Jotenkin outo suhde. Ei vuosipäivää koska ei tiedetä milloin alettiin olemaan. Puoliso ei ala riitelemään millään joten ei koskaan sovintoseksiä eikä lepyttelylahjoja.

Onkohan muuten kovinkin yleistä, että naisilla riitely kuuluu parisuhteeseen tällä tavalla osana emotionaalista tarpeen tyydytystä. Ei sillä, etteikö riitoja aina olisi vaan riitoja on oltava niiden itsensä vuoksi - että tulee jotain ihmeen sovintoseksiä ja lahjoja. 

Tuntuu jotenkin ei-niin-terveeltä vallankäytöltä. 

Ps. - Sen vuosipäivän voit järjestää ihan itse. 

Sama meillä! Ihana suhde! Niin helppoa, ihanaa, turvallista! Mutta me ollaankin jo aikuisia, joten osaamme arvostaa. Minä 45, mies 39.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan muuten kovinkin yleistä, että naisilla riitely kuuluu parisuhteeseen tällä tavalla osana emotionaalista tarpeen tyydytystä. Ei sillä, etteikö riitoja aina olisi vaan riitoja on oltava niiden itsensä vuoksi - että tulee jotain ihmeen sovintoseksiä ja lahjoja. 

Tuntuu jotenkin ei-niin-terveeltä vallankäytöltä. 

Ps. - Sen vuosipäivän voit järjestää ihan itse. 

Tämä. Aika outona pidän avausta, vaikka nainen olen itsekin.

Ja mitä vuosipäiviin tulee, niin eiköhän jokainen pari voi keskenään päättää, mikä on oman parisuhteen merkkipäivä, jos se ylipäänsä on aikuisten ihmisten suhteessa tärkeää. (Pakko tunnustaa, että sen verran teinejä olemme itsekin yli viisikymppisinä, että pidämme oman suhteemme merkkipäivänä ensimmäistä tapaamistamme ja edelleen muistamme silloin toisiamme, vaikka siitä ensitapaamisesta on jo kolme vuotta :-))

Onko riidat ja sovintoseksi muka jotenkin normaalia ja tavoiteltavaa? :D Ei musta ainakaan, onneksi meillä ei sellaisia ole (tai no, ihan pieniä riitoja vaan joskus). Vuosipäivä kyllä tiedetään mutta ei me vietetä sitä mitenkään tai välttämättä edes muisteta.

Mitä ihmeen lepyttelylahjoja?

-N37

Vierailija kirjoitti:

KIUKUTTAA! Kuinka aloitekyvytön oikein on jos ei muka muista milloin otti sen askeleen josta syntyi rakkaus?

No muistatko sinä??

Me on tavattu ekaa kertaa joslus heinäkuussa ja syksyllä joskus sitten alettu seurustella.

Ei kumpikaan osata sanoa päivää tms, ja siitä on nyt 12v aikaa jo

1. Vuosipäivällä ei ole mitään merkitystä, sopikaa vaikka yhdessä joku päivä jos noin häiritsee

2. Miksi ihmeessä haluat riidellä turhaan? Jos seksi ei ole tarpeeksi hyvää ilman jotain väkisin aiheutettua riitaa niin ongelma on seksissä, ei riidanpuutteessa

N26

Kuinka omituinen aloitus sovintoseksineen ja lepyttelylahjoineen! Ihan tosissasiko tämän kirjoitit? Ei kuulosta ihan terveeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan muuten kovinkin yleistä, että naisilla riitely kuuluu parisuhteeseen tällä tavalla osana emotionaalista tarpeen tyydytystä. Ei sillä, etteikö riitoja aina olisi vaan riitoja on oltava niiden itsensä vuoksi - että tulee jotain ihmeen sovintoseksiä ja lahjoja. 

Tuntuu jotenkin ei-niin-terveeltä vallankäytöltä. 

Ps. - Sen vuosipäivän voit järjestää ihan itse. 

Tämä. Aika outona pidän avausta, vaikka nainen olen itsekin.

