Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies inhoaa iltatähteämme, ja minua
07.08.2017 |
Ja ymmärrän kyllä, sillä lapsi on vaikea ja minähän se olin joka vielä halusin lisääntyä ! Kun poika aloitti ylä-asteen minuun iski vauvakuume ja sain miehen ylipuhuttua toiseen lapseen, iltatähteen. Poika oli ongelmaton lapsi, helppo kasvattaa eikä teininäkään aiheuttanut harmaita hiuksia. Mutta tämä tyttö..!
Temperamenttinen, kovapäinen, välillä' jopa väkivaltainen, mikään mikä tehosi aikoinaan esikoiseen ei tepsi tähän lapseen. Tyttö on vasta 3v ja ihan pitelemätön. Iltaisin ei saa hammaspesulle eikä nukkumaan, aamuisin ei saa ylös sängystä eikä vaattetta päälle, nirsoilee ruuan kanssa, varastaa toisten lelut, lyö, potkii, kirkuu niin että korvat halkeaa..Päiväkodissa on jouduttu välillä pitämään tyttöä väkisin sylissä, jotta rauhoittuu.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa sentään inhoaa. On vain väsynyt. Luulenpa, että jos se vähän haastavamman temperamentin omaava tytär vaikka sairastuisi vakavasti, niin varmasti mieskin olisi hädissään ja suruissaan, mistä paljastuisi että hän välittää lapsesta.
Mutta on ihan luonnollista olla välillä väsynyt haastavampien lasten kanssa. Meillä oli sama juttu että esikoinen, poika, oli helppo luonne, ja minä jo vähän aloin kehitellä ylimielisiä teorioita siitä, miten lapset nyt tulee helpoksi ja rauhalliseksi kun niitä kohdellaan rauhallisesti jne. Sitten mulle syntyikin oikea riiviölapsi, vaikka ihan samalla tavalla kohtelin, joten se siitä että omilla ansioillani olisin saanut lapsen helpoksi.
Lapsi aistii kirpeän ilmapiirin ja reagoi siihen.
Ei varmasti inhoa, kumpaakaan. On vain vähän väsynyt, mikä on ihan ymmärrettävää.
Meillä kävi samoin. Kahden huippurauhallisen tytön jälkeen syntyi riiviöpoika, joka meinasi oikeasti tehdä meidät molemmat hulluiksi. Kunnes sitten esikouluiässä muuttui kuin taikaiskusta ja on nykyään ehkä rauhallisin ja seesteisin koko kolmikosta.
Siis kärsivällisyyttä! Mikään ei kestä ikuisesti ja kyllä siellä tunnelin päässä paistaa aurinko. Tsemppiä tähän päivään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitå tästä opimme? Tuskin mitään, mutta ei koskaan pitäs mhinkään suostua jota ei itse halua ja ole valmis siihen. Painostukslla ei saa koskaan mitåän hyvää aikaiseksi.
Ei auta märehtiä, tehty mikä tehty, vapaaehtoisesti. Kakkua jäljellä 15 vuotta. Koittakaa nyt kuitenkin pistää se ipana aisoihin, tai tulossa on helvetillisiä vaikeuksia myöhemmin. Toinen on vasta 3, murrosikä on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti inhoa, kumpaakaan. On vain vähän väsynyt, mikä on ihan ymmärrettävää.
Meillä kävi samoin. Kahden huippurauhallisen tytön jälkeen syntyi riiviöpoika, joka meinasi oikeasti tehdä meidät molemmat hulluiksi. Kunnes sitten esikouluiässä muuttui kuin taikaiskusta ja on nykyään ehkä rauhallisin ja seesteisin koko kolmikosta.
Siis kärsivällisyyttä! Mikään ei kestä ikuisesti ja kyllä siellä tunnelin päässä paistaa aurinko. Tsemppiä tähän päivään!
Tai sitten sieltä on juna tulossa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankitte toisen lapsen? Olitte päässeet jo niin pitkälle, lapsi oli jo yläasteella! Järjetöntä!
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sentään inhoaa. On vain väsynyt. Luulenpa, että jos se vähän haastavamman temperamentin omaava tytär vaikka sairastuisi vakavasti, niin varmasti mieskin olisi hädissään ja suruissaan, mistä paljastuisi että hän välittää lapsesta.
Mutta on ihan luonnollista olla välillä väsynyt haastavampien lasten kanssa. Meillä oli sama juttu että esikoinen, poika, oli helppo luonne, ja minä jo vähän aloin kehitellä ylimielisiä teorioita siitä, miten lapset nyt tulee helpoksi ja rauhalliseksi kun niitä kohdellaan rauhallisesti jne. Sitten mulle syntyikin oikea riiviölapsi, vaikka ihan samalla tavalla kohtelin, joten se siitä että omilla ansioillani olisin saanut lapsen helpoksi.
Sama täällä! Siks alan näkemään punaista joka kerran kun se rauhallisen lapsen äiti alkaa saarnaamaan omiat kasvatusmenetelmistään... toisaalta taas ymmärrän, kun olin itsekin vähän sinnepäin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään mikä tehosi aikoinaan esikoiseen ei tepsi tähän lapseen... Ei tietenkään tehoa, kun tämä lapsi ei ole hän. Perheessä ei voi lapsia kasvattaa kaikkia saman kaavanmukaan vaan vanhempien nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan lapsensa ja hakea vaikka kymmenkunta eri tapaa kunnes löytyy se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Mitå tästä opimme? Tuskin mitään, mutta ei koskaan pitäs mhinkään suostua jota ei itse halua ja ole valmis siihen. Painostukslla ei saa koskaan mitåän hyvää aikaiseksi.
Ei ole myöskään oikein painostaa toista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exälle kävi myös noin. Mies oli 45 ja meidän yhteinen lapsi 15, kun uusi vaimo halusi lapsen. Nyt iskä on vanhoilla päivillään alkanut inhota perhe-elämää (vielä enemmän kuin ennen) ja mikä pahinta, valittaa siitä kännipäissään tälle meidän jo aikuiselle yhteiselle, jota välillä kovasti ahdisti. Ja silti se muksu piti pukata.
Oman tuttavapiirini perusteella, usein ne perheet joissa esikoinen on helppo lapsi, ovat ihan pulassa vähemmän helpon nuoremman=normaalin lapsen kanssa. Sitten sitä nuorempaa yritetään kasvattaa samoin kuin ekaa, ja eihän siitä tule muuta kuin ap:n kuvailemaa touhua.
Jokainen lapsi on persoonansa ja tarvitsee omanlaisensa kasvatustavan. Kun toisen lapsen leimaa hankalaksi, vain koska eka on ollut helppo lapsi, saa varmasti ongelmia ihan pitkäksi aikaa.
Mutta mä kans uskon että mies vaan väsynyt, ei jaksa osallistua, mut ei se varmaan inhoa lastaan sentään.
Jos lapsen kanssa niin haastavaa että perheen tunnelma kärsii arkena jatkuvasti hakekaa apua perheneuvolasta, tai lukekaa edes joku kirja lasten temperamenttieroista!
Järkyttävää, että mies on vielä kanssasi tuollaisen painostuksen jälkeen :0
Onko sairaudet, kuten refluksitauti suljettu pois?
Alue: Aihe vapaa
Varmaan tiesit mihin ryhdyit. Miksi avauduit?