Kertokaa pahimpia sokerinatseiluja, joihin olette törmänneet

Vierailija kirjoitti:

Hip hip hurraa, osaan syödä sokeria! Olen upea ihminen ja käytän 100% aivokapasiteetistani, mussun mussun. Olen aikuinen ihminen, joka osaa elämässä sokerin mussuttamisen verran, olen tosi lahjakas.

Oletko sä siis niitä aikuisia, jotka Ei ole saaneet sokeria lapsena, vai niitä jotka ovat eläneet suorastaan sokerihuurretun lapsuuden?

Ravitsemusasiat ovat viime aikoina olleet pinnalla paljon, ja on periaatteessa hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä mitä suuhunsa - ja lastensa suihin - laittavat. Ruokavalion avulla on mahdollista ehkäistä useita elintasosairauksia ja pidentää elinikää ja terveitä vuosia.

Kuitenkin ruoan vaikutukset ylettyvät terveysnäkökulmia pidemmälle.  Sillä, miten vanhemmat opettavat lapsiaan suhtautumaan ruokaan, on erittäin suuri merkitys näiden mielenterveyteen ja persoonallisuuden kehitykseen tulevaisuudessa.

Äärettömän tarkka sokerin saannin rajoittaminen voi pahimmillaan johtaa joustamattomuuteen syömiskäyttäytymisessä tai jopa syömishäiriötasoa lähentelevään, ortoreksiseen käyttäytymiseen. Elämästä tulee taistelua kielletyn ja sallitun välillä. Ruokailusta tulee keino hallita omaa itseä, tehdä rajat muihin, huonommin syöviin. Ruokaa ei osata hahmottaa kokonaisuutena, vaan rajanveto sallittuihin ja kiellettyihin ruokiin on jyrkkä. 

Terveysnäkökulma on yksi seikka, mutta jos sokerin saantia rajoitetaan ulkonäkösyistä, on syytä miettiä millaisen tulevaisuuden aikoo lapselleen rakentaa. Lihavuus on toki kansanterveydellinen uhka, mutta onko oikein opettaa lapselle, että "huonosti" syömisen pahin seuraus on lihominen?

Sallivuus ja lempeys ovat avainsanoja. Ruoasta ei tulisi puhua lipsahteluna tai cheat day -ruokina. Ruoka on kokonaisuus ja epäterveellisillä herkuillakin on oma paikkansa kokonaisuudessa, jos ei muuten niin mielihyvää lisäävänä ja sallivuutta opettavana tekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, mitä sokerittomat lapset syövät sitten, kun lapsi menee päivähoitoon (tai viimeistään eskariin)?? Lapsille tarjotaan hoidossa aamupuuro kaneli-sokerin kanssa, välipalaksi on esim. marjakiisseliä, lettuja+hilloa, joskus mehujäätelöä.  Tuoko ne vanhemmat omat soijanakit ja porkkanat mukanaan, vai?

Joko näitä sokerinatseja oli sanotaan nyt vaikka kymmenen vuotta sitten? Minkälaisia heidän lapsistaan tuli?  Noin 10-vuotiailla on jo omaa näkemystä ja rahaakin käytettävissään. Vieläköhän sokeriton linja pätee, tuossa vaiheessahan sitä alkaa jo itse tehdä valintoja. 

Kirjoitin johonkin muuhunkin ketjuun tästä, mutta meillä oli päiväkodissa tällainen sokerinatsi reilut kymmenen vuotta sitten.

Ensitöikseen sai kiellettyä kaikki synttäritarjoomukset, soitteli ympäri kaupunkia kun tähän ei vanhempainillassa oikeen lämmetty. Sovittiin, ettei tuoda karkkia. Aika moni toi yleensä jotain muumikeksejä, joita sitten sai yhden. Nythän tää on kai jo yleinen käytäntö päiväkodissa ettei mitään saa tuoda. Ehkä tän mamman aloitteesta?

Puuttui myös päiväkodin välipaloihin ja aamiaisiin: olis saanut olla veteen keitettyä puuroa ja sokeroimatonta tuoremarjamarjasurvosta. AINA. leipäkin oli suoraan saatanasta, jostain riisipuurosta nyt puhumattakaan. Välipaloiksi vaati juurespaloja tai tiettyjen hedelmien lohkoja, omena oli ok, mutta banaani ja viinirypäleet ei. lapsi ei saanut juoda maitoa (ei ollut allerginen) vaan ainoastaan vettä, kaikissa tilanteissa.

Jos oli jotain pannukakkua tai lettuja tai jotain, niin tämä lapsi ei saanut syödä. Luulatavasti hänelle oli joku lantunpalanen sitten varattu.

Mitään makeaa heillä ei syöty kuulemma ikinä. Hän julisti tätä aina pitkään ja hartaasti vanhempainilloissa ja yritti saada muut mukaan kiihkoiluun. Meillä oli yksityinen päiväkoti ja aivan ihana keittäjä siellä, joka valmisti ruoan alusta saakka ja leipoi leivänkin itse. Kuunteli aina häpeänpuna poskilla tätä saarnaa.

Tää tyttö oli synttäreillä kuin takiainen kiinni karkkikulhossa ja usein yrjösi kun söi niin kauheasti makeaa. Tän tiesi kaikki paitsi se äiti. Surullista, mutta nyt lukioikäisenä tyttö on todella pahasti ylipainoinen. Äitiä en ole nähnyt vuosikausiin.

Läskit haukutaan palstalla maan rakoon, mutta vanhemmat, jotka yrittää suojella lapsiaan sairastumasta II-tyypin diabetekseen ja lihomasta, kuuluvat ilmeisesti siihen samaan pohjasakkaan myös. Mitä ihmettä?

Up