeuksilta näin jälkeenpäin ajatellen.
Hah hah! Meillä lapset on suuremmalla ikäerolla ja silti voin allekirjoittaa kaikki kohdat! Lisään vielä, että vauva-ajat eivät olleet erityisen rankkoja, kun oli vain yksi vauva kerrallaan. Koskaan ei voi etukäteen tietää millaisia ongelmia tuleva vauva tuo tulleessaan ja siksi mielestäni on tyhmää läheä soitellen sotaan. Entä jos tuleekin kaksoset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen ensin päiväkotiin. Toinen lapsi jonoon tarvittaessa heti kun syntyy ja pääsee varmasti samaan päiväkotiin! Meidän asuinalueella riitti, kun ilmoitti hoidon tarpeesta 4 kk etukäteen, jotta sai sisaruksenakanssa samaan päiväkotiin. Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan toimii ajoissa! Kysyy vain päiväkodista, että milloin kuuluu toimia. Kesken kauden ei saa aina yhtä helposti, joten hoidon aloituksen voi ajoittaa joko tammikuuhun tai elokuuhun silloin kun sijainnilla on väliä.
Meillä ei sisaruksia sijoiteta koskaan eri päiväkotiin. Keskisuuri kaupunki kyseessä. Saanko kysyä, missä kunnassa sisarukset laitetaan eri päiväkoteihin?
Esim. Kuopiossa voi mennä näin. Toki yritetään samaan päiväkotiin mutta ei se aina onnistu, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vapaat paikat löytyy eri kaupunginosista.
No on se ainakin minun mielestäni aika ennenkuulumatonta. Pitäisikö siellä Kuopiossa ottaa päivähoidon päättäjiin yhteyttä ja kysyä perusteluja. Meillä on lapset hoidossa eri paikassa johtuen siitä, että pienempi haluttiin perhepäivähoitoon. Isompi menee nyt eskariin päiväkotiin. Jo hakulomakkeessa kysytään sisarusten nimet ja hoitopaikat siksi, että voidaan sijoittaa samaan päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen ensin päiväkotiin. Toinen lapsi jonoon tarvittaessa heti kun syntyy ja pääsee varmasti samaan päiväkotiin! Meidän asuinalueella riitti, kun ilmoitti hoidon tarpeesta 4 kk etukäteen, jotta sai sisaruksenakanssa samaan päiväkotiin. Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan toimii ajoissa! Kysyy vain päiväkodista, että milloin kuuluu toimia. Kesken kauden ei saa aina yhtä helposti, joten hoidon aloituksen voi ajoittaa joko tammikuuhun tai elokuuhun silloin kun sijainnilla on väliä.
Meillä ei sisaruksia sijoiteta koskaan eri päiväkotiin. Keskisuuri kaupunki kyseessä. Saanko kysyä, missä kunnassa sisarukset laitetaan eri päiväkoteihin?
Esim. Kuopiossa voi mennä näin. Toki yritetään samaan päiväkotiin mutta ei se aina onnistu, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vapaat paikat löytyy eri kaupunginosista.
No on se ainakin minun mielestäni aika ennenkuulumatonta. Pitäisikö siellä Kuopiossa ottaa päivähoidon päättäjiin yhteyttä ja kysyä perusteluja. Meillä on lapset hoidossa eri paikassa johtuen siitä, että pienempi haluttiin perhepäivähoitoon. Isompi menee nyt eskariin päiväkotiin. Jo hakulomakkeessa kysytään sisarusten nimet ja hoitopaikat siksi, että voidaan sijoittaa samaan päiväkotiin.
Perustelu on tietysti se että tarvehetkellä ei ole kahdelle (sen ikäiselle) lapselle päiväkotipaikkaa vapaana (lähialueilta). Kyllä meilläkin ne sisarukset kysytään mutta ei se mikään tae ole. Ja sit jos on eskari-ikäinen mukana yhtälössä niin on jo lottovoitto jos saa paikat useammalle lapselle eskari mukaan lukien paikan samasta talosta omasta kaupunginosasta. Itse kuulun niihin lottovoittajiin, tai siis hallinnollisesti samasta talosta, käytännössä eskari on koululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä yhden lapsen kanssa oli vähän tylsää. Nyt kun lapsia on enemmän niin tuntuu että koti pursuaa iloa ja elämää. Tämä sopii meille, toisille ehkä rauhallinen ja hallittu pieni perhe.
