En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät "osaa" laihduttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Tuo ei ole rasvanhimoa, vaan hiilarihimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Voihan nuo toimia jollakin jos lujasti uskoo. Itselleni ei ole kyllä minkäänlaista vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap itse tekee laihduttamisesta aivan turhan vaikeaa. Oikeasti ihminen tarvitsee vain perus ymmärryksen siitä mikä on terveellistä ja mikä on täysin turhaa höttöä. Kun syö paljon kasviksia, kanaa, kalaa ja hyviä rasvoja ja välttelee sokerihöttöä, niin mitään ruuan punnitsemista ja kalorien laskemista ei tarvita.

Tosiasiassa lähes kaikki kyllä tietävät miten pitäisi syödä. Toteutus on sitten kiinni pään sisäisistä asioista.

Itseasiassa aika harva ymmärtää, miten ja mitä kannattaa syödä.

Ja tuo on ihan muidenkin kuin ylipainoisten ongelma. Yllättävän moni ei tunnu tajuavan sitä, että vaikkei se epäterveellisen mussutus näy ulkonäössä (ylipainona siis) niin ei se haitaksi se silti on. Kun about joka painokeskusteluun tulee se pakollinen kertoja, joka ilmoittaa, että syö niin ja näin epäterveellisesti lähes aina, mutta silti on normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap itse tekee laihduttamisesta aivan turhan vaikeaa. Oikeasti ihminen tarvitsee vain perus ymmärryksen siitä mikä on terveellistä ja mikä on täysin turhaa höttöä. Kun syö paljon kasviksia, kanaa, kalaa ja hyviä rasvoja ja välttelee sokerihöttöä, niin mitään ruuan punnitsemista ja kalorien laskemista ei tarvita.

Tosiasiassa lähes kaikki kyllä tietävät miten pitäisi syödä. Toteutus on sitten kiinni pään sisäisistä asioista.

Itseasiassa aika harva ymmärtää, miten ja mitä kannattaa syödä.

En usko. Kyllä kaikki tietävät, että karkit ja pulla ovat ravitsemuksen kannalta turhaa höttöä. Aivan samoin joka ikinen ihminen tietää, että kasvikset ovat terveellisiä ja niitä kannattaisi syödä paljon. Tieto ja teot ei vaan kulje käsi kädessä.

Ei riitä, että tietää karkkien olevan pahasta ja kasvisten hyvästä.

En ole niin väittänytkään. Nuo oli vain esimerkkejä. Mutta kyllähän noillakin jo hyvään alkuun pääsisi, jos oikeasti toimisi tietämänsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kun olin lihava ja kehossani oli paljon rasvaa, mieleni teki rasvaisia ruokia. Nyt kun olen joidenkin mielestä jopa liian laiha, ei tee erikoisemmin mieli syödä rasvaista ruokaa.

Mikset valita tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä? Ne voi lopettaa täysin, toisin kuin syömisessä täytyy löytää keskitie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

Ihanko oikeasti uskot, että voisi olla yhtäkään ylipaino-ongelmasta kärsivää ihmistä, joka ei olisi yrittänyt paljonkin vastustaa lihottavia ruokahimojaan? Minä ainakin olen, ja välillä onnistunkin, mutta on aikoja jolloin tahdonvoima ei vaan riitä. Viime keväänä sellaisen jakson laukaisi kun ensin kuoli äiti syöpään, sitten perään koira äkillisesti munuaisvikaan. Surusta sekaisin kun olin, en jaksanut välittää syömisistä tai painosta. AIemmin erityisen stressaavat kaudet töissä on laukaisseet sellaista, että ei pystykään vastustamaan mässyhimojaan vaikka vähemmän stressin kautena pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

Ihanko oikeasti uskot, että voisi olla yhtäkään ylipaino-ongelmasta kärsivää ihmistä, joka ei olisi yrittänyt paljonkin vastustaa lihottavia ruokahimojaan? Minä ainakin olen, ja välillä onnistunkin, mutta on aikoja jolloin tahdonvoima ei vaan riitä. Viime keväänä sellaisen jakson laukaisi kun ensin kuoli äiti syöpään, sitten perään koira äkillisesti munuaisvikaan. Surusta sekaisin kun olin, en jaksanut välittää syömisistä tai painosta. AIemmin erityisen stressaavat kaudet töissä on laukaisseet sellaista, että ei pystykään vastustamaan mässyhimojaan vaikka vähemmän stressin kautena pystyy.

