Tunnetko ihmisiä, joille ihmisen arvo määräytyy sen perusteella, kuinka paljon hän touhuaa ja järjestelee asioita?

Tunnen, anoppini. Itse vihaan sanaa "touhuta".

Tunnen, useita. Vähemmän älykkäitä ja syntyneet 50-luvulla.

En onneksi tunne.

Useimmat tuttuni on tuollaisia, työttömästä lääkäriin, 20- 70 v. Siis että koko ajan pitää tehdä jotain tai on laiska. Vaikka neuloa.

Kyllä, monia. Itse kun olen viisikymppinen, niin kaikki ovat tätä ikäluokkaa. Ammatilla ei ole väliä.

Sillä täyttää elämän tyhjyyttä. Ikähaitari laaja, mutta painottuu enemmän vanhempan ikäluokkaan. IKäväkseni tunnen näitä. 

Tunnen, täysin itseni vastakohta enkä jaksaisi tällaisen seurassa kovin pitkään.

Eivät ole kovinkaan filosofisia ihmisiä. Häsläämisellä ja öhöttämisellä piilotetaan henkistä ja älyllistä laiskuutta.

Aivot vissiin kuluu jos niitä käyttää.

Tunnen, naapurini, vähän päälle kolmekymppinen nainen. Aina jaksaa mainostaa kuinka väsynyt ja kiireinen on kun pitää pyörittää omaa yritystä, hoitaa lapsia, rempata taloa, osallistua kaikkeen mahdolliseen toimintaan, aloittaa jatkuvasti uusia aikaa ja rahaa vieviä projekteja.

kyllä, oma äitini. jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotakin kuten hän. ja sitten valittaa kun on väsynyt eikä jaksaisi. ja puolet niistä jutuista mitä tehdään ei tasan olisi mikään pakko tehdä sillä punaisella minuutilla...

Äitini, lähemmäs 70-vuotias. Touhottaa koko ajan kokaten, leipoen, siivoten, pihalla kyntäen piha/kasvimaata, marjastaen mitä nyt voi ikinä keksiä. Talvella kutooo. Illalla voi "työpaivän" jälkeen istahtaa hetkeksi television ääreen ja ihmetellä kolotuksia. Päähänpinttymä tästä touhotuksesta tullut kai jo lapsuudenkodista maatilalla.

Tästä tuli heti mieleen äitini. Hän on touhuaja, joka ottaa jokaisen päivän mahdollisuutena toteuttaa mahdollisimman monia projekteja. Piirre korostuu nyt, kun hän on eläkkeellä.

Vanhempieni koti on aina tiptop, siellä siivotaan ja mopataan lattioita monta kertaa viikossa. Kaikki on puhdasta ikkunoita, saunaa, kaappeja ja lattialistoja myöten. Piha voisi voittaa puutarhakilpailun. Kukkapenkit ovat ojennuksessa, nurmikko aina vastaleikattu, talon ikkunanpielet maalattu ja rännit putsattu.

Tämän lisäksi hän on monenlaisessa järjestötoiminnassa mukana. Milloin leivotaan myyjäisiin, milloin tehdään talkoilla mitäkin. Liikuntaa harrastetaan monta kertaa viikossa, talvella hiihdetään, kesällä pyöräillään, uidaan ja osallistutaan vaellusretkiin ja puuhapäiviin. En edes viitsi aloittaa marjastuksesta ja sienestyksestä. Luonnollisesti hänellä on niihinkin intohimo ja loputtomasti tarmoa.

Äiti on aina pitänyt minua vähintään laiskana, ellei jopa patalaiskana ja aikaansaamattomana. Olen lapsesta saakka tykännyt lukea paljon (tuolloin en siis kuulemma tee mitään, koska olen paikallani), olen siivouksen suhteen suurpiirteisempi, saatan unohtua mietiskelemään tai haaveilemaan asioita ja kaipaan paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen kuitenkin ehtinyt opiskella huomattavasti äitiä pidemmälle ja saanut mielenkiintoisia töitä. Sellaisia, joiden palkalla pystyy tarvittaessa myös ostamaan esimerkiksi siivouspalveluita, leivonnaisia tai pakastemarjoja. Kaikki asioita, mitä äiti pitää käsittämättömänä tuhlauksena ja myös auliisti jakaa näkemyksensä.