Ehdottomasti yksi. Se on lähimpänä nollaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useamman lapsen puolia:
- meteliä enemmän
- rahaa menee enemmän
- sisarusten keskinäiset riidat
- lasten kavereita käy paljon
- yksi lapsi on helpompi jättää hoitoon
- yhden lapsen kanssa ikään kuin nappaa rusinat pullasta lapsiperhe-elämästä
+ enemmän lapsia tekemässä kotitöitä :) olen aika hyvä delegoimaan näitä eteenpäin ja opettanut pienestä pitäen :)
+ sisarusten välinen rakkaus ja turva
+ sisarukset (ainakin meillä) leikkivät keskenään ja tekevät muutenkin keskenään aika paljon asioita
+ nyt kun lapset on isompia, on ihanaa, että lapsia on useampi kuin yksi -> löytyy melkein aina seuraa itselle tekemään jotakin
+ liikuntaa on ollut enemmän. Usein mietin, että yksi lapsi ei välttämättä liikkuisi ihan pienestä pitäen niin paljoa kuin lapsi, jolla on aina sisarus jalkapalloon, trampalle, hippaan, erilaisiin ratoihin jne. Kavereitten kanssa liikutaan tietysti, mutta on se meillä ainakin kilpailuhenkisille ja liikunnallisille pojille vaikuttanut, että täytyy pystyä samaan kuin isompi.
+ auttavat läksyissä toisiaan
Todellisuudessa ihan kumpi vain on hyvä vaihtoehto. Kyllä yhden kanssa pääsee helpommalla. Tässä eräs kerta naapurin ainoa lapsi istui lattialla ja itki illalla, kun oli aika lähteä kotiin kesken majaleikin, miten kierää on, kun pitää mennä yksin kotiin ja meidän lapselle jää veljet leikkikaveriksi. Oma lapseni taas itki, miten kierää on, että hänellä on veljet ja tämä ainoa saa mennä yksin kotiin.
Typerää ilkeilyä (provoilua ?) kommentit kuinka yhden lapsen perheet eivät ole perheitä tai napsivat vain rusinat pullasta.
Jos vaan saa toisen, sitten ehdottomasti kaksi.
Yhden lapsen elämä on merkityksellisen ainutlaatuista itsessään tottakai, mutta ei kai nyt ihan tarkoituksellisesti jätetä sisaruksettomaksi?
En ymmärrä lapsista säästämistä, olette ihan hakoteillä. En ole edes mikään erityisen lapsirakas, mutta minä en rupea suunnittelemaan ihmiselämän yli. Kaikille on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 1 lapsi, tokaluokkalainen. Mun mielestä kaverin tekeminen lapselle on huono syy tehdä toinen lapsi. Ainakin mun lapselle on aina riittänyt kavereita ja ovet ovat aina auki. Mikäkin olin ainoa lapsi, kunnes yläasteella sain pikkusiskon. En tuntenut koskaan yksinäisyyttä ja kavereita riitti. Omalla lapsellani on myös kavereita, jotka ovat perheidensä ainoita ja näiden kavereiden kanssa viettää paljon aikaa.
Lapsiluku on jokaisen perheen oma asia ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä ole toiselle paras. Tee toinen lapsi, jos oikeasti haluat toisen. Pieni ikäero ei myöskään ole välttämättömyys. Minä olen nyt aikuisena läheinen teinisiskoni kanssa ja hänelle erittäin merkillinen aikuinen, sellainen, jolle voi puhua asioista, joista ei puhuisi vanhemmillemme.
Aika harvinaista maailmanhistoriassa, että joku ajattelee lapsia tehtävän. Että normaali on lapseton ja se, että lapsia on, tarkoittaa, että niitä on tehty. Mutta tää on nyt niin tätä.
Pystytkö ollenkaan näkemään, että asia olisi niin, että te jätätte "tekemättä" ne lapset, mitkä teille tulisi. Miksi ihmeessä mulla tarttis olla mitään syytä sille, että lapsia on paljon?