Varmaan onkin yrittänyt, enkä vähättele kenenkään vastoinkäymisiä elämässä. Kuitenkin, uskon että sille stressin käsittelylle voi löytyä muukin keino kuin mättäminen. Ja kaikki tiedämme, että lopulta ainoa keino on se tahdonvoima, jos meinaa mässyhimon voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

Ihanko oikeasti uskot, että voisi olla yhtäkään ylipaino-ongelmasta kärsivää ihmistä, joka ei olisi yrittänyt paljonkin vastustaa lihottavia ruokahimojaan? Minä ainakin olen, ja välillä onnistunkin, mutta on aikoja jolloin tahdonvoima ei vaan riitä. Viime keväänä sellaisen jakson laukaisi kun ensin kuoli äiti syöpään, sitten perään koira äkillisesti munuaisvikaan. Surusta sekaisin kun olin, en jaksanut välittää syömisistä tai painosta. AIemmin erityisen stressaavat kaudet töissä on laukaisseet sellaista, että ei pystykään vastustamaan mässyhimojaan vaikka vähemmän stressin kautena pystyy.

Varmaan onkin yrittänyt, enkä vähättele kenenkään vastoinkäymisiä elämässä. Kuitenkin, uskon että sille stressin käsittelylle voi löytyä muukin keino kuin mättäminen. Ja kaikki tiedämme, että lopulta ainoa keino on se tahdonvoima, jos meinaa mässyhimon voittaa.

Tahdonvoimalla ei mässyhimoa kukaan voita. Se himo poistuu ainoastaan niin, että syö sellaista ruokaa, jolla sitä himoa ei edes synny. Tätä on monen vaikea käsittää.

Lupaan laihtua heti, ku lapset on lentäneet pesästä. Jos elän niin kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

Ihanko oikeasti uskot, että voisi olla yhtäkään ylipaino-ongelmasta kärsivää ihmistä, joka ei olisi yrittänyt paljonkin vastustaa lihottavia ruokahimojaan? Minä ainakin olen, ja välillä onnistunkin, mutta on aikoja jolloin tahdonvoima ei vaan riitä. Viime keväänä sellaisen jakson laukaisi kun ensin kuoli äiti syöpään, sitten perään koira äkillisesti munuaisvikaan. Surusta sekaisin kun olin, en jaksanut välittää syömisistä tai painosta. AIemmin erityisen stressaavat kaudet töissä on laukaisseet sellaista, että ei pystykään vastustamaan mässyhimojaan vaikka vähemmän stressin kautena pystyy.

Varmaan onkin yrittänyt, enkä vähättele kenenkään vastoinkäymisiä elämässä. Kuitenkin, uskon että sille stressin käsittelylle voi löytyä muukin keino kuin mättäminen. Ja kaikki tiedämme, että lopulta ainoa keino on se tahdonvoima, jos meinaa mässyhimon voittaa.

Tahdonvoimalla ei mässyhimoa kukaan voita. Se himo poistuu ainoastaan niin, että syö sellaista ruokaa, jolla sitä himoa ei edes synny. Tätä on monen vaikea käsittää.

