Onko työelämä muuttunut rankemmaksi?

Lukuisat yt:t ovat vähentäneet työntekijöitä, työtehtäviä on yhdistetty ja kuormitus kasvanut.

Kyllä mulla ainakin on. Olen it-alalla, ja nykyisin ihan jaksamisen äärirajoilla. Perheellisenä en pystyisi tähän ollenkaan nykytahdilla - onneksi olen sinkku, ja voin siis ihan vapaasti käyttää paljon vapaa-aikaanikin työn tekemiseen. Mutta burnout taitaa olla aika lähellä jo. 

Vielä 10 vuotta sitten kiirejaksot olivat ajoittaisia, ja välillä oli löysempää. Nyt on jatkuva hätä ja kiire ja stressi.

On. Ei ehdi tehdä kaikkea, jatkuva riittämättömyyden tunne. Juuri ja juuri saa työt ja lasten tarpeet hoidettua, itselle ei ole yhtään aikaa eikä jaksamista. Ja kyllä tämä on pahentunut koko ajan työelämän osalta, huomaa siitä, ettei kokonaisuus yhtään helpota vaikka lapset kasvavat.

On. Ja sekin, että työ on 100 % koneella istumista ja ruudun tuijottamista, rasittaa. Toimistotyö alkaa vertautua liukuhihnatyöhön.

Paskapuhetta. Ei ole. Työntekijät ovat muuttuneet herkkähipiäisemmiksi ja mukavuudenhaluisemmiksi. Asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin ja siitä huolimatta asiasta valitetaan.

Uusavuttomuus on oikeasti uhka maallemme.

Riippuu varmaan työtehtävistä. Kavereeraan entisten työkavereideni kanssa, eikä niistä kukaan valita tuota. Työ on pysynyt melko samanlaisena yli 20 vuotta. Eikä valita nykyisetkään työkaverit, jotka ovat tehneet tätä viimeiset 20 vuotta. Minusta tämän nykyisen työn kuormittavuus on aika samalla tasolla kuin oli kahdessa edellisessäkin paikassa. Ei ole, vaikka saan nyt 1200€ enemmän palkkaa kuin ne ensimmäisen työpaikkani kaverit tällä hetkellä.

Tutkimusten mukaan ei ole. Ihmisten kokemusten mukaan on.

Mikä tämän selittää?

Olen itse aloittanut työelämässä 90-luvulla ja minusta työelämä on koko ajan muuttunut vaativammaksi. Riippuu toki työpaikasta ja tehtävästäkin, mutta sanoisin, että yleisesti ottaen vaatimukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet. Jos mietin vanhempieni ikäpolvea, 40-luvulla syntyneitä, ja niitä, jotka olivat enemmän suorittavassa työssä, niin vaatimukset ovat todellakin kasvaneet. Nyt on perustuotantotyöntekijänkin oltava koko ajan valmis ja halukas oppimaan uutta, oltava muutosmyönteinen, haluttava kehittää toimintaa jne. Sellaisenkin henkilön, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, on kyettävä luomaan dokumentteja tai toimimaan kirjallisten ohjeiden mukaan ja kyettävä dokumentoimaan poikkeamia ja osattava käyttää alati muuttuvia tietojärjestelmiä. Asiantuntijatyössä laatuvaatimukset kasvavata koko ajan, mutta samalla myös työnmäärä on kasvanut, eli samaan aikaan kun vaatimukset kasvaa on entistä vähemmän aikaa täyttää niitä vaatimuksia. Tehokkuusvaatimukset ovat ihan toistaluokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aloittanut työelämässä 90-luvulla ja minusta työelämä on koko ajan muuttunut vaativammaksi. Riippuu toki työpaikasta ja tehtävästäkin, mutta sanoisin, että yleisesti ottaen vaatimukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet. Jos mietin vanhempieni ikäpolvea, 40-luvulla syntyneitä, ja niitä, jotka olivat enemmän suorittavassa työssä, niin vaatimukset ovat todellakin kasvaneet. Nyt on perustuotantotyöntekijänkin oltava koko ajan valmis ja halukas oppimaan uutta, oltava muutosmyönteinen, haluttava kehittää toimintaa jne. Sellaisenkin henkilön, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, on kyettävä luomaan dokumentteja tai toimimaan kirjallisten ohjeiden mukaan ja kyettävä dokumentoimaan poikkeamia ja osattava käyttää alati muuttuvia tietojärjestelmiä. Asiantuntijatyössä laatuvaatimukset kasvavata koko ajan, mutta samalla myös työnmäärä on kasvanut, eli samaan aikaan kun vaatimukset kasvaa on entistä vähemmän aikaa täyttää niitä vaatimuksia. Tehokkuusvaatimukset ovat ihan toistaluokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten.

