Lue keskustelun säännöt.
Lähtisitkö viikon matkalle ilman alle 3v lasta?
10.08.2017 |
Mitä mieltä, lähtisitkö viikon reissuun jos lapsi on vähän vajaa 3 vuotias, siis ilman lasta?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Ottaisin lapsen mukaan reissuun. Juuri oltiin koko perhe viisi viikkoa matkalla ja kivaa oli.
Ja muunlaista kivaa elämää ei ole?
On ;-) mutta silti ei ole pakko hylätä pientä lasta hänelle ihan liian pitkäksi ajaksi ihan vain äidin ja isin huvin vuoksi... Meillä vietetään kivaa elämää yhdessä ihan arkena sekä reissuissa. Erikseen voi joskus viettää toisenlaista kivaa elämää, mutta onko se pakko olla viikon mittainen ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Ottaisin lapsen mukaan reissuun. Juuri oltiin koko perhe viisi viikkoa matkalla ja kivaa oli.
Siis työmatkallekin raahaisit lapsen mukaan?
No jos mulla olisi sellainen työ, että joskus tulisi noin pitkiä matkoja, niin kyllä. Olisin varmaan silloin sellaisessa asemassa, että voisin järkätä jonkun mukaan hoitajaksi töiden ajaksi. Jos matkoja olisi usein tai hoitaja mukaan ei järjestyisi, järjestäisin elämäni ja työni niin, että en olisi lapsen saatuani reissutyössä.
Mut kukin tavallaan... Mä tekisin ite noin.
Olen lähtenyt, sekä työmatkalle että lomalle. Lapset ovat olleet tutulla hoitajalla, joko isän kanssa tai mummolassa. Meidän lapset on syntyneet niin lähekkäin, että aina on ollut sisarus/sisaruksia seurana myös. Ja matkat ovat menneet hyvin.
Ollaan miehen kanssa matkustettu työreissuja paljon, eikä ole ollut mitään ongelmia, kun lähes aina on ollut jompikumpi vanhemmista kotona. Lapset ovat oppineet että se on ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi tullut mieleenkään. Ei mun lapsi ollut tuonikäisenä edes yhtä yötä erossa minusta ja imetyksiä oli useamman kerran päivässä. En myöskään kokenut tarvetta olla lapsesta erossa, me matkustettiin aina perheenä. Mutta jokainen oman tilanteensa mukaan. Minä en olisi pystynyt nauttimaan matkasta, jos lapsi ei olisi ollut mukana, ennemmin olisin jättänyt menemättä.
Imetyksiä useamman kerran päivässä lähes kolmivuotiaalle?
Noh... jokainen nostaa itsensä jalustalle omalla tyylillään. Itse olen kyllä niin paska mutsi, että imetin vain vuoden vanhaksi ja kaipasin myös ajoittaisia eroja lapsesta.
Ja yllätys: on kiva ja fiksu teini tänä päivänä.
Jos äiti ripustautuu omine tarpeineen tuolla tavoin lapseen, niin näen sen pikemminkin pelottavana kuin hyvää äitiyttä osoittavana asian.
Ai omine tarpeineen?? :-D Kyllä se imetys on yleensä ihan lapsen tarpeista lähtevää. Itsekin imetän 2v 8kk ikäistä eikä todellakaan ole mun tarpeista kyse...
Kyllä ne taitaa olla nyt ihan toiset äidit kuin ne yli 1-vuotiaita imettävät, jotka on pistämässä omia tarpeitaan edelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan näitä kommentteja taas tulee että "hyvin pärjäsi hoidossa". No mitenkähän se näkyisi ettei pärjännyt? Pakkohan se on vaan kestää kun vanhemmat jonnekin hoitoon dumppaa. Lapsi ei ymmärrä miksi pitää olla erossa eikä ole ajankäsitystä vielä niin se aika tuntuu loputtomalta ja todella kuin olisi hylätty. Vaikka lapsi olisi näennäisesti reipas kuten useimmat varmasti ovatkin se ei tarkoita etteikö vanhemmista erossa olemisella olisi psyykelle vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin elämässä esimerkiksi läheisriippuvuutena.