Olen tahdonvoimalla voittanut niin monta asiaa elämässäni, että kyllä se siihen perustuu. Jos on jostain syystä koukuttunut roskaruokaan, niin se himo poistuu vain ajan kanssa. Tahdonvoima on se suurin tekijä. Loppu on sitten oikeiden tapojen noudattamista. Monen on vaikea käsittää, että asiat muuttu hitaasti, ja siinä tulee se tahdonvoima, että jaksaa uskoa pitkiin tavoitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa siitä osaamattomuudesta on laiskuutta. Ei jakseta laskea kaloreita tai katsoa makroravinteita. Ei kiinnosta selvittää, miten insuliiniresistenssiä saa pois, ei jaksa lähteä salille tai tehdä mitään muutakaan. Syö vähemmän kuin kulutat ärsyttää, koska sitä ruokavaliota ei tuoda valmiiksi laadittuna eteen. Niin ei "onnistu". Kaiken pitää olla lusikalla syötettyä ja yhtä helppoa, kuin sen suklaapatukankin syöminen.

Laihduttaminen on helppoa, jos on valmis rutinoitumaan siihen, että punnitsee ruokansa ja merkkaa ne ylös. On jopa sovelluksia ja palveluita, jotka sitten laskee ne kalorit sinun puolesta. Mut sekin taitaa olla liian vaikeaa.

Entäs jos suoliston bakteerikanta on tuhottu jo pienestä pitäen? Minä jouduin aikoinaan syömään sulfaa estolääkkeenä virtsatulehduksia vastaan enkä ole vieläkään päässyt eroon virtsatulehduksista. Sen lisäksi joudun syömään joka vuosi antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen. En tupakoi ja osaan alapäähygienianhoidon. Kestää kaksi vuotta maitohappobakteereita syöden, että yhden antibioottikuurin tuhot ovat melkein korjattuja. Suoliston bakteerifloora vaikuttaa todella paljon ihmisen painoon. Seuraavalla vuosikymmenellä tätä aloitusta nauretaan varmasti jos se pullahtaa esiin internetin kätköistä koska silloin ylipainoa hoidetaan nimenomaan istuttamalla suoliston oikeanlaiset bakteerit.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on tällä hetkellä paras ohjelma kirjoitella noita ruokia ylös? Saisi olla myös appsi.

http://www.fineli.fi -ruokapäiväkirja.

Vierailija kirjoitti:

Ap itse tekee laihduttamisesta aivan turhan vaikeaa. Oikeasti ihminen tarvitsee vain perus ymmärryksen siitä mikä on terveellistä ja mikä on täysin turhaa höttöä. Kun syö paljon kasviksia, kanaa, kalaa ja hyviä rasvoja ja välttelee sokerihöttöä, niin mitään ruuan punnitsemista ja kalorien laskemista ei tarvita.

Tosiasiassa lähes kaikki kyllä tietävät miten pitäisi syödä. Toteutus on sitten kiinni pään sisäisistä asioista.

Eilen iltauutisissa klo 20.30 kerrottiin, että Suomessa vain 20% naisista ja 10% miehistä noudattaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuosituksia. Siitä huolimatta äänekäs joukko väittää nettifoorumeilla suomalaisten ylipainon johtuvan ravitsemussuosituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tietää, miten laihtuisi, mutta kun ne mieliteot!

Jos et osaa tulkita mielitekoja ja paikata oikeanlaisella vitamiineilla/hivenaineilla himoja, niin et osaa laihduttaa. B-vitamiinia, kun tekee mieli hampurilaisia, lihapiirakoita jne, kromia makeanhimoon. Ei ole enää mieliteoista vaivaa.

Ai, mä vedän isot satsit b-vitskua joka päivä ja silti tekee jatkuvasti mieli rasvaista ruokaa. Eli miten se b-vitsku auttaa mielitekoihin? Makean perään en ole koskaan ollutkaan.

B-vitmiini auttaa hiilihydraattipitoisen ruoan himoihin. Jos tekee rasvaista mieli, silloin kehossa ei ole tarpeeksi rasvaa. Kannattaa syödä pähkinöitä ja avokadoa

Kyllä mulla ainakin rasvaisen himo on jotain ihan muuta kuin kropan aitoa tarvetta terveellisille rasvoille. Syön paljonkin myös terveellistä rasvaa, niin avokadoja, pähkinöitä kuin oliiviöljyäkin. Mutta silti välillä iskee se hullu himo saada uppopaistettuja ranskanperunoita, suolaisia piirakoita, chipsejä, mitä vaan rasvaista. PIdän tuota enemmän psyykkisenä riippuvuutena tiettyihin roskaruoan makuihin kuin minään ravinnepuutoksena.

