Vihantunteet miehen lapseen liittyen

Ap, sinä olet nyt tienhaarassa. Voit valita hyvän ja pahan välillä. Haluatko olla se noita-akka, joka on tuhoava voima ja tekee miehesi lapsen lapsuudesta onnettoman? Vai haluatko elämääsi nuoren ystävän, josta sinulle voi vielä olla paljon iloa? T. Joku, jonka isäsuhteen ilkeä äitipuoli ensin tuhosi vain valittaakseen myöhemmin, kun joutui ihan yksin miehensä omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä etälapsi herättää äitipuolessa vihan tunteita. Mutta jos miehen lapsi asuu miehen ja tämän uuden vaimon kanssa eli on lähilapsi, tai mies on leskeytynyt ja lapsi on siksi hänellä 24/7 niin asiat sujuu paljon paremmin ja äitipuolessa herää paljon positiivisempia tunteita tätä lasta kohtaan.

Tiedätkö... Melkein itku pääsi. Luen tätä ja hoen, että voi kun joku olisi sanonut jo aiemmin!!! Nimittäin noin se on. Tavallaan lapsi vaan käy meillä kuin jossain puuhamaassa (aina hirveästi ohjelmaa ja speciaalia) mutta kiintymys ei tapahdu noin:/ Tarvitsisi todella sitä kunnon aikaa ja yhdessä oloa arjessa! Ja kun tietää että se rooli meidän kotona ei muutu pitkään aikaan - me ei olla koti hänelle ehkä ikinä. Aina pitäisi olla superkivaa ja mihinkään ei voi vaikuttaa.. Äiti päättää kaikesta ja meihin hän ei kerkeä kiintyä niin kuin olisi ihanteellista myös tulevaa vauvaa ajatellen.

Kauhulla ajattelen sitä kun hän ei saa kaikkea mahd kun vauva tulee. Mitäa sitten? Hyppiikö mummot ja äiti silmille että esikoisen kuuluu olla ykkönen ja vielä erolapsi:( Ei tunnu tasapuoliselta mitenkään, että isänsä on vain raha-automaatti ja oikeanlaisia perhe siteitä ei synny.

Vierailija kirjoitti:

En malta odottaa sitä päivää kun ap ja kaltaisensa ovat raivontuskassa kun miehelle ei enää kelpaakaan synnytyksessä hikiseksi äitiläjäksi muuttunut puoliso.

Monesti sanotaan että lapsen tekemisen ja suhteen tulisi olla toisistaan riippumattomia asioita, mutta tosi moni kuitenkin tekee sen lapsen sillä ajatuksella että se huolletaan yhdessä puolison kanssa.

Ylläri pylläri: ihana mies ennen lapsiperheaikaa paljastaa todellisen karvansa vasta kun se lapsi on jo maailmassa.

Ylläri pylläri, olet siis tullut jätetyksi, kun olet npin katkera.

Useimmiten se on kuitenkin nainen, joka hakee eroa miehestä. Kannattaisi silloin ennen eron ottamista pysähtyä ja miettiä, että jätetyn miehen elämään tulee aikanaan uusi nainen. Että se mies kelpaakin muille ihan hyvin, vaikka itse et ole enää arvostanut.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä olet nyt tienhaarassa. Voit valita hyvän ja pahan välillä. Haluatko olla se noita-akka, joka on tuhoava voima ja tekee miehesi lapsen lapsuudesta onnettoman? Vai haluatko elämääsi nuoren ystävän, josta sinulle voi vielä olla paljon iloa? T. Joku, jonka isäsuhteen ilkeä äitipuoli ensin tuhosi vain valittaakseen myöhemmin, kun joutui ihan yksin miehensä omaishoitajaksi.

Haluan ehdottomasti olla rakastava aikuinen lapsen elämässä. Aina leikin ja olen kiinnostunut hänestä mutta toivoisin pääseväni noista ikävistä tunteista täysin eroon. En halua että meidän tuleva lapsi vaistoaa omat ajatukseni.. Haluan myös, että tuo rahapolitiikka voidaan jollain tavalla korjata. Mies ei ollut ajatellut tulevia lapsiaan sitä tehdessään! Se, että miten tuo kaikki lutviutuisi mietityttää ja toivon että saan lisää hyviä ajatuksia ketjuun! Kiitos kaikille. Merkitsee valtavasti

Olet kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lapsi ei ole erityisen hankala tai huonosti käyttäytyvä. Niitähän tapauksia riittää, että lapsi oireilee oikein kunnolla vanhempien erosta ja vanhemmat pahentavat tilannetta antamalla kaikessa periksi ettei lapselle tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että lapsi ei ole erityisen hankala tai huonosti käyttäytyvä. Niitähän tapauksia riittää, että lapsi oireilee oikein kunnolla vanhempien erosta ja vanhemmat pahentavat tilannetta antamalla kaikessa periksi ettei lapselle tule paha mieli.

Totta. Ei ole onneksi. Normaali lapsi hyvine ja huonoine hetkineen.. Silti omat tunteet yllättää, voi kunpa voisikin vain tulla niitä kiintymyksen tunteita!

Mä ymmärrän sua hyvin ap. Ei mitenkään voi kiintyä vieraaseen lapseen jota näkee muutaman tunnin kuukaudessa. Siis minä näen, mies ja mummo näkevät enemmän. Töiden takia on myös mummolassa paljon ja minusta sekin on arvokasta, näkee siellä serkkujaan joita ei isän luona näkisi koskaan. Jos asuisi meillä, tilanne olisi eri. Nyt se on sitä että aina on vieras ihminen talossa ja vaikka kuinka yrittäisi, niin se kuitenkin jännittää kaikkia ja on kiusallista ja vähän epämukavaa. Vaikka ei haluaisi, mutta kun näkee vähän niin sille ei voi mitään. Vieras on vieras. Meillä onneksi elarit kohtuulliset ja lapsi kulkee kassin kanssa kun ei siis millään lailla asu meillä. Käy vain kylässä mikä on sinänsä surullista mutta näin se vaan menee. Yritän olla olematta ilkeä ja juttelen ja otan huomioon mutta ei näillä tapaamisajoilla tutuksi ja läheiseksi tule. Välillä menee muutama kuukausi etten tapaa lasta ollenkaan, jos työt menee niin että on isävkl mummolassa.

Kiitos vertaistuesta<3 helpottavaa kuulla etten ole ainoa! Ei ole helppoa tämä ei.. Sitten kun miehelle tietysti tytär on silmäterä (kuten koko suvulle) niin itse toivoisi myös voivansa tuntea samoin. Äh uusperheellisyys:/