Lähtisitkö viikon matkalle ilman alle 3v lasta?

Joo jos lapsi olisi isänsä kanssa. Esim. isovanhemmille tai muille en jättäisi noin pitkäksi aikaa.

Lähdin kyllä ja nyt mulla on 4 aikuista täysjärkistä lasta.

En todellakaan. Ottaisin lapsen mukaan reissuun. Juuri oltiin koko perhe viisi viikkoa matkalla ja kivaa oli.

Totta helvetissä lähtisin. Eiköhän muksu pärjää sen viikon jossain hoidossa. Parikin viikkoa. Toinen vaihtoehto on jättää lapsi hankkimatta niin on vapaa seikkailla ja tutkia maailmaa vaikka pari kuukautta kerrallaan jos siltä sattuu tuntumaan.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Ottaisin lapsen mukaan reissuun. Juuri oltiin koko perhe viisi viikkoa matkalla ja kivaa oli.

Ja muunlaista kivaa elämää ei ole?

Kyllä voi, lapsi oli vajaa kaksi vuotta kun lähdin reissuun pariksi viikkoa ja hyvin pärjäsi isän kanssa kotona. Kyllä isä hoitaa lapsen siinä missä äitikin , useinhan on vaan niin että me äidit ei luoteta isien kykyyn :)

Minulla ei ole tuollaisa tarpeita. Eli en vapaaehtoisesti lähtisi. 

Mutta jos työ vaatisi, en potisi huonoa omatuntoa jättäessäni lapsen tuttuun ja turvalliseen hoitoon. 

Ymmärrän kuitenkin ihan hyvin niitä, jotka haluavat lomailla ilman lasta. En paheksuisi pätkääkään näin tekeviä vanhempia. 

Kuinka vajaa? 

Jos on kovasti erityistarpeita vammaisuuden vuoksi, niin harkitsisin ainakin tarkkaan tärkeysjärjestyksen. 

Ainakin hoitopaikka pitäisi olla ehdottomasti todella tuttu ja sellainen, jossa tiedetään lapsen vammaisuuteen liittyvät seikat hyvin. 

Terveen jättäisin ilman muuta, mutta silloinkin hoitopaikan pitäisi olla entuudestaan vähintäänkin tutuhko. 

Ei olisi tullut mieleenkään. Ei mun lapsi ollut tuonikäisenä edes yhtä yötä erossa minusta ja imetyksiä oli useamman kerran päivässä. En myöskään kokenut tarvetta olla lapsesta erossa, me matkustettiin aina perheenä. Mutta jokainen oman tilanteensa mukaan. Minä en olisi pystynyt nauttimaan matkasta, jos lapsi ei olisi ollut mukana, ennemmin olisin jättänyt menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi tullut mieleenkään. Ei mun lapsi ollut tuonikäisenä edes yhtä yötä erossa minusta ja imetyksiä oli useamman kerran päivässä. En myöskään kokenut tarvetta olla lapsesta erossa, me matkustettiin aina perheenä. Mutta jokainen oman tilanteensa mukaan. Minä en olisi pystynyt nauttimaan matkasta, jos lapsi ei olisi ollut mukana, ennemmin olisin jättänyt menemättä.

Imetyksiä useamman kerran päivässä lähes kolmivuotiaalle?

Noh... jokainen nostaa itsensä jalustalle omalla tyylillään. Itse olen kyllä niin paska mutsi, että imetin vain vuoden vanhaksi ja kaipasin myös ajoittaisia eroja lapsesta. 

Ja yllätys: on kiva ja fiksu teini tänä päivänä. 

Jos äiti ripustautuu omine tarpeineen tuolla tavoin lapseen, niin näen sen pikemminkin pelottavana kuin hyvää äitiyttä osoittavana asian. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi tullut mieleenkään. Ei mun lapsi ollut tuonikäisenä edes yhtä yötä erossa minusta ja imetyksiä oli useamman kerran päivässä. En myöskään kokenut tarvetta olla lapsesta erossa, me matkustettiin aina perheenä. Mutta jokainen oman tilanteensa mukaan. Minä en olisi pystynyt nauttimaan matkasta, jos lapsi ei olisi ollut mukana, ennemmin olisin jättänyt menemättä.

Imetit sitten kolmevuotiasta? Eikö hän osannut syödä kiinteää ja juoda vettä?

Totta hemmetissä ,lapsi mummolaan.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Ottaisin lapsen mukaan reissuun. Juuri oltiin koko perhe viisi viikkoa matkalla ja kivaa oli.

Siis työmatkallekin raahaisit lapsen mukaan?

Kyllä. Lapsella on isä, jonka kanssa lapsi voi varsin hyvin olla viikon tai vaikka kaksi. Ei mitään muuta ongelmaa kuin että hoitoon pitää ilmoittaa, että lapsi tuodaan jo klo 6.30.

Kohta kolmevuotias oli kolme yötä mummulassa isänsä kanssa, ja ikävöi äitiä joka päivä. Ennen tätä tietoa olisin saattanutkin lähteä, nyt kun tiedän miten kovasti lapsi ikävöi, tekisin yksin varmaanki lyhyemmän reissun.

Paljonhan näitä kommentteja taas tulee että "hyvin pärjäsi hoidossa". No mitenkähän se näkyisi ettei pärjännyt? Pakkohan se on vaan kestää kun vanhemmat jonnekin hoitoon dumppaa. Lapsi ei ymmärrä miksi pitää olla erossa eikä ole ajankäsitystä vielä niin se aika tuntuu loputtomalta ja todella kuin olisi hylätty. Vaikka lapsi olisi näennäisesti reipas kuten useimmat varmasti ovatkin se ei tarkoita etteikö vanhemmista erossa olemisella olisi psyykelle vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin elämässä esimerkiksi läheisriippuvuutena.

En lähtisi!

Lähtisin ja olen lähtenyt ja lähden vielä uudestaankin. Lapsilla on kaksi samanarvoista ja yhtä kyvykästä vanhempaa, ja jos toinen niistä on lapsen kanssa kotona, se riittää. 

En. Kolme yötä max. Varsinkin jos on vajaa 3v

Vierailija kirjoitti:

Imetyksiä useamman kerran päivässä lähes kolmivuotiaalle?

Noh... jokainen nostaa itsensä jalustalle omalla tyylillään. Itse olen kyllä niin paska mutsi, että imetin vain vuoden vanhaksi ja kaipasin myös ajoittaisia eroja lapsesta. 

Ja yllätys: on kiva ja fiksu teini tänä päivänä. 

Jos äiti ripustautuu omine tarpeineen tuolla tavoin lapseen, niin näen sen pikemminkin pelottavana kuin hyvää äitiyttä osoittavana asian. 

Ihmisen lajityypillinen vierottautumisikä on 2-7 vuotta. Minulla ei ollut tarvetta puuttua luonnoliseen kehitykseen, lapsi vierottautui kun oli valmis. Ja on erittäin fiksu teini.

Kuten sanoin, jokainen tilanteensa mukaan. Toisissa perheissä isä on alusta asti tiiviimmin lapsen kanssa ja 3-vuotiaan lapsen voi jättää isälleen muutamaksi päiväksi. Meillä ei ollut noin, lapsi oli ensimmäistä kertaa isän kanssa yötä vasta 4-vuotiaana.

Myös vanhemmissa on eroa. Jotkut kokevat suurta tarvetta päästä lapsestaan eroon jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Minulla ei ollut näin, kun olin muodostanut lapseen terveen kiintymyssuhteen.