Siinä on se hyvä puoli, että tahdonvoimalla tuo himo menee ohi. Kun ensimmäisen kerran pystyy vastustamaan kiusausta, niin seuraava kerta on jo helpompi. Sitten ymmärtää, että aina ei ole pakko saada sitä mitä haluaa.

HUUTONAURUA.... Kukaan ylipainoinen aikuinen ihminenhän ei ymmärrä että aina ei ole pakko saada mitä haluaa. Tällaiset lapselliset ja ylipainoisten älyä aliarvioivat "neuvot" eivät eroa millään lailla MeNaisten "makeanhimo lähtee mehukeitolla" -jutuista. Lapsellista ja ongelmaa törkeästi yksinkertaistavaa. Kuka kirjoittaisi joskus järkevän painonpudotusjutun johonkin naistenlehteen??

Olen samaa mieltä ap'n kanssa. Laihduttaminen lähtee itsestä eikä muualta ja sana laiskuus on sellainen jonka koen etenkin talvisin itseäni vaivaavan ja jonka pistän muiden tekosyiden piikkiin. "On pimeä, on kylmä, pitkä päivä takana" jne. Tietty omalla kohdallani olen suht normaalin kokoinen ihan normaalisti talven aikana kerättyjen kilojen jälkeen. Hieman pullukka. Mutta tänä kesänä aloitin yksin kertaisen juoksemisen ja viimeisien 7 viikon aikana paino on pudonnut 5 kiloa. On totta että alku on aina hankalaa mutta siihen pitää sitoutua jotta pääsee eteenpäin. Se minkä kokoosena aloitat ei vaikuta siihen mitenkän. Tulee vastaan aika jolloin ne pienet muutokset joita kehossaan alkaa huomaamaan vievät automaattisesti eteenpäin inspiroiden kohti suurempia muutoksia ilman suurempia ponnisteluita. Syötyjä kaloreita en ole itse missään vaiheessa "laskenut paperille" ja nyt teen niin vieläkin vähemmän. Syön mitä haluan ja laihdun silti. Ja tiedättekö miksi? Ruoka tottumukset muuttuivat. Se mikä oli ihanaa herkkua ennen yököttää nykyään. Se voi olla vain minä mutta toivon että muillekin kävisi samoin. "Herkuttelusta" tulee paljon helpompaa kun mieli muuttaa herkut muiksi ruuiksi ;) Mutta siihen pisteeseen pääseminen on haaste koska mitä olen huomannut, yleensä laihduttajilta tuntuu puuttuvan kärsivällisyys kun muutos ei tapahdukkaan jo parissa päivässä jonka takia myös luovutetaan.

Tämä on siis omien henkilökohtaisten kokemuksien, havaintojen ja pohdintojen takaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa siitä osaamattomuudesta on laiskuutta. Ei jakseta laskea kaloreita tai katsoa makroravinteita. Ei kiinnosta selvittää, miten insuliiniresistenssiä saa pois, ei jaksa lähteä salille tai tehdä mitään muutakaan. Syö vähemmän kuin kulutat ärsyttää, koska sitä ruokavaliota ei tuoda valmiiksi laadittuna eteen. Niin ei "onnistu". Kaiken pitää olla lusikalla syötettyä ja yhtä helppoa, kuin sen suklaapatukankin syöminen.

Laihduttaminen on helppoa, jos on valmis rutinoitumaan siihen, että punnitsee ruokansa ja merkkaa ne ylös. On jopa sovelluksia ja palveluita, jotka sitten laskee ne kalorit sinun puolesta. Mut sekin taitaa olla liian vaikeaa.

Punnitsee ruokansa, laskee kalorit. Jep. Syömishäiriö ja tuloksena elinikäinen kierre.