Tässähän se tuli!
Juu pärjää lapset monissa paikoissa, sodissakin. Sitä satoa korjataan sitten myöhemmin aikuisiällä.
Nimenomaan. Liian pitkän eron vaikutukset ei monesti näy vanhemmille. Lapsi voi oireilla vasta aikojen päästä isompana tai vasta aikuisena: voi tulla epämääräistä pahan olon tunnetta, yksin jäämisen pelkoa, hylätyksi tulemisen pelkoa, parisuhdeongelmia, ahdistuneisuushäiriöitä, erilaisia riippuvuuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin au pairina perheessä, jossa isä oli usein arkisin työmatkalla. Tuli pe-iltana myöhään ja lähti myöhään su-iltana tai aikaisin ma ennen lasten heräämistä. Lapset oireili tosi paljon. Vanhin 6-vuotias tyttö kiukutteli välillä, itki ja ikävöi isäänsä monesti iltaisin. 3-v. poika kiukutteli hyvin paljon ja oli usein aika aggressiivinen, ei totellut isäänsä yhtään. Heidän vauvansa alkoi myös vierastaa omaa isäänsä. Jos itki, ei rauhoittunut ollenkaan tämän sylissä. Vain äitinsä tai mun sylissä. Oli aika surullista seurattavaa. :-(
Totta kai lähtisin! En ole koskaan reissuun lähtiessäni haalinut mukaani jostain alle 3-vuotiasta lasta. Älytön ajatuskin! Siis miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä, lähtisitkö viikon reissuun jos lapsi on vähän vajaa 3 vuotias, siis ilman lasta?
En todellakaan-ikinä! JOS yhdenkin yön olisin muualla, ei se onnistuisi, sillä jatkuvasti miettisin vain sitä lasta!
Ihan vähintään lapsen pitäisi olla 3v., että voisi itse/lapsi olla yötä (kork. 1:n yön/5vuotiaaseen asti)4: muualla ja tällöinkin Vain isän (&sisarusten) kanssa..
4:n äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä, lähtisitkö viikon reissuun jos lapsi on vähän vajaa 3 vuotias, siis ilman lasta?
En todellakaan-ikinä! JOS yhdenkin yön olisin muualla, ei se onnistuisi, sillä jatkuvasti miettisin vain sitä lasta!
Ihan vähintään lapsen pitäisi olla 3v., että voisi itse/lapsi olla yötä (kork. 1:n yön/5vuotiaaseen asti)4: muualla ja tällöinkin Vain isän (&sisarusten) kanssa..
Jaa, joitain kirotusvirheitäkin sain tohon aikaseksi eli 4:muualla (4-tarkoitin 4:n äitiä) ja & sisarusten-tarkoitin; vain isän (&sisarusten) kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töiden vuoksi on muutaman kerran vuodessa oltava tuo aika tai päivän verran pidempäänkin pois. Ensimmäisen kerran kun esikoinen oli puolivuotias. Harmihan se toki on, mutta kovin hankalasti vältettävissäkään.
Varsinaisesti hoitoon ei ole tarvinnut lapsia toki viedä kun vanhempia on kaksi.
Lähdimme ja lapsi oli mummoloissa hyvässä hoidossa ja pärjäsi hyvin, mutta meille vanhemmille tuli ikävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töiden vuoksi on muutaman kerran vuodessa oltava tuo aika tai päivän verran pidempäänkin pois. Ensimmäisen kerran kun esikoinen oli puolivuotias. Harmihan se toki on, mutta kovin hankalasti vältettävissäkään.
Varsinaisesti hoitoon ei ole tarvinnut lapsia toki viedä kun vanhempia on kaksi.
