Kertokaa pahimpia sokerinatseiluja, joihin olette törmänneet

Vierailija kirjoitti:

Perhekerhoissa nämä sokerinatsimutsit on yleensäpienen esikoislapsen nuoria äitejä, jotka pitävät muutenkin kauheata meteliä valinnoistaan ja lapsensa vaatekaapin sisällöstä. Mikä siinä onkaan, että jotkut äidit hurahtavat sellaiseen kokonaisvaltaiseen mammailuun, jossa ollaan musta-valkoisen varmoja omista periaatteista ja ainoasta oikeasta tavasta toimia ja tehdä valintoja? Ovatko he muillakin elämän osa-alueilla, kuten parisuhteessa ja työelämässä yhtä takakireitä ja ehdottomia? 

Perhekerhossa nähtyä myös, kun lähes eskari-ikäinen sai vauvojen luomusosetta sellaisesta imettävästä pussista muiden syödessä mustikkapiirakkaa. Äiti kovaan ääneen julisti kuinka mustikkapiirakka on suoranaista myrkkyä. Vähän säälitti sekä lapsi että se mll:n seitsemänkymppinen mummo, joka sen piirakan oli leiponut ja kuunteli sitä julistusta. Ko. äidillä menee kyllä muutenkin pahasti yli, sillä juoksi aina perhekerhossa ottamassa lastensa kädestä pois muovisia leluja. Vain puisilla sai leikkiä.

Lapsen syntymäpäivillä yhden lapsen kaverin äiti kaivoi viinirypäleen lapsensa suusta pois "Sinä et tuommoisia sokeripommeja syö" Kävi kyllä sääli.

Vierailija kirjoitti:

Perhekerhoissa nämä sokerinatsimutsit on yleensäpienen esikoislapsen nuoria äitejä, jotka pitävät muutenkin kauheata meteliä valinnoistaan ja lapsensa vaatekaapin sisällöstä. Mikä siinä onkaan, että jotkut äidit hurahtavat sellaiseen kokonaisvaltaiseen mammailuun, jossa ollaan musta-valkoisen varmoja omista periaatteista ja ainoasta oikeasta tavasta toimia ja tehdä valintoja? Ovatko he muillakin elämän osa-alueilla, kuten parisuhteessa ja työelämässä yhtä takakireitä ja ehdottomia? 

No mut näinhän se innostuvilla ihmisillä menee. Kun hurahdetaan juoksuun, hurahdetaan kunnolla; kun valmistutaan ammattiin, ollaan ensin niin tärkeitä niin tärkeitä; kun saadaan lapsi, vedetään ensin vähän yli. Suurin osa ihmisistä on ensin periaatteellisempia ja "parempia" kunnes tosielämä loiventaa - jos aloittaa kovin matalalta tasolta niin se loivennettu taso voi olla jo vähän kehno. Ei se ole vakavaa että ihmiset on erilaisia, yleensä sitä kautta löytyy aikanaan yhtä hyvä keskitie kuin niillä jotka havahtuvat asioihin hitaammin ja kokeilevat ennen omistautumista.

E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä oli sokerinatsi. Meille ei saanut ostaa sokeria ollenkaan. Lapsiraukat söi Weetabiksitkin pelkällä maidolla.

Kai tää nyt oli läppä? Miksi joku laittaisi Weetabikseihin sokeria? Niissähän on sokeria jo itsessään, joten ei kai ne sokerinatsilla edes (arki)valikoimaan kuulu.

Ei ole suolaa eikä sokeria

Vierailija kirjoitti:

E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä oli sokerinatsi. Meille ei saanut ostaa sokeria ollenkaan. Lapsiraukat söi Weetabiksitkin pelkällä maidolla.

Kai tää nyt oli läppä? Miksi joku laittaisi Weetabikseihin sokeria? Niissähän on sokeria jo itsessään, joten ei kai ne sokerinatsilla edes (arki)valikoimaan kuulu.

Ei ole suolaa eikä sokeria

Weetabixin ainesosat: Täysjyvävehnä (95%), ohramallasuute, sokeri, suola (0.3%).

Sokeria 4,4 %.

