Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostunut ostamaan 300euron lahjaa, vaikka sanoi, että saan valita lahjan eikä antanut hintamääritystä. Meillä oli 10-vuotis hääpäivä.
06.08.2017 |
Mies sanoi, että voidaan mennä hääpäivän kunniaksi ostamaan minulle lahja. No, sain valita, mistä sen ostan ja päädyttiin kiertelemään erinnäisiä kelloliikkeitä , koska ajatuksena oli ostaa kaulaketju, kun mieleinen malli ja tyyli tulisi vastaan. Kysyin mieheltä vielä selvästi ennen kuin menimme ensimmäiseen kelloliikkeeseen, että hän voisi antaa jonkin hinta määrityksen. No, mies sanoi, että koska kyseessä on merkkipäivä, niin saisin valita lahjan eikä hänen puolestaan hinnalla sinällään ollut väliä. No, neljännestä kelloliikkeestä löysin ihanan ja mielekkään kaulakorun, joka maksoi n. 300e. Sanoin miehelleni, että haluaisin tuon. Mies meni kuitenkin hieman oudoksi ja tokaisi " eikai nyt noin kallista". Sanoin, että okei, vaikka hävetti, kun myyjä siinä vieressä seisoi. Kun lähdimme pois liikkeestä, niin mies vielä tokaisi, että " kai sä nyt ymmärrät, ettei mulla ole tuollaisia summia paasata rahaa" hämilläni olin ja sanoin hänelle, että miksei voinut määrittää sitten mitään hintaa?! Lopulta saimme kunnon riidan aiheesta.Minun olisi kuulema pitänyt ymmärtää, että hänellä on ollut paljon kuluja.
Kumpi teidän mielestänne teki väärin tai on väärässä? Miten olisitte toimineet ja hoitaneet tilanteen?
Kommentit (33)
Mies toimi väärin, kun ei suostunut hintaa etukäteen sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies itse sanoi, että aito kaulakoru käy. Kyllähän korut maksavat . Eipä ne aidot mitään halpoja ole eikä mielestäni 300 e ole edes paljon!Olen ennenkin miehen aloitteesta saanut valita lahjan ja paljon kalliimpiakin on ennen ostanut.Siksi vähän ihmettelen.
Joo, minusta työssäkäyville 300e ei todellakaan ole "mahdollisimman kallis" lahja 10v hääpäivän kunniaksi. Toki itse kunkin budjetin mukaan, mutta minusta ökykalliita on vaikka useamman tonnin timantit tms.
Jos mies sanoo, että käydään ostamassa sinulle lahja, kultasepänliike ostopaikkana, minusta on ihan realistista ihastua 300 euron kultakoruun. Varsinkin kun ap kysyi budjettia, olishan siihen voinut sanoa vaikka "pari sataa max" tms jotain, minkä perusteella olis voinut katsella.
Nolompaa olisi toivoa joku 25 euron kullattu korvissetti tms, tai sit jotain aivan superökyä.
Minusta te molemmat. Ainakin AP kuulostaa nyt kyllä aika ahneelta. En ikinä kehtaisi pyytää 300€ korua vaikka kuinka olisi sanottu että on rajaton hintataso.
Mies olisi kyllä voinut sanoa että on hintaluokka,ehkä ei ajatellut että pyytäisin noin kallista kuitenkaan. Toisaalta on hölmöä mennä koruliikkeeseen ja sanoa ensin että ei ole hintarajaa ja yhtäkkiä 300€ on liikaa.
Ikävä tapaus, harmittaa kirjoittajan puolesta.
Meillä oli vasta 15v hääpäivä, mies ehdotti että hommataan mulle uusi sormus. Itse totesin, että 200-300e on se hinta max koska en muutenkaan ole korujen perään.
Sitten kävin valitsemassa mieleisen ja jätin varaukseen ja mies kävi sen sitten maksamassa.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat, joten tämä oli lähinnä symbolinen ele; mies halusi ostaa minulle sormuksen lahjaksi.
Varmistettiin kuitenkin että tulee mieluinen 😋
Ja ennen kuin joku kilahtaa, niin kyllä, ostan myös miehelleni lahjoja. Yleensä juuri onkin niin päin että minä muistan lahjalla ja mies ei. Siksikin ehkä tuo 15v hääpäivä oli hänelle tärkeä että saa ostettua sen sormuksen minulle.