Se on aika luonnollista avioliitossa, jos yhtään on kanssakäymistä sen puolison kanssa. Itse kysyisin Sinulta, että miksi et halua lapsia? Tosin tuskin kysyisin, koska mitä se mulle kuuluu.?! Mutta jossain keskustelupalstatasolla voisi kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen ensin päiväkotiin. Toinen lapsi jonoon tarvittaessa heti kun syntyy ja pääsee varmasti samaan päiväkotiin! Meidän asuinalueella riitti, kun ilmoitti hoidon tarpeesta 4 kk etukäteen, jotta sai sisaruksenakanssa samaan päiväkotiin. Ei siis ollenkaan vaikeaa, kunhan toimii ajoissa! Kysyy vain päiväkodista, että milloin kuuluu toimia. Kesken kauden ei saa aina yhtä helposti, joten hoidon aloituksen voi ajoittaa joko tammikuuhun tai elokuuhun silloin kun sijainnilla on väliä.
Meillä ei sisaruksia sijoiteta koskaan eri päiväkotiin. Keskisuuri kaupunki kyseessä. Saanko kysyä, missä kunnassa sisarukset laitetaan eri päiväkoteihin?
Esim. Kuopiossa voi mennä näin. Toki yritetään samaan päiväkotiin mutta ei se aina onnistu, ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vapaat paikat löytyy eri kaupunginosista.
No on se ainakin minun mielestäni aika ennenkuulumatonta. Pitäisikö siellä Kuopiossa ottaa päivähoidon päättäjiin yhteyttä ja kysyä perusteluja. Meillä on lapset hoidossa eri paikassa johtuen siitä, että pienempi haluttiin perhepäivähoitoon. Isompi menee nyt eskariin päiväkotiin. Jo hakulomakkeessa kysytään sisarusten nimet ja hoitopaikat siksi, että voidaan sijoittaa samaan päiväkotiin.
Perustelu on tietysti se että tarvehetkellä ei ole kahdelle (sen ikäiselle) lapselle päiväkotipaikkaa vapaana (lähialueilta). Kyllä meilläkin ne sisarukset kysytään mutta ei se mikään tae ole. Ja sit jos on eskari-ikäinen mukana yhtälössä niin on jo lottovoitto jos saa paikat useammalle lapselle eskari mukaan lukien paikan samasta talosta omasta kaupunginosasta. Itse kuulun niihin lottovoittajiin, tai siis hallinnollisesti samasta talosta, käytännössä eskari on koululla.
Meidän kunnassa on ihan tapana antaa paikat niin, että sisarukset on samassa päiväkodissa (tai samalla pph:lla). En ole koskaan ennen kuullut, että sisaruksia riepoteltaisiin eri kaupunginosiin hoitoon.
Se että kahdessa lapsessa olisi tuplasti työtä, ei pidä paikkaansa. Tietysti jos ovat kovin pienellä ikäerolla (tyyliin 1-1,5 vuotta), voi alussa olla hankalaa. Ei ole itselläni kokemusta, kun tarkoituksella haluttiin useamman vuoden ikäero. Esikoinen oli huono nukkumaan 1,5-vuotiaaksi asti, ja muutenkin temperamenttinen tapaus (uhmaikä noin 2-2,5-vuotiaana oli tosi rankka). Sen jälkeen elämä helpottui, ja meille oli positiivinen yllätys, miten helppoa toisen lapsen vauva-aika oli. Ensimmäisen kohdalla olin itse aika raakile äitinä. Luin kaiken maailman ohjeita, joissa käskettiin kantaa itkuista vauvaa kantoliinassa (ja meillähän sitten kannettiin yölläkin). Toinen lapsi oppi nopeammin tyyntymään itsekseen. Päiväunet sujui hyvin vaunuissa sekä sisällä että ulkona ilman jatkuvaa kantamista ja läsnäoloa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei sisaruksia sijoiteta koskaan eri päiväkotiin. Keskisuuri kaupunki kyseessä. Saanko kysyä, missä kunnassa sisarukset laitetaan eri päiväkoteihin?