Ja mitä vuosipäiviin tulee, niin eiköhän jokainen pari voi keskenään päättää, mikä on oman parisuhteen merkkipäivä, jos se ylipäänsä on aikuisten ihmisten suhteessa tärkeää. (Pakko tunnustaa, että sen verran teinejä olemme itsekin yli viisikymppisinä, että pidämme oman suhteemme merkkipäivänä ensimmäistä tapaamistamme ja edelleen muistamme silloin toisiamme, vaikka siitä ensitapaamisesta on jo kolme vuotta :-))

Täällä samanlainen viiskymppinen uuspari :) Romantiikkaa minusta kannattaa ylläpitää suhteessa, mutta jonkun tietyn päivän muistamisen sijaan varmaan se tärkeämpi on arvostaa kumppania arjessa, keskittyä hyvään ja katsoa lempeästi sormien läpi sitä kumppanin rasittavampaa puolta - se rasittavuus ja epätäydellisyys kun taitaa istua jokaisessa meissä, kuuluu inhimillisyyteen.

Millä tavalla aikuisten ihmisten rakkauden alkaminen sitten mitataan? Minusta aito parisuhde ei ole sellainen, että se alkaa tiettynä hetkenä, vaan se kehittyy ajan myötä ja jossain kohdassa sitten huomataan, että nyt ollaan siinä tilanteessa, että voidaan kutsua tätä parisuhteeksi. 

Muistan kun minua ahdisti ex-avomiehen kanssa juuri tämä, että pitää olla jokin tietty päivä, josta kaikki on saanut alkunsa. Olimme jo heilastelleet pitkän aikaa ja suunnitelleet tulevia juttuja ja minusta olimme jo ihan oikeasti suhteessa, mutta mies kysyi, että mitä mieltä olisit, jos alettaisiin seurustelemaan. Jotenkin tämä sai minut niin kovasti pettymään ja loukkaannuin enkä suoraan heti sanonut mitään. Ja ehkä vähän pelästyinkin, että mitä mies sitten odottaa siltä seurustelulta, jos tätä ei vielä miellä seurusteluksi. Mies laskee seurustelumme alkaneen vasta siitä hetkestä, kun juhlallisesti sanoin, että joo, nyt seurustellaan. Minusta oli jotenkin tyhmää, että se piti suorittaa ihan kuin jokin kosinta. 

Ei meilläkään ole vuosipäivää, tavattiin opiskelijatapahtumassa (kännissä), hengailtiin koko viikonloppu sitten yhdessä mutta kun asuttiin eri paikkakunnilla oli koko kesä tapailua eikä kumpikaan tullut kysyneeksi ollaanko virallisesti yhdessä vaikka tosiasiassa kumpaakaan ei kiinnostaneet muut. Sitten syksyn tullen suhde vakiintui itsestään, mutta ei meillä ole mitään tarkkaa vuosipäivää. Ehkä sitten kun mennään naimisiin voidaan juhlia hääpäivää, nyt juhlitaan toisiamme aina kun mahdollista.

Ja lepyttelylahjat ja sovintoseksi... voi hyvänen aika. Ehkäpä et oikeasti rakasta puolisoasi.

Lepyttelylahjat :D kuulostaa vähän siltä, että suhteenne tärkein sisältö ei ainakaan sinulle ole se toinen ihminen ja elämäsi jakaminen tämän kanssa.

Ei meilläkään ole mitään tietoa siitä, koska "alettiin oleen", sellaista sopimusta ei ole toistaiseksi tehty. Nyt on kuitenkin "oltu" jo kohta 20 vuotta. Meillä juhlitaan ensitapaamisen vuosipäivää.

Meillä ei ole vuosipäivää, ei sitä mitenkään päätetty että nyt ollaan yhdessä, se vaan kulki siihen suuntaan ja molemmat tiedettiin missä mentiin. Pian alkaa viides vuosi.

Me emme riitele kovin paljon. Puhumme asioista heti kun joku ärsyttää. Puhuminen on se avain kaikkeen, ja suuttuisin joistain lepyttelylahjoista. Ei anteeksiantoa voi ostaa.

Ollaan molemmat 22.

Mgtow piireissä asiaa pohdiskellaan paljon juuti tästä aiheesta. Eli miksin naisen pitää useim saada jotain draamaa parisuhteeseen.

Ei siis ole mikään yksi tapaus vaan aika yleinen asia.