Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksi lapsi vai kaksi lasta - hyvät ja huonot puolet pinoon!
11.08.2017 |
Pohdimme vakavissamme toisen lapsen yrittämistä, vaikka minä olen sitä mieltä, ettei vauva-arki ole mitään järjettömän ihanaa. Haluaisin kuitenkin lapselleni leikkikaverin. Mahdollisimman pienellä ikäerolla sekin onnistuisi ehkä ihan hyvin. En vain tiedä, miten sen kaiken jaksaa.
Kokemuksia? Kertokaa hyviä ja huonoja puolia yhden lapsen kanssa elämisestä tai sitten kahden.
Kommentit (64)
Yksi. Taloudellisesti helpompaa nyky-Suomessa, jossa kaikki kallistuu ja palkkataso laahaa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kelpaa, jos on kaksi lasta vuoden ikäerolla ja kolmas siitä parin vuoden päässä? :D
Tekisin saman uudestaankin, työläin oli se vuosi kun esikoinen oli vuoden ja toinen vastasyntynyt. Sitten helpotti nopeasti. Kolmas solahti perheyhteisöön kuin tyhjää vaan. Lapsilla on ollut kavereita "aina", samoin sisaruksia, eli eivät muista ainoana lapsena olemisen ihanuutta. He ovat oppineet kilvan toisiltaan, oppineet jakamaan, selvittämään riitojaan ja hiomaan särmiään. Heistä on kasvanut sosiaalisia ja fiksuja ja joukkuepelit onnistuu siinä missä yksin oleminenkin. Nyt vanhempina he ovat ystävinä tukena toisilleen ja meillä on kaiken kaikkiaan hyvin läheiset välit.
"lapsellesi leikkikaverin" Ihan kuin se esikoinen on se josta välitetään ja toinen lapsi sitten vaan joku leikkikalu, jonka tarkoitus on viihdyttää tuota ensimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla, koetteko elämänne helppona yhden lapsen kanssa? Entä kahden? Vaatiiko yksi lapsi koko ajan seuraa vanhemmista, jos sisaruksia ei ole? ap
En minä ainakaan vaatinut seuraa vaan viihdyin yksin, vaikka sainkin sisaruksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiselämä on täynnä hyviä ja huonoja puolia.
Meillä on kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla. On kiinnostavaa, kun samoista geeneistä tulee niin erilaisia, joiltain osin samanlaisia ihmisiä. En ajatellut nuorempaa vain leikkiseuraksi, vaan mielessäni oli omat kokemukset nyt aikuisiälläkin läheisten sisarusten kanssa. Sellaisen suhteen mahdollisuuden tarjoan mielelläni lapsillenikin. Kyllähän lapset nytkin löytävät yhteisiä leikkejä, lähinnä vielä vauhdikasta rymyämistä, kun nuorempi ei vielä mielikuvitusleikkeihin taivu. Tämä ikäero oli meille hyvä, vauva-aika oli helppoa, kun toinen oli jo iso ja ymmärtäväinen. Nyt ongelmana on vain tavaroiden kierrätys, esikoiselle pieneksi jääneitä kamoja joutuu hilloamaan aika kauan, jos niitä haluaa nuoremmallakin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin halunnut toisen lapsen, mutta en voinut saada enää.
Sisarus opettaa jakamaan ja tulemaan toimeen muiden kanssa. Ei tule sitten yllätyksenä koulussa tai työelämässä, ettei olekaan kaiken keskipiste, kun on joutunut jakamaan asioita pienestä pitäen.
Leikkikaverina ole ei välttämättä onnistu pienelläkään ikäerolla paitsi ihan pienenä. Ainakin omilla lapsillani on kullakin omat kaverit, vaikka ikäeroa on vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi. Ei ole niin sydäntäsärkevää jos yhdelle tapahtuukin jotain vakavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Sisarus opettaa jakamaan ja tulemaan toimeen muiden kanssa. Ei tule sitten yllätyksenä koulussa tai työelämässä, ettei olekaan kaiken keskipiste, kun on joutunut jakamaan asioita pienestä pitäen.
Leikkikaverina ole ei välttämättä onnistu pienelläkään ikäerolla paitsi ihan pienenä. Ainakin omilla lapsillani on kullakin omat kaverit, vaikka ikäeroa on vähän.
Itselläni on se kokemus että sisarus/sisarukset opettaa itsekkääksi kun joutuu kokoajan taistelemaan saadakseen haluamansa. Ainoa lapsi osaa jakaa kun ei ole tarvinnut kokoajan pitää puoliaan ja omia itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä yhden lapsen kanssa oli vähän tylsää. Nyt kun lapsia on enemmän niin tuntuu että koti pursuaa iloa ja elämää. Tämä sopii meille, toisille ehkä rauhallinen ja hallittu pieni perhe.
Juuri näin. Minulle sopii introverttinä yksi lapsi ja siinäkin on joskus liikaa. Kotona on yleensä ihanan rauhallista, useampi lapsi olisi painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin aina haluavani kaksi lasta. Nyt kuitenkin, kun tämä ensimmäinen on melkein 2v, ollaan ainakin toistaiseksi päädytty siihen, että hän riittää meille. Vauva-aika koliikkireflukseineen ja hampaineen oli äärimmäisen rankka. Siihen päälle muita muutoksia elämässä, niin väsymys oli taattu. Jos nyt vähitellen helpottaa, niin samaa ei kyllä uudestaan enää haluta, ainakaan vuosiin. Nyt on aika ottaa aikaa itselle ja parisuhteelle, matkustella ja nauttia lapsesta. Haluan mukavaa elämää, en jatkuvaa selviytymistä päivästä toiseen.
Juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Näin on hyvä. Saan kokea tarpeeksi äitiyttä ja perhe-elämää. Yhden lapsen kanssa tuntui enemmän kotileikiltä.
Mitä tällä tarkoitetaan? Yhden kanssa koti ei ole oikea koti vaan pelkkää leikkimistä? Jos näin on, niin kotileikki on ihan ok mulle :D
Jep sama. Mieluummin jatkan leikkiä! :D
Meillä on kolme. Kolmas menee siinä, missä kaksikin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla, koetteko elämänne helppona yhden lapsen kanssa? Entä kahden? Vaatiiko yksi lapsi koko ajan seuraa vanhemmista, jos sisaruksia ei ole? ap
Riippuu lapsen luonteesta, haluaako hän piirrellä yksin vai puhua vanhempien kanssa. Yhden kanssa on tosiaan raskaampaa kuin kahden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi. Taloudellisesti helpompaa nyky-Suomessa, jossa kaikki kallistuu ja palkkataso laahaa perässä.
Jos molemmat vanhemmat ovat koulutettuja ja töissä niin kaksi nyt on vain minimi. Miettisin silloin kolmea tai hyväpalkkaisilla neljää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme. Kolmas menee siinä, missä kaksikin.
Joo, mutta kaksi ei mene siinä missä yksikin.
Alue: Aihe vapaa
up