Tahdonvoimaa joku mainosti. Ja ymmärrän että se olisi ratkaisu, mutta kukaan ei kerro miten sitä voi kehittää ja mistä sitä saa? Toisilla sitä näyttää olevan ns. luonnostaan, mutta itselläni ei ole. Laihduttamiskirjallisuuskaan ei ikinä käsittele tätä tärkeää kysymystä, vaan aina keskitytään vain ruokavalioon.

Silti uskon että on ihan tosi paljon kaltaisiani ylipainoisia, joita ei ruokavalio auta siksi, että tahdonvoima ja motivaatio ovat niin heikkoja, ja jotenkin pitäisi pystyä niitä vahvistamaan. Esim. mun tyypillinen laihisyritys: tiedän että painoa on liikaa, siitä seuraa jo epämiellyttäviä oireitakin, tästä on nyt ihan pakko päästä! Tuntuu että on kova motivaatio ja tahdonvoimaa. Mutta voipi olla että jo parin viikon päästä tahdonvoima alkaa "lerpsahdella" ajoittain ja tulee mässyjä, usein koska motivaatio on kadonnut. 

Tämä on sama ilmiö kuin exäni, joka oli alkoholin ongelmakäyttäjä, ilmaisi: "Kyllä mun tahto on kova ja pystyy pitään mut viinasta erossa, mutta kun mä en aina tahdo pysyä siitä erossa". Sehän munkin ongelma on herkkujen kanssa. En ikinä pitkiä aikoja yhtene mittaan halua pysyä erossa suklaista, hampurilaisaterioista tms. 5 päivää voin olla dieetillä ja sen jälkeen mieleni kääntyy: miksi ihmeessä, oikeasti minä haluan nyt syödä, voinhan aloittaa sen laihiksen joskus myöhemmin ja tämän kerran syödä.

Vierailija kirjoitti:

Tahdonvoimaa joku mainosti. Ja ymmärrän että se olisi ratkaisu, mutta kukaan ei kerro miten sitä voi kehittää ja mistä sitä saa? Toisilla sitä näyttää olevan ns. luonnostaan, mutta itselläni ei ole. Laihduttamiskirjallisuuskaan ei ikinä käsittele tätä tärkeää kysymystä, vaan aina keskitytään vain ruokavalioon.

Silti uskon että on ihan tosi paljon kaltaisiani ylipainoisia, joita ei ruokavalio auta siksi, että tahdonvoima ja motivaatio ovat niin heikkoja, ja jotenkin pitäisi pystyä niitä vahvistamaan. Esim. mun tyypillinen laihisyritys: tiedän että painoa on liikaa, siitä seuraa jo epämiellyttäviä oireitakin, tästä on nyt ihan pakko päästä! Tuntuu että on kova motivaatio ja tahdonvoimaa. Mutta voipi olla että jo parin viikon päästä tahdonvoima alkaa "lerpsahdella" ajoittain ja tulee mässyjä, usein koska motivaatio on kadonnut. 

Tämä on sama ilmiö kuin exäni, joka oli alkoholin ongelmakäyttäjä, ilmaisi: "Kyllä mun tahto on kova ja pystyy pitään mut viinasta erossa, mutta kun mä en aina tahdo pysyä siitä erossa". Sehän munkin ongelma on herkkujen kanssa. En ikinä pitkiä aikoja yhtene mittaan halua pysyä erossa suklaista, hampurilaisaterioista tms. 5 päivää voin olla dieetillä ja sen jälkeen mieleni kääntyy: miksi ihmeessä, oikeasti minä haluan nyt syödä, voinhan aloittaa sen laihiksen joskus myöhemmin ja tämän kerran syödä.

Se tahdonvoiman hehkuttelu on ihan sontaa. Tahdonvoimaa ei tarvitse, jos syö oikein. Silloin ei ole mielitekoja mihinkään ylimääräiseen. Vika onkin siinä, että monetkaan eivät halua syödä siten, että mielihalut ylimääräiseen häviää.