Kun äiti soittaa, hän aloittaa luettelemalla sen päivän tai viikon aktiviteettinsa. Olen yleensä hengästynyt jo pelkästä kuuntelemisesta. Jos en jonain sunnuntaipäivänä hänen soittaessaan ole ulkona tekemässä jotain hyödyllistä, vaan kerron olevani ihan vain kotona, äiti päivittelee ja valistaa, kuinka siellä on nyt juuri niin hyvä sää lenkkeilyyn tai mustikoiden poimimiseen. Kaikki muu on tarpeetonta vetelehtimistä. En yleensä jaksa hänen seuraansakaan vuorokautta kauempaa, koska ahdistun jatkuvasta paikasta toiseen hyppelehtimisestä ja tauottomasta, merkityksettömästä höpötyksestä liittyen esimerkiksi oikeaan tapaan putsata kaakeleita tai suolata sieniä. Omat mielenkiinnon aiheeni ovat hänestä turhia tai turhan abstrakteja. Jos kerron työstäni, hän kuuntelee minuutin ja alkaa sitten vaikka pyyhkiä pölyjä kaappien päältä. Asiantuntijatyötäni hän kutsuu yksinkertaisesti "toimistotyöksi". 

Asennoitumiskysymys. Tuskin tulemme kumpikaan ikinä radikaalisti muuttumaan.

Kyllä, useita. Useimmat ovat naisia, siellä viidenkympin tietämillä mutta olen törmännyt myös vastaavanlaisiin pari-kolmikymppisiin. Kovin ovat hanakoita pomottamaan ja päsmäröimään, vaikka kapasiteetti ei pomon pallille riitäkään. Lähes kaikilta puuttuu laajempien kokonaisuuksien hahmottamisen sekä syy-seuraussuhteiden tajuamisen kyky.

Opiskeluaikoina meillä oli vuosikurssillamme tällainen parikymppinen tättähäärä, joka kerran ryhmätyötä tehdessämme tiuskahti yhdestä tiimikaveristamme, että "mua alkaa niinku ärsyttää ku se ei koskaan tee mitään eikä tuu mihinkään palaveriin. Se on varmaan jotenki masentunu tai jotai." Neiti tiiminvetäjä ei kuitenkaan voinut kantaa vastuutaan ja jutella samaisen henkilön kanssa asiasta. Hänen mielestään ihmiset nyt ovat masentuneita ihan vain vittuillakseen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli heti mieleen äitini. Hän on touhuaja, joka ottaa jokaisen päivän mahdollisuutena toteuttaa mahdollisimman monia projekteja. Piirre korostuu nyt, kun hän on eläkkeellä.

Vanhempieni koti on aina tiptop, siellä siivotaan ja mopataan lattioita monta kertaa viikossa. Kaikki on puhdasta ikkunoita, saunaa, kaappeja ja lattialistoja myöten. Piha voisi voittaa puutarhakilpailun. Kukkapenkit ovat ojennuksessa, nurmikko aina vastaleikattu, talon ikkunanpielet maalattu ja rännit putsattu.

Tämän lisäksi hän on monenlaisessa järjestötoiminnassa mukana. Milloin leivotaan myyjäisiin, milloin tehdään talkoilla mitäkin. Liikuntaa harrastetaan monta kertaa viikossa, talvella hiihdetään, kesällä pyöräillään, uidaan ja osallistutaan vaellusretkiin ja puuhapäiviin. En edes viitsi aloittaa marjastuksesta ja sienestyksestä. Luonnollisesti hänellä on niihinkin intohimo ja loputtomasti tarmoa.

Äiti on aina pitänyt minua vähintään laiskana, ellei jopa patalaiskana ja aikaansaamattomana. Olen lapsesta saakka tykännyt lukea paljon (tuolloin en siis kuulemma tee mitään, koska olen paikallani), olen siivouksen suhteen suurpiirteisempi, saatan unohtua mietiskelemään tai haaveilemaan asioita ja kaipaan paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen kuitenkin ehtinyt opiskella huomattavasti äitiä pidemmälle ja saanut mielenkiintoisia töitä. Sellaisia, joiden palkalla pystyy tarvittaessa myös ostamaan esimerkiksi siivouspalveluita, leivonnaisia tai pakastemarjoja. Kaikki asioita, mitä äiti pitää käsittämättömänä tuhlauksena ja myös auliisti jakaa näkemyksensä.