30-luvulla työuransa aloittaneet ovat varmasti kokeneet työelämän muuttuvan vaativammaksi.

40- luvulla, 50-luvulla, 60-luvulla, 70-luvulla 80-luvulla jne. niin ikään. Kyse on siitä, että jokaisen työntekijän ura kehittyy iän myötä. Totta ihmeessä vanhemmalle ja kokeneemmalle työntekijälle annetaan enemmän vastuuta. Vastaavasti vanhempi työntekijä on heikompi oppimaan uusia työtapoja, tekniikoita ja suuntauksia.

Olisiko tästä kyse?

Eipä ole nykyisin juuri sellaisia työpaikkoja kuin 80-luvulla, että voisi kesken päivän kutoa sukkaa tai heitellä tikkaa. Ihanteena on huokoiseton työpäivä, ettei ehdi edes vessassa käydä ja palkattomat ylityöt ovat maan tapa sellaisillakin, joita ei kokonaistyöaika koske.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan ei ole. Ihmisten kokemusten mukaan on.

Mikä tämän selittää?

Kannattaiskohan tutkia niitä ihmisten kokemuksia.

Riippuu miten raskauden määrittelee. Fyysinen raskaus vähentynyt työelämässä, henkinen kuormittavuus taas lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aloittanut työelämässä 90-luvulla ja minusta työelämä on koko ajan muuttunut vaativammaksi. Riippuu toki työpaikasta ja tehtävästäkin, mutta sanoisin, että yleisesti ottaen vaatimukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet. Jos mietin vanhempieni ikäpolvea, 40-luvulla syntyneitä, ja niitä, jotka olivat enemmän suorittavassa työssä, niin vaatimukset ovat todellakin kasvaneet. Nyt on perustuotantotyöntekijänkin oltava koko ajan valmis ja halukas oppimaan uutta, oltava muutosmyönteinen, haluttava kehittää toimintaa jne. Sellaisenkin henkilön, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, on kyettävä luomaan dokumentteja tai toimimaan kirjallisten ohjeiden mukaan ja kyettävä dokumentoimaan poikkeamia ja osattava käyttää alati muuttuvia tietojärjestelmiä. Asiantuntijatyössä laatuvaatimukset kasvavata koko ajan, mutta samalla myös työnmäärä on kasvanut, eli samaan aikaan kun vaatimukset kasvaa on entistä vähemmän aikaa täyttää niitä vaatimuksia. Tehokkuusvaatimukset ovat ihan toistaluokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten.

30-luvulla työuransa aloittaneet ovat varmasti kokeneet työelämän muuttuvan vaativammaksi.

40- luvulla, 50-luvulla, 60-luvulla, 70-luvulla 80-luvulla jne. niin ikään. Kyse on siitä, että jokaisen työntekijän ura kehittyy iän myötä. Totta ihmeessä vanhemmalle ja kokeneemmalle työntekijälle annetaan enemmän vastuuta. Vastaavasti vanhempi työntekijä on heikompi oppimaan uusia työtapoja, tekniikoita ja suuntauksia.

Olisiko tästä kyse?

Minun mielestäni ei ole kyse pelkästään tästä. 30-luvulla iso osa Suomen kansasta on ollut pienviljelijöitä tai kaatanut puita metsässä. Kun mietin vaikkapa omaa isääni, joka on 60-luvulla aloittanut työelämässä ja joka on ollut ammattimies suorittavassa työssä, ei hänen ole tarvinnut juurikaan oppia uutta työelämänsä aikana. Hänellä oli nuorena opittu hyvä perusammattitaito ja sillä pärjäsi, hänen alallaan ei juuri tekniikka muuttanut työntekoa. Kun itse 90-luvulla menin työelämään, siellä oli vielä henkilöitä, jotka olivat tottuneet siihen, että töissä voi ensimmäisenä juoda aamukahvit ja lukea Hesarin ihan rauhassa ja sitten pikkuhiljaa aloitella työt. Vaikkapa pikkujouluihin suunniteltiin työajalla ties mitä ohjelmaa ja yksi työnohessa opiskeleva luki harva se päivä tenttiin töissä. Nykyisessä työpaikassani ei todellakaan ole kellään mahdollisuuksia eikä aikaa tuollaisiin asioihin (en tarkoita, että pitäisikään olla).