Ei ole hankala tarkistaa: http://fi.weetabix.fi/brands/weetabix/classic

Eräs äiti söi vielä noin esiteini-ikäisen lapsensa jäätelötuutista päältä ne suklaamuruset ennen kuin antoi lapsen syödä muun jäätelön. Karkki kun on niin epäterveellistä ja "meidän Kalle" ei syö karkkia koskaan. Äiti kyllä söi,itse, paljonkin herkkuja. Tämä äiti oli/on kyllä aika neuroottinen muutenkin, kylään tullessa tarkisti aina ensimmäisenä wc-pytyn (opetti sen myös lapsilleen) ja pyyhki sormella hyllyn reunat ja lampun päällykset ja jos oli pölyä, kysyi saako alkaa siivoamaan. Tulispa meille, mulla olis muutama rästihomma tossa oottamassa, voisin toimia esimiehenä ja työnjakajana. Palkaksi voisin tarjota vettä ja leipää :)

Lapsen eskarikaverin äiti, joka seisoi kuin tuomiopäivän enkeli  kyttäämäässä synttärijuhlissa  ettei hänen poikansa syö enempää kuin yhden kaurakeksin ja juo muuta kuin  maitoa. Poikaparka ei  edes kakkua saanut! Kun natsi meni vessaan, työnsin pojalle käteen fanipalan ja pari irtokarkkia. 

Työssä olen tavannut erityislasten vanhempia jotka rajoittavat sokerin saantia-syystä ! Pennuille jotka juoksee muutenkin seinille ei olekaan syytä tuupata moista lisäpotkua. Sitten toisia ääripäitä jotka antaa mitä vaan lapselle kun sattuu olemaan vähän nirso että söisi edes jotakin-kyllä erityislapsikin oppii että niskuroimalla riittävästi ruoan kanssa saa lopulta herkkuja.

Mutta aiheesta-kaveri kertoi tuttavaperheestä jossa (kouluikäisten) lasten energiansaanti on tosi tarkkaan laskelmoitu, synttäreillä isompi sisarus saa isomman palan kakkua-koska on isompi, pikkusisarus vieressä kärttää saako lisää kakkua jos liikkuu myöhemmin senjasen verran... Bulimiaa odotellessa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen eskarikaverin äiti, joka seisoi kuin tuomiopäivän enkeli  kyttäämäässä synttärijuhlissa  ettei hänen poikansa syö enempää kuin yhden kaurakeksin ja juo muuta kuin  maitoa. Poikaparka ei  edes kakkua saanut! Kun natsi meni vessaan, työnsin pojalle käteen fanipalan ja pari irtokarkkia. 

Jos lapsella oli diabetes/allergioita..?

En kyllä näinkään toimisi... Taustoja tietämättä, saatoit olla paremmin perillä tilanteesta.

Mun lapsi oli n.3-vuotias, kun meillä oli aina viikonloppuisin viinirypäleitä olohuoneen pöydällä kulhossa, niitä oli aina kiva ohimennen napsia. Kaveri oli sitten kylässä vauvansa kanssa ja kovaan ääneen kauhisteli, miten annan lapseni syödä noin sokerisia herkkuja!

Ups

Surullista, näin kasvatetaan syömishäiriöisiä sokeririippuvaisia :( Aikuisena otetaan kaikki irti "kielletystä hedelmästä".

Tiedän kaksi siskosta, joiden äiti pelkäsi hysteerisesti tyttöjen lihovan  . Olin  kerran  siellä yökylässä ja järkytyin, kun  en kaurapuuroon saanut muuta kuin maitoa ja teekin olisi pitänyt juoda ilman sokeria!

 nyt nelikymppisenä kumpikin   näistä  naisista on todella lihava ja vetää suklaamuroja aamupalaksi, kahvia kermalla, sipsejä kun lapset on saatu nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen eskarikaverin äiti, joka seisoi kuin tuomiopäivän enkeli  kyttäämäässä synttärijuhlissa  ettei hänen poikansa syö enempää kuin yhden kaurakeksin ja juo muuta kuin  maitoa. Poikaparka ei  edes kakkua saanut! Kun natsi meni vessaan, työnsin pojalle käteen fanipalan ja pari irtokarkkia. 

Jos lapsella oli diabetes/allergioita..?

En kyllä näinkään toimisi... Taustoja tietämättä, saatoit olla paremmin perillä tilanteesta.

