Onko kieltenopettajia paikalla? Tai muita, jotka tietävät lapsen kielen oppimisesta.
Muutimme ulkomaille kaksi vuotta sitten ja lapset menivät ummikkoina ranskankieliseen päiväkotiin. Nyt he (6 ja 4) puhuvat ranskaa jotenkuten. Lähinnä ymmärtävät hyvin, mutta puhe on vaillinaista.
Muutamme kesällä takaisin Suomeen, enkä ole toistaiseksi löytänyt mitään kerhoa tms. jossa he voivat ranskaansa harjoitella. Sääli, että vaivalla opittu kieli tulee unohtumaan.
Kaikki ihmiset sanovat, että heidän on sitten hyvä opiskella koulussa ranskan opiskelua - onko näin?
Nyt mielessäni on monia kysymyksiä: onko hyvä, että he valitsevat tulevaisuudessa koulussa ranskan? Eivätkö he turhaudu nopeasti? Tuleeko heistä alisuoritujia? Onko kellään kokemusta, miten tulavaisuutta kannattaa suunnitella?
Kommentit (28)
ranskan kielioppi. Puhumattakaan sen kirjoittaminen. En suosittele ranskan valitsemista, vaan jotain kerhosysteemiä tai tarha/koulujärjestelyä. Miettikää vaikka tarvittaessa uudelleen asuinpaikkaanne. Onko sen pakko olla juuri Itä-Helsingissä?
ja eskarilaiset jäävät samoihin tiloihin iltapäiväksi ja käyttävät omaa pihaansa, kun taas koululaiset kävelevät kujan yli Munkkivuoren ala-asteen tiloihin.
ja Club des Cinq Haukilahdessa Espoossa - eli matkat vaan menevät pahemmiksi...
terv.
eräs joka tuntee nämä paikat
Vierailija:
Eläintarhan ala-asteella on varhennettua ranskan opetusta 1. luokalta lähtien. Googlaa koulun kotisivut. Ranskan kulttuurikeskus osaa myös varmasti auttaa eteenpäin.
bac-tutkintoihin, ei suomalaiseen ylioppilastutkintoon, joten siksi en ehkä valitsisi sitä isommalle lapselle. Päiväkoti-ikäiselle ok vaihtoehto.
Mutta on myös hyvä jos tiedostat sen että lapsesi eivät välttämättä ole juuri kielellisesti lahjakkaita (2 vuotta ja " kiikunkaakun kielitaito" on suht hidasta, lainatakseni sinua).
terv. itse lapsena ulkomailla asunut, useita kieliä puhuva jolla mies myös samanlainen tapaus itse ja lapset kys. koulussa
Vierailija:
Minusta tässä kuskaamisessa on ennenkaikkea kyse vanhempien omasta kunnianhimosta. Mietin koko ajan sitä, kuinka kunnianhimoinen olen, että lapseni puhuisi ranskaa täydellisesti? Sitten mietin, enkö halua tarjota lapselleni parasta? Tästä seuraa ajatus, että mikä on elämässä " parasta" - se että puhuu vierasta kieltä?Siksi täällä av:lla pohdin ja mietin...
mikä sieltä lienee vapautuvan - eli paikan perusteella ei ainakaan kannata valita kys koulua.
16 jatkaa vielä.
Meidän Suomeen takaisin muutosta on kohta vuosi aikaa. Silloin harvoin, kun tapaamme ihmisiä jotka osaavat puhua tätä oppimaamme kieltä, huomaan, että lapsemme ymmärtää aika hyvin, mutta ei oikein osaa vastata. Mutta kun on kuullut kyseistä kieltä pari päivää, alkaa niitä sanoja ja asioita yllättäen pulpahtaa pintaan.
Itse huomasin saman asian. Tämän komennusmaan kielen oppiminen kävi suht helposti, kun mulla oli sen kielen sukulaiskielestä vähän pohjia Suomen kouluajoilta. Yks kaks niitä sanoja vain pulpahti esiin tuolta aivoista!!!
Joten kyllä se muistijälki sinne jää ja tulee sitten tarvittaessa esiin.
Samahan se on, jos ei ole tarvinnut käyttää englantia pitkään aikaan, sitten menee ulkomaille lomalle tai joku turisti pyytää kadulla neuvoa. Aluksi on ihan önks önks tankero englantia, mutta hetken kuluttua alkaa sujumaan jo paremmin ja loppu lomalla höpöttää taas jo ummet ja lammet englanniksi.
Minusta tässä kuskaamisessa on ennenkaikkea kyse vanhempien omasta kunnianhimosta. Mietin koko ajan sitä, kuinka kunnianhimoinen olen, että lapseni puhuisi ranskaa täydellisesti? Sitten mietin, enkö halua tarjota lapselleni parasta? Tästä seuraa ajatus, että mikä on elämässä " parasta" - se että puhuu vierasta kieltä?
Siksi täällä av:lla pohdin ja mietin...