Tunnetko ihmisiä, joille ihmisen arvo määräytyy sen perusteella, kuinka paljon hän touhuaa ja järjestelee asioita?

Äitini, isäni, siskoni. Kai se pitää hankkia vaikka marakassi ja ravistaa sitä koko valveillaoloaika vapaapäivinään, ettei sanota laiskaksi...

No täytyy myöntää että itsessäni on hiukan tuota suorittajan vikaa... en vaan ole mikään lukutyyppi ja saan oikeasti vapaa-aikanani paljon tyydytystä siitä että puuhastelen kotona. Osaan toki laiskotellakin, enkä nyt puuhaa koko ajan kuten nuo yllä kuvatut esimerkit, mutta suorittaja kyllä taidan olla. Työkseni teen toimistossa tapahtuvaa työtä ja korkeakoulututkinto on, mutta silti pidän enemmän puuhastelusta enemmän kuin älyllisistä haasteista..

Tunnen useita ihmisiä, jotka EIVÄT touhua eivätkä jörjestä koskaan mitäään. He odottavat, että joku muu touhuaa ja jörjestää heidänkin asiansa, heille seuraavan työsuhteen, heidän projektinsa ja työnsä valmistumisen, heidän lastensa harrastuksiin kuskaamisen, heidän keittiönsä siivoamisen. Sitten ne odottavat, että heille järjestetään kaikki ne samat edut kuin ne saavat, jotka tekevät työt heidän puolestaan.

Ja kyllä. Minä annan enemmän arvoa niille, jotka yrittävät, kuin niille, jotka eivät edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita ihmisiä, jotka EIVÄT touhua eivätkä jörjestä koskaan mitäään. He odottavat, että joku muu touhuaa ja jörjestää heidänkin asiansa, heille seuraavan työsuhteen, heidän projektinsa ja työnsä valmistumisen, heidän lastensa harrastuksiin kuskaamisen, heidän keittiönsä siivoamisen. Sitten ne odottavat, että heille järjestetään kaikki ne samat edut kuin ne saavat, jotka tekevät työt heidän puolestaan.

Ja kyllä. Minä annan enemmän arvoa niille, jotka yrittävät, kuin niille, jotka eivät edes yritä.

Onko se sitten järkevää yrittämistä, jos toiminnan tavoite ja lopputulos on saavutettavissa myös sillä, että minimoi häsläämisen tai yrittää tehdä itsensä tärkeäksi?

Olen tuntenut, tiputin ne ystäväpiiristä koska koko ajan suorittaminen ei ole tervettä eikä sen pidä olla ihmisyyden mittari.

Ihan tuli itseni mieleen. En toki odota tuota muilta, mutta itseltäni kyllä. Yritän opetella rentoutumaan. Kolmekymppinen nainen olen, sosiaalialalla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen moista ahkeruutta, mutta en itse kykene siihen. Omalla ahkeruudella toisten syyllistämistä en ihaile, silloin on kyseessä vain päteminen ja typeryys.

Siitä olen eri mieltä, että askarointi olisi suoraan pois ajattelusta, asioiden prosessoinnista. Itseäni esimerkiksi marjastus on auttanut monien asioiden läpikäynnissä ja jopa tieteellisen tiedon omaksumisessa. Ihminen kun tarvitsee myös konkreettista askarointia. Omat aivoni suorastaan toimivat paremmin, kun teen samalla käsilläni jotain. Tuntuu, että silloin kykenen työstämään emootioitanikin, vaikkapa neulomalla. Mutta en tosiaan puuhastele kaiken aikaa, osaan lorvia ja olla täysin tehotonkin. Ja kirjojen lukeminen on kaikkein hyödyllisintä ihmiselle, joka suhteessa. Se ei ole koskaan turhaa.

Yhdyn tähän. Kovin on taas mustavalkoinen asenne ihmisillä - joko olet typerä, ajatukseton touhottaja tai sitten sohvalla mietiskelevä filosofi, LOL.

Itse sain perheessäni jo lapsena laiskajaakon maineen, kaikki muut olivat aikaansaavia ja käden taitoja löytyy vaikka millä mitalla. Minua ei kiinnostaneet käsityöt, marjastaminen tai puutarhanhoito. Luin ja piirsin ja mietiskelin. Olen nyt vanhemmiten luovalla alalla. Jotkin työt vaativat pitkää suunnittelua ja prosessointia ja vanhemmiten olen huomannut, että puutarhapenkkien kitkeminen, kodin siivoaminen ja jonkin kaulahuivin kutominen on oivaa alustaa mietiskelylle. Se vain, että ahkeriin ja päämäärätietoisiin sisaruksiini verrattuna minulla saattaa työ välillä keskeytyä tai jäädä jopa joskus kokonaan kesken, kun saan jonkun hyvän idean. Eli mulle se touhuaminen ei ole se pääasia, vaan a) pakko ne duunit on joskus tehdä, kun yksin asuu b) puuhastelu voi olla yksi tapa virittää aivoja c) ja on siitä se hyöty, että jos hyvää ideaa ei synny, niin olen sentään saanut sen porkkanapenkin kitkettyä.

Mitähän näille touhuttajille tapahtuisi, jos he yht'äkkiä vain pysähtyisivät paikoilleen?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän näille touhuttajille tapahtuisi, jos he yht'äkkiä vain pysähtyisivät paikoilleen?

Niin tai niille jotka irvailevat touhottajille, niitten pitäis sitten varmaan alkaa tekemään jotain..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän näille touhuttajille tapahtuisi, jos he yht'äkkiä vain pysähtyisivät paikoilleen?

Niin tai niille jotka irvailevat touhottajille, niitten pitäis sitten varmaan alkaa tekemään jotain..?

Ai jonkinsortin pelkoko se ajaakin touhuttajia touhuamaan?

Pari naisystävääni. Korkeakoulututkintohan ei riitä, vaan koska on työtön, niin pitää mennä itsensä vastaisesti lähihoitajaksi , opettajaksi... Omista aloista puhuminen ja kiinnostuneena oleminen on täyttä turhuutta, mee ny vaan lähihoitajaksi!

Niin ja olemattomilla rahoilla pitäis aloittaa talon remonttikin...

Joo, joo...