Lapsen 2v ikäerolla tehneet - käsi sydämellä - suositteletko?

Vierailija kirjoitti:

On hirveää nähdä niitä karavaaneja kadulla, kun äiti työntää rattaissa vauvaa ja taaperoa ja vieressä kävelee vielä yksi tai kaksi. Äidit poikkeuksetta täysin harmaita ja maansa myyneitä. Miksi kukaan lähtee sellaiseen!

Missä sinä oikein liikut? Minusta tuntuu että juuri useamman lapsen äidit näyttää yllättäen tosi hyvältä ja ovat hoikkia ja laittautuneita. Itse katselen aina ihastellen isompia perheitä ja suloisia lapsia. Meillä on vain pieni perhe, mutta kukin tyylillään.

En suosittele. Meillä lapsilla ikäeroa 1v5kk ja kaikki  kyllä mennyt periaatteessa ihan hyvin, mutta lapset on vähän liiankin samanikäisiä. Parhainta olisi nyt saada vauva, kun esikoinen on 6-7v. Osaa toimia itse jo, itsenäistymässä, eikä tarvitse niin paljon apua. Oli todella kädetöntä välillä niiden pienten kanssa ja esikoinen joutui kasvamaan nopeammin ja sitä sekoittaa myös että pienempikin "totta kai" osaa jotain tiettyjä asioita, kun "samanikäisiä". 

Minä olen tehnyt ensimmäiset 2 lasta vuoden ikäerolla ja suosittelen sitä lämpimästi. Toisen ja kolmannen väli oli vähän yli 2 vuotta ja se ei ollut aivan yhtä hyvä, jos kohta kolmannen kanssa olikin vauva-aika helpointa ikinä.  Lapsuusvuosina kaksi vanhinta olivat erottamattomat ja kolmas oli se kuuluisa  kolmas pyörä. Onneksi vuosien mittaan se lieventyi. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut fiksua tehdä kolmannen perään heti neljäs.

Mutta siis noin yleisesti ottaen suosittelen lämpimästi lyhyitä ikäeroja. Vauvavuosien läpimenoaika on tuolloin lyhyt. Lapset oppivat asiat kilvan toisiltaan ja seuraa on aina saatavilla, äidin ja isän ei tarvitse olla viihdytysupseereina kaiken aikaa. Työelämään ei jää vuosikymmenen gäppiä. Hyötyjä on siis paljon.

Upp

Kyllä ehdottomasti suosittelen. Olihan se kamalaa aluksi, kun vanhempaa lasta ei enää voinut huomioida yhtä paljon kuin ennen, mutta se oli ihan oikeasti ainoa huono puoli, jonka olen keksinyt. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa. 

Suosittelen lapset syntyneet -91 -92 -94. Toki olivat helppoja tapauksia. Leikkivät pieninä yhdessä. Nyt aikuisina myös lämpimät ja hyvät välit.

Tutkimustietohan ei näitä käytännön kokemuksia tue. Alle kahden vuoden ikäerolla syntynyt sisarus on lasten hyvinvoinnille suurempi riski kuin ydinperheen hajoaminen, eli vanhempien avio/avoero. Pienellä ikäerolla syntyneet lapset kuormittavat toisiaan ja vanhempiaan, heillä on samanlaiset tarpeet ym. Tutkimustieto ei suomalaisten suosimaa ikäeroa tue, eikä varmaan käytännönkään kokemus aidosti. Tutkimuksethan juuri näyttävät toteen sen, että lasten hyvinvointi on sitä huonompaa, mitä enemmän perheessä on saman hyvinvoinnin ja vanhempien resurssien jakajia. 

Meillä on vanhimmat yhdentoista kuukauden ikäerolla, sitä en suosittele, seuraavat parit ovat puolentoista vuoden erolla ne toimivat. Se yksinäinen suku on sitten siellä keskellä ja todellinen erakko. 

Mielelläni nyt kuulisin, mihin tutkimuksiin (mon.) viittaat? Ei ole ainakaan niin tutkittua ja yleispätevää, että olisi minun tietooni tullut?