No ainakin meillä töissä on 15 vuoden aikana kiristetty tahtia ja vaatimuksia hyvin paljon. Työtämme mitataan sillä, että montako asiaa X pitää tehdä työpäivän aikana. Asian X tekeminen kestää "tyypillisesti" noin puoli tuntia. Nykyään vaaditaan kaksinkertainen määrä asian X tekemistä viikossa kuin mitä 15 vuotta sitten, eli työmäärä on tietyssä mielessä tuplaantunut. Virallisesti ei tietenkään ihan näin, koska ennen sai tehdä huolellisesti, jolloin asian X tekemiseen meni 45 min, nyt pitää tehdä hirveällä kiireellä ja virheitä tulee, koska aikaa voi mennä vain 20 min. Taukoja ei enää ehdi pitää. Eniten harmittaa se, että pitää väkisin tehdä sutta ja sekundaa hirveällä tahdilla, vaikka osattaisiin tehdä asiat hyvin, jos siihen olisi vain aikaa.

Vierailija kirjoitti:

On. Ja sekin, että työ on 100 % koneella istumista ja ruudun tuijottamista, rasittaa. Toimistotyö alkaa vertautua liukuhihnatyöhön.

Tämä. Historiasta ei ole opittu mitään, työnantajat uskovat että jos ihminen tekee yhtä ja samaa kaiket päivät vuodesta toiseen, hän tekee sen paremmin ja tehokkaammin. Tuo on kauan sitten todettu paikkaansa pitämättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aloittanut työelämässä 90-luvulla ja minusta työelämä on koko ajan muuttunut vaativammaksi. Riippuu toki työpaikasta ja tehtävästäkin, mutta sanoisin, että yleisesti ottaen vaatimukset työntekijöitä kohtaan ovat kasvaneet. Jos mietin vanhempieni ikäpolvea, 40-luvulla syntyneitä, ja niitä, jotka olivat enemmän suorittavassa työssä, niin vaatimukset ovat todellakin kasvaneet. Nyt on perustuotantotyöntekijänkin oltava koko ajan valmis ja halukas oppimaan uutta, oltava muutosmyönteinen, haluttava kehittää toimintaa jne. Sellaisenkin henkilön, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, on kyettävä luomaan dokumentteja tai toimimaan kirjallisten ohjeiden mukaan ja kyettävä dokumentoimaan poikkeamia ja osattava käyttää alati muuttuvia tietojärjestelmiä. Asiantuntijatyössä laatuvaatimukset kasvavata koko ajan, mutta samalla myös työnmäärä on kasvanut, eli samaan aikaan kun vaatimukset kasvaa on entistä vähemmän aikaa täyttää niitä vaatimuksia. Tehokkuusvaatimukset ovat ihan toistaluokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten.

30-luvulla työuransa aloittaneet ovat varmasti kokeneet työelämän muuttuvan vaativammaksi.

40- luvulla, 50-luvulla, 60-luvulla, 70-luvulla 80-luvulla jne. niin ikään. Kyse on siitä, että jokaisen työntekijän ura kehittyy iän myötä. Totta ihmeessä vanhemmalle ja kokeneemmalle työntekijälle annetaan enemmän vastuuta. Vastaavasti vanhempi työntekijä on heikompi oppimaan uusia työtapoja, tekniikoita ja suuntauksia.

Olisiko tästä kyse?

Tuskinpa ainakaan pelkästään. Esim. isäni (40-luvulla syntynyt) on samalla teknisellä alalla kuin minä. Hän sanoo, että työ kävi iän myötä HELPOMMAKSI, kun oli niin laajaa kokemusta ja sen myötä myös taito omaksua uutta. Jossain määrin oli siis vielä voimassa sellainen että kokenut työntekijä saavutti mestaritason, minkä jälkeen suurimmat paineet oli ohi. Nuorena vastavalmistuneena oli sen sijaan kova paine oppia todella vaativia asioita nopeasti, koska projekteissa on aina kiire. 