Kun äiti soittaa, hän aloittaa luettelemalla sen päivän tai viikon aktiviteettinsa. Olen yleensä hengästynyt jo pelkästä kuuntelemisesta. Jos en jonain sunnuntaipäivänä hänen soittaessaan ole ulkona tekemässä jotain hyödyllistä, vaan kerron olevani ihan vain kotona, äiti päivittelee ja valistaa, kuinka siellä on nyt juuri niin hyvä sää lenkkeilyyn tai mustikoiden poimimiseen. Kaikki muu on tarpeetonta vetelehtimistä. En yleensä jaksa hänen seuraansakaan vuorokautta kauempaa, koska ahdistun jatkuvasta paikasta toiseen hyppelehtimisestä ja tauottomasta, merkityksettömästä höpötyksestä liittyen esimerkiksi oikeaan tapaan putsata kaakeleita tai suolata sieniä. Omat mielenkiinnon aiheeni ovat hänestä turhia tai turhan abstrakteja. Jos kerron työstäni, hän kuuntelee minuutin ja alkaa sitten vaikka pyyhkiä pölyjä kaappien päältä. Asiantuntijatyötäni hän kutsuu yksinkertaisesti "toimistotyöksi". 

Asennoitumiskysymys. Tuskin tulemme kumpikaan ikinä radikaalisti muuttumaan.

Ai kamala kuin olisit omasta äidistäni kirjoittanut. Voin vaan kuvitella kun kaks tällästä ihmistä pääsee vastakkain vertailemaan viikon saavutuksiaan.

Isäni, pian eläkeikäinen sekin. Heti, kun näkee jonkun istahtavan paikoilleen alkaa syyttely ja erilaisten tehtävien jakaminen. Sitten hän vielä ihmettelee, että miksi hänestä ei pidetä eikä kukaan muu perheestämme tule katsomaan häntä säännöllisesti lisäkseni. Olen yrittänyt sanoa tästä, mutta eipä se ota kuuleviin korviinsa vaan lähtee näpertämään jotakin autotalliin tai hakkaamaan halkoja. 

Käytännössä kaikki vanhemmat sukulaiseni ovat tuollaisia.

Ihailen moista ahkeruutta, mutta en itse kykene siihen. Omalla ahkeruudella toisten syyllistämistä en ihaile, silloin on kyseessä vain päteminen ja typeryys.

Siitä olen eri mieltä, että askarointi olisi suoraan pois ajattelusta, asioiden prosessoinnista. Itseäni esimerkiksi marjastus on auttanut monien asioiden läpikäynnissä ja jopa tieteellisen tiedon omaksumisessa. Ihminen kun tarvitsee myös konkreettista askarointia. Omat aivoni suorastaan toimivat paremmin, kun teen samalla käsilläni jotain. Tuntuu, että silloin kykenen työstämään emootioitanikin, vaikkapa neulomalla. Mutta en tosiaan puuhastele kaiken aikaa, osaan lorvia ja olla täysin tehotonkin. Ja kirjojen lukeminen on kaikkein hyödyllisintä ihmiselle, joka suhteessa. Se ei ole koskaan turhaa.

Yksi parhaista ystävistäni on tuollainen. 35-v nainen. Ollaan muuten aika samanlaisia ja viihdytään yhdessä, mutta juuri tuo touhuaminen ja tekemisen määrä on meillä hyvin eri tasoa. Minä harrastan pitkiä yöunia ja laiskottelua, suorittaminen ja aikaansaaminen on minulle vaikeaa. Olen hienovaraisesti yrittänyt selittää ystävälleni, että eri ihmisillä on hyvin erilainen määrä energiaa. Se mikä on toiselle itsestäänselvää puuhastelua, voi vaatia toiselta hirveästi henkisiä voimia.

Appivanhempani. Kotona ollessaan heräävät jo neljältä touhuamaan, koska hyvät ja ahkerat työtä tekevät ihmiset tekevät niin. Koko päivä täytyy täyttää jollain tekemisellä. Samoja asioita toistetaan ja suoritetaan usein, vaikka esim. kerran parissa viikossa ajaisi saman asian kuin kolme kertaa viikossa. Rutiineja ei saa rikkoa, koska elämä menee muuten raiteiltaan. Molemmat ruumiillisen/suorittavan tason työntekijöitä. Heille esim. koulutus ei ole niin iso arvo kuin se, että koko ajan hääräilee jotain tai ainakin yrittää tehdä itsensä tärkeäksi suorittamalla.

Myös eräs tuntemani tällainen tapaus on keski-ikäinen nainen. Hän ei ole koskaan käynyt mitään kouluja tai ollut oikeissa töissä. Hänen elämäntehtävänsä on ollut jo nuoresta lähtien siivoaminen. Ulkopuoliselle selvästi näkyy, ettei hän edes oikeasti pidä siitä. Jatkuva ja pakonomainen siivoaminen saa ainoastaan hänet tuntemaan itsensä kunnolliseksi ja merkittäväksi ihmiseksi.

usein nuo touhottajat ovat nuorekkaamman näköisiä. pysyvät kai touhotuksen avulla henkisesti/ fyysisesti hyvässä kunnossa. ainakin jos omaa äitiä katson ja hänen sukua.