Ei ollut allergioita, olin tiedustellut ne etukäteen koska suurin osa lapsista oli  vieraita.

Sukulaiseni ei antanut poikansa syödä mitään makeaa koskaan. Viisivuotiaana poika sitten vaihtoi polkupyöränsä karkkiaskiin, kun etniseen vähemmistöön kuulunut kaveri halusi vaihtaa...

En usko että kasvatuksella on juurikaan merkitystä makumieltymyksiin. Oma äitini on aina ollut varsinainen sokerihiiri ja lapsena meillä oli aina tarjolla herkkuja. En edes pienenä siltikään välittänyt makeasta. Muistan miten suklaapatukan syönti tuntui ällöttävältä ja se on sitä mielestäni edelleen. En osta ikinä suklaata tai karkkeja, en vaan välitä niistä.

Itselläni on kaksi lasta ja toinen on ihan samanlainen kuin minäkin. Jos kaupassa saa valita herkun, valitsee sämpylää. Toinen lapsi on sitten ihan mahdoton, vetäis vaikka kymmenen karkkipussia kerrallaan ja muutaman suklaalevyn päälle.

Että en menis äitinä kauheasti leveilemään jos lapsi ei välitä makeasta. Se on luontainen ominaisuus eikä kasvatuksen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Mitä natseilua siinä on, jos suojelee lastaan paskalta? Harmittaako, kun jokaista muksua ei odotakkaan metabolinen oireyhtymä?

Ei tuossa ole mitään pahaa että ei anna lapselleen karkkia mutta tuollainen oman kasvatuksen kehuminen on tökeröä. Ei kai lapsi tykkää karkista jos ei sitä ole tottunut syömään. Ei minullekaan annettu lapsena karkkia, tuon ikäisenä siis mutta myöhemmin asia muuttui.

Kiinnostaisi tietää, mitä sokerittomat lapset syövät sitten, kun lapsi menee päivähoitoon (tai viimeistään eskariin)?? Lapsille tarjotaan hoidossa aamupuuro kaneli-sokerin kanssa, välipalaksi on esim. marjakiisseliä, lettuja+hilloa, joskus mehujäätelöä.  Tuoko ne vanhemmat omat soijanakit ja porkkanat mukanaan, vai?

Joko näitä sokerinatseja oli sanotaan nyt vaikka kymmenen vuotta sitten? Minkälaisia heidän lapsistaan tuli?  Noin 10-vuotiailla on jo omaa näkemystä ja rahaakin käytettävissään. Vieläköhän sokeriton linja pätee, tuossa vaiheessahan sitä alkaa jo itse tehdä valintoja. 

Te sokerilta lapsianne varjelevat äidit, vastatkaa tähän: Miten estätte lasta saamasta karkkia, jos synttärisankari tuo sellaisia tarhaan niinkuin usein tapana on?  Tai synttäreillä yleensäkin, niitä on vuodessa useita, aiotteko mennä joka juhliin seisomaan ja vahtimaan ettei lapsi ota kakkua tai sipsejä? Entä lapsen omat synttärit, onko siellä pelkkiä porkkatikkuja ja vettä?

Ja entäs piilosokeri sitten?! Sitä on yllättävissäkin paikoissa, googlettakaa.

Taitaa molemmilta ääripäiltä tässä unohtua se kohtuus... Lapset on koko ajan entistä lihavampia, joten on ihan vaan järkevää ja vastuullista hillitä sitä lapsen sokerinkulutusta. Lisäksi makeat maut ovat lapselle ns. helppoja makuja joten niitä ei tarvitse opettaa syömään eikä haittaa vaikka ei sitä sokeria joka välissä saisikaan puputtaa. Lisäksi mehut, limut, karkit jne ovat täysin turhia lapsen ravitsemuksen kannalta.

Toisaalta ei tuo ääripään natseilukaan varmaankaan aina ihan toivottua lopputulosta tuo varsinkin jos homma lähtee järjettömyyksiin kuten esimerkiksi ettei saisi syödä hedelmiä tai marjoja.

Hip hip hurraa, osaan syödä sokeria! Olen upea ihminen ja käytän 100% aivokapasiteetistani, mussun mussun. Olen aikuinen ihminen, joka osaa elämässä sokerin mussuttamisen verran, olen tosi lahjakas.