Vihantunteet miehen lapseen liittyen
Kertokaa onko normaalia joka kerran miehen lapsen tavatessa miettiä"kunpa tuota pentua ei olisi" ja sitä miten hänen "elatus" maksaa perheellemme. Mies on hyvätuloinen, joten elarit on liian isot ottaen huomioon että mamma saa myös muita tukia!
Miten te muut äiti/isäpuolet olette oppineet jopa rakastamaan lapsipuolta? Saatteko vaikuttaa häneen liittyviin hankitoihin omassa kotonanne?
Kommentit (28)
Ihan normaaleja tunteita ovat. Ei minusta meillä äitipuolilla ole mitään valtaa vaikuttaa.
Minun elämääni auttaa kaksi asiaa: myös minulla on lapsi, ja se, että mies on luvannut, että hänen lapsensa eivät huononna minun elämääni lainkaan (ts. Minulla ei ole mitään vastuita tai velvollisuuksia, ja me matkustamme jatkossakin yhdessä).
Lapsilisän yh-korostuksineen, asumistuen ja päivähoitomaksuakaan hänen ei itse tarvitse maksaa! Mieheni kun oli mennyt sopimaan että hän maksaa suurimman osan. Kyllä keittää kun edes ajattelee... Ja mitä kaikkea sille tytölle on jouduttu hankkimaan meille! Eikä saada mitään vaan mies päinvastoin elättää lapsen lisäksi sen äidin.
Tuntuu niin käsittämättömän epäreilulta.
Itse en kestäisi jos en saisi edes vaikuttaa tähän lapseen liittyvään kasvatukseen ja eloon millään tavalla. Mies onneksi kuitenkin kuuntelee ja huomio mielipiteeni. Tavallaan ajattelen että jos luonamme käy minulle vieras lapsi niin totta Mooses hän minua tottelee ja täällä on meidän pelisäännöt.. Vaikka ei se poista sitä että sitä toivoisi että lasta ei olisi :/
äitipuoli kirjoitti:
Lapsilisän yh-korostuksineen, asumistuen ja päivähoitomaksuakaan hänen ei itse tarvitse maksaa! Mieheni kun oli mennyt sopimaan että hän maksaa suurimman osan. Kyllä keittää kun edes ajattelee... Ja mitä kaikkea sille tytölle on jouduttu hankkimaan meille! Eikä saada mitään vaan mies päinvastoin elättää lapsen lisäksi sen äidin.
Tuntuu niin käsittämättömän epäreilulta.
No jos mies on tehnyt huonon sopimuksen, ei se ole lapsen vika.
Eikä siinä yh-korotuksessa on mitään kadehtimista. Asumistukea saa kaikki, joiden tulot siihen oikeuttaa. Ja lapsilisää kaikki, joilla lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaleja tunteita ovat. Ei minusta meillä äitipuolilla ole mitään valtaa vaikuttaa.
Minun elämääni auttaa kaksi asiaa: myös minulla on lapsi, ja se, että mies on luvannut, että hänen lapsensa eivät huononna minun elämääni lainkaan (ts. Minulla ei ole mitään vastuita tai velvollisuuksia, ja me matkustamme jatkossakin yhdessä).
Vaikka minulla itselläni eikä miehellänikään ole lapsia niin (eli varmaan olen jäävi sanomaan mitään) mutta tulin todella surulliseksi tästä kommentista. Lapsi raukka, aina jää kakkoseksi äitipuolen oman lapsen vuoksi. Se reppana on kuitenkin miehesi lapsi, miksi häntä on kohdeltava kuin kakkosluokan kansalaista - viaton hän vanhempiensa eroon on...
äitipuoli kirjoitti:
Lapsilisän yh-korostuksineen, asumistuen ja päivähoitomaksuakaan hänen ei itse tarvitse maksaa! Mieheni kun oli mennyt sopimaan että hän maksaa suurimman osan. Kyllä keittää kun edes ajattelee... Ja mitä kaikkea sille tytölle on jouduttu hankkimaan meille! Eikä saada mitään vaan mies päinvastoin elättää lapsen lisäksi sen äidin.
Tuntuu niin käsittämättömän epäreilulta.
Mä en kyllä vihaa mieheni lapsia vaan ihan tykkään heistä. Mutta tuossa olet oikeassa, että tuntuu käsittämättöman epäreilulta että mies tuntuu elättävän lasten äidinkin (siis ei epäreilulta minun kannaltani mutta miehen). Ja äiti senkun vaan jatkaa rahan kiristämistä ja uhkailua.
Jotkut arvostavat muutakin kuin rahaa. Ehkä sinunkin kannattaisi laittaa raha taka-alalle, vaikka pirun ahneelta vaikutat (varsinkin, kun eivät ole sinun rahojasi), saattaisit jopa tutustua lapseen ja samalla löytää inhimillisiä tunteita.