Puolivuotias lapsi?! Etkä ollut äitiyslomalla?
En olisi lähtenyt. En lähtisi nytkään ja lapsi jo yli neljä. Tiedän että hänellä olisi isän kanssa kaikki perusasiat kunnossa, mutta sekään ei poistaisi äidin ikävää. Lapsi on ollut hyvin minun perääni ja päiväkotipäivän jälkeenkin osaa sanoa että oli äitiä ikävä, vaikka päivä oli mennytkin hyvin ja kertoi olleen kiva päivä.
Lapsi on myös vasta lähempänä neljää ikävuotta ilmaissut halua olla yökylässä hyvin tutun ihmisen luona.
Viikko on kuitenkin tuon ikäiselle pitkä aika eikä mitään käsitystä ajankulusta. Se, että lapsi jäisi isän kanssa tai äidin kanssa (jos lähtijä on isä) ei poista toisen vanhemman ikävää. Lapsi ei myöskään ymmärrä käsitettä saman arvoinen vanhemmuus, hänelle toinen on vain poissa. Missä? Koska tulee? Tuleeko ikinä? Miksi lähti? Olinko minä tuhma? Sitä ei voi tietää mitä pieni miettii.
Jos on tarve olla erossa lapsesta tai arjen vastuusta ja pyörityksestä niin itse tekisin mieluummin yhden yön reissuja vaikka sitten useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Lapsi on niin rakas, en halua olla erossa. Ei ole muut asiat noin tärkeitä.
Kovinkaan moni ei tunnu ajattelevan lapsen tunteita ja ajatuksia. Jotkut sanovat etteivät voisi olla niin kauan poissa koska tulisi ikävä lasta....jos aikuinen kokee ikävää niin miksi oletetaan että lapsi ei tuntisi? Ja jos läpsi tuntisikin ikävää niin miksei sitä pidetä pahana?
Aika kylmästi monet tuntuvat näinkin pitkään poissaoloon suhtautuvan.
Olen lähdössä viikon työmatkalle, lapsi vähän alle 2v. Lapsi jää isän kanssa kotiin, on kotihoidossa, isä hoitovapaalla.
Joudun lähtemään enskuussa reilun viikon työreissulle ulkomaille, lapsi kolme. Minkäs teet, isänsä kanssa ovat onneksi tosi läheisiä. Itse varmasti tulen ikävöimään itseni rikki siellä. Olen aiemmin ollut 3-4 päivän työmatkoilla ja ne on menneet ok.
Vierailija kirjoitti:
Lähdimme ja lapsi oli mummoloissa hyvässä hoidossa ja pärjäsi hyvin, mutta meille vanhemmille tuli ikävä!
On jo hieman outoa jos teidän alle 3 vuotiaalle ei tullut koko aikana ikävä omia vanhempiaan? Se on jo vähän luonnon vastaista, koska terveellä kiintymyssuhteella varustettu lapsi ikävöi vanhempiaan jos he ovat kauan poissa.
Olen ollut. Esikoinen oli ekan kerran yksivuotiaana viikon mummolassa kun oltiin miehen kanssa lomalla ja kaksivuotiaana viikon toisessa mummolassa kun olin kuopuksen kanssa sairaalassa. Työmatkoillakin olen ollut (3-6 päivää kolme-neljä krt vuodessa), silloin lapset ovat olleet ksänsä kanssa ja välillä on mummo ollut meillä reissujeni aikana auttamassa. Ihan täyspäisiä ja kivoja teinejä lapsista on tullut. Jos perusasiat on kunnossa, ei viikko ilman äitiä tai isää silloin tällöin ole pahasta, väittäisin että jopa päinvastoin.
Tässähän se tuli!
Juu pärjää lapset monissa paikoissa, sodissakin. Sitä satoa korjataan sitten myöhemmin aikuisiällä.