Nykyisin homma on toinen. Vanhasta kokemuksesta ei ole käytännössä mitään apua koska tekniikat lyödään täysin uusiksi parin vuoden välein. Eikä enää anneta mitään aikaa niihin uusiin tekniikoihin perehtymiseen. Isäni aikana kuulemma aina kun tuli jotain uutta, koko porukka kurssitettiin tekniikkaan. Meillä ei todellakaan ole sellaista, vaan kaikki uusi pitää oppia lennosta, erittäin kiireisten projektien osana. Tavallista on valehdella asiakkaille että tekijät on asiantuntijoita ja laskuttaa sen mukaan, vaikka oikeasti sitten projektin alkaessa aletaan vasta googletella että mikä tämä juttu on. Ei onnistu ilman valtavaa vapaa-ajan käyttöä itseopiskeluun.

Parikin juttua vetää samaan suuntaan. Ihmisten kunto on romahtanut sitten 80-luvun (näkyy jo varusmiesten cooperin testeistä), ja ylipaino lisääntynyt. Ja jos fyysistä työtä tekevältä porukalta kysyy niin hommat on vaan lisääntyneet koko ajan kun on "tehostettu" toimintaa yrityksissä.

Vierailija kirjoitti:

Parikin juttua vetää samaan suuntaan. Ihmisten kunto on romahtanut sitten 80-luvun (näkyy jo varusmiesten cooperin testeistä), ja ylipaino lisääntynyt. Ja jos fyysistä työtä tekevältä porukalta kysyy niin hommat on vaan lisääntyneet koko ajan kun on "tehostettu" toimintaa yrityksissä.

Kuinka paljonhan tuohon kunnon romahtamiseen ja ylipainoon vaikuttaa lisääntynyt stressi ja vähentynyt vapaa-aika? Itse en ainakaan vaan jaksa henkisesti erittäin raskaan työn lisäksi mitään säännöllistä liikuntaa, ja stressiäkin tulee lievitettyä keskikaljalla ja makeilla mätöillä. 

Riippuu paljon varmaankin työstä ja työpaikasta. Itselläni on helpottanut työstressi paljonkin sen jälkeen kun viimeeksi vaihdoin työpaikkaa noin 10 vuotta sitten. Irtisanouduin edellisestä työstä juuri sen vuoksi, koska työtaakka kasvoi kohtuuttomaksi, ja jotta kaiken ehti tekemään, työpäivät alkoivat venyä ja venyä. Samalla pääsin eroon työsuhdepuhelimesta, joka muuten on yksi h...vetin kone. Ikinä en sellaista enää halua: Työaika on työaikaa ja vapaa-aika vapaa-aikaa, niiden välillä on oltava selkeä ero.

Nykyisin on oikein hyvin: Työmäärä on sopiva (välillä kiireempää, välillä rauhallisempaa), liukuva työaika ma-pe klo 7.00 - 17.00 (toimistotyö). Lomaa on paljon. Joten ei valittamista. Jos en kymmenen vuotta sitten olisi lähtenyt ex-duunista, olisin varmasti ajautunut burnoutiin.

Jos mietin omaa työuraani, sille on ollut tyypillistä rikkonaisuus ja epävarmuus. Menetettyäni vakityön joitakin vuosia sitten en ole saanut uutta vakituista työtä tilalle vaan olen tehnyt erilaisia pätkiä ja ollut välillä työttömänä. Olen koko ajan pyrkinyt päivittämään osaamistani. Minulla on monipuolista työkokemusta, ja olen joka vuosi suorittanut alaani liittyviä kursseja. Silti työpaikkailmotuksia lukiessani tuntuu siltä, että työnantajien vaatimukset vain kasvavat ja nopeammin kuin oma osaamiseni. Mitä nuorempi työntekijä, sitä kovemmat vaatimukset. Oma kokemukseni työelämästä on se, että 3-4-kymppisiltä vaaditaan paljon enemmän kuin 6-kymppisiltä.

Toinen havaintoni on, että palkalla saa ostettua vähemmän kuin ennen. Samaan aikaan, kun ostovoima on heikentynyt, työn kuormittavuus on kasvanut. Palkka korvaa menetetyn vapaa-ajan entistä heikommin. Välillä mietin, tätäkö tämä elämä nyt sitten on. Kaikki aika menee työntekoon, ja mitä siitä jää käteen? Elämä valuu ohi, eikä koskaan ehdi tehdä muuta kuin töitä. Ap