Ei ole lapsen vika ei, mikään vanhempiinsa liittyvä. Mutta noin oli eksänsä vaatinut. Jokainen tietää mikä valta yh-äideillä on, isä ei ole yhtään mitään!! He kieroilee kyllä varmasti kaikkein rahakkaimmat sopimukset itselleen.. Kyllä tekisi mieli puuttua peliin jotenkin tuon osalta, meille tulee vauva kohta ja ottaa niin päähän et vieras lapsi äitineen vie meidän rahat. Huh Huh.
En malta odottaa sitä päivää kun ap ja kaltaisensa ovat raivontuskassa kun miehelle ei enää kelpaakaan synnytyksessä hikiseksi äitiläjäksi muuttunut puoliso.
Monesti sanotaan että lapsen tekemisen ja suhteen tulisi olla toisistaan riippumattomia asioita, mutta tosi moni kuitenkin tekee sen lapsen sillä ajatuksella että se huolletaan yhdessä puolison kanssa.
Ylläri pylläri: ihana mies ennen lapsiperheaikaa paljastaa todellisen karvansa vasta kun se lapsi on jo maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaleja tunteita ovat. Ei minusta meillä äitipuolilla ole mitään valtaa vaikuttaa.
Minun elämääni auttaa kaksi asiaa: myös minulla on lapsi, ja se, että mies on luvannut, että hänen lapsensa eivät huononna minun elämääni lainkaan (ts. Minulla ei ole mitään vastuita tai velvollisuuksia, ja me matkustamme jatkossakin yhdessä).
Vaikka minulla itselläni eikä miehellänikään ole lapsia niin (eli varmaan olen jäävi sanomaan mitään) mutta tulin todella surulliseksi tästä kommentista. Lapsi raukka, aina jää kakkoseksi äitipuolen oman lapsen vuoksi. Se reppana on kuitenkin miehesi lapsi, miksi häntä on kohdeltava kuin kakkosluokan kansalaista - viaton hän vanhempiensa eroon on...
Miten niin kohtelen häntä huonosti? Ei lapsi minua tule katsomaan, vaan isäänsä. Ja ole kuitenkin ystävällinen ja juttelen. Mutta EN viihdytä enkä hoita, enkä kanna yhtään vastuuta. Ei se tarkoita ilkeyttä.
Oletpa kyllä ilkeä äitipuoli! Minä minä minä minun minun minun!!! Sinun rahojako ne nyt on?
Ahne en ole vaan realisti! Kukaan äiti ei tarvitse niin paljon rahaa LAPSEN kasvatukseen - kas kummaa, ne rahat meneekin äidin elämäntyyliin!
Haloo; ei me äitipuolet tyhmiä olla. Meidän lapset tarvitsee myös rahaa ja yksinkertaisesti ei ole reilua että osa yh-mammoista ryöstää karmeita summia miehiltä koska voivat. Lapsilla kiristivät jne että saavat mitä haluavat.
Mä pistäsin tuollaisen mäkeen samantien.
Kyllä ne ukon rahat kiinnostaa, mutta jos niillä elareita maksellaan... huh huh!
Miks et mene töihin?
Kai ne ukon rahat kiinnostaa kun niillä JA minun rahoilla se meidän lapsi elätetään ja tulevaisuus turvataan!
Töissä olen normaalisti, ja niin on tämä yh-mamma. Silti kehtaa ryöstää kiltiltä esikoisen isältä kohtuuttomia summia. Kerropa ketä ei häiritsisi!?
Yleensä etälapsi herättää äitipuolessa vihan tunteita. Mutta jos miehen lapsi asuu miehen ja tämän uuden vaimon kanssa eli on lähilapsi, tai mies on leskeytynyt ja lapsi on siksi hänellä 24/7 niin asiat sujuu paljon paremmin ja äitipuolessa herää paljon positiivisempia tunteita tätä lasta kohtaan.
Hyi mitä naisia. En ihmettele yhtään, mistä satujen ilkeät äitipuolet ovat saaneet inspiraationsa. Tosielämästä selkeästi.
Lapsiparat.
Minäkin inhoan mieheni lasta. En voi sietää.
Lisäksi miehen vähät rahat menevät elareihin ja muihin öapsen menoihin, ex vaimonsa elelee kotiäitinä uuden miehen ja lapsensa kanssa niillä isossa omakptitalossa
Me asumme ahtaadti kaksiossa 2+2 hlöä. Minä joudun elättämään miestä osin, kun köyhtyi erossa täysin. Olen ostanut yksin asunnon ja koko irtaimiston ja maksan enemmän elämisen menoja. Välillisesti siis elätän myös sitä miehen exää.
Välillä olen miettinyt, että mitä jalvattua itse tästä kaikesta oikein saan ja olisiko vaan järkevintä erota. En tie4 saisiko mies jonkun kunnan vuokra-asunnon ja toimeentulotukea silloin.
No laitapa ne luvut nyt tähän esille, niin katsotaan onko sopimus kuinka kohtuuton.
Mitä ne on ne tuet, joita se äiti saa?