Väärässä on se, joka alkaa etsiä syyllistä tapahtuneeseen ja luulee, että oikeassa oleminen tekisi parisuhteesta paremman.
Kommunikoikaa paremmin, ei mulla muuta.
P.s. pyydä ens kerralla lahjakorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä arvoisen lahjan olet itse valmis ostaan mihelle?
Miksi vedit minut tähän? Jos mies ei anna hintamääritystä ja menmään kelloliikkeeseen, niin ei sieltä kovin halpoja lahjoja ostella. Sitäpaitsi kelloliike on molemmille OK. Silloin pitää sanoa ei, jos ei asia käy. Olen ostellut paljonkin kaikkea hänelle. Esimerkiksi joululahjaksi monen sadan euron merkki kellon.
Meillä päin kaikissa kello/koruliikkeissä on jokaisen kukkarolle sopivia "helyjä", että kyllä niistä yleensä löytyy pienempäänkin budjettiin sopivia lahjoja. Olen nähnyt niin n. 10e korvakoruja ja sitten taas noita monen sadan euron kelloja ja koruja, ja kaikkea tuolta väliltä, että valinnanvaraa on. Mutta tietysti, jos oma maku on kallis ja on tottunut ostamaan kalliimpaa, niin silloinhan ei vilkaisekaan noita halvempia, vaan katse osuu automaattisesti arvokkaimpiin tuotteisiin.
Sanoisin molempien olleen ap:n tapauksessa hieman törppöjä. Mies ei kerro suuntaa antavaa summaa ja ei nähtävästi avaa vaimolleen rahatilannettaan koskaan ja taas vaimo tahtoo kallista, eikä osaa ajatella onko miehellä varaa siihen. Ap olisi voinut sivummalla liikkeessä kysyä onko haluamansa koru ok, vai katsotaanko muuta. Näin ei olisi syntynyt noloa tilannetta myyjän edessä.
(minun mielestä 300e maksava koru on kallis, mutta toki tulonikaan eivät ole isot)
Mies olisi voinut suoraan viedä valitsemaan korua Iberon rihkamatelineelle. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä arvoisen lahjan olet itse valmis ostaan mihelle?
Miksi vedit minut tähän? Jos mies ei anna hintamääritystä ja menmään kelloliikkeeseen, niin ei sieltä kovin halpoja lahjoja ostella. Sitäpaitsi kelloliike on molemmille OK. Silloin pitää sanoa ei, jos ei asia käy. Olen ostellut paljonkin kaikkea hänelle. Esimerkiksi joululahjaksi monen sadan euron merkki kellon.
Meillä päin kaikissa kello/koruliikkeissä on jokaisen kukkarolle sopivia "helyjä", että kyllä niistä yleensä löytyy pienempäänkin budjettiin sopivia lahjoja. Olen nähnyt niin n. 10e korvakoruja ja sitten taas noita monen sadan euron kelloja ja koruja, ja kaikkea tuolta väliltä, että valinnanvaraa on. Mutta tietysti, jos oma maku on kallis ja on tottunut ostamaan kalliimpaa, niin silloinhan ei vilkaisekaan noita halvempia, vaan katse osuu automaattisesti arvokkaimpiin tuotteisiin.
Sanoisin molempien olleen ap:n tapauksessa hieman törppöjä. Mies ei kerro suuntaa antavaa summaa ja ei nähtävästi avaa vaimolleen rahatilannettaan koskaan ja taas vaimo tahtoo kallista, eikä osaa ajatella onko miehellä varaa siihen. Ap olisi voinut sivummalla liikkeessä kysyä onko haluamansa koru ok, vai katsotaanko muuta. Näin ei olisi syntynyt noloa tilannetta myyjän edessä.
(minun mielestä 300e maksava koru on kallis, mutta toki tulonikaan eivät ole isot)
No jos oltu naimisissa 10 vuotta niin luulisi että on tullut selväksi että tykkääkö vaimo 10e helyistä vai jostain laadukkaammasta.
Ja samoin luulisi että perheen rahatilanne on molempien tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihi äijä.
Itse olen saanut esim monen sadan euron puhelimen, monen tonnin auton, merkkilaukkuja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihi äijä.
Itse olen saanut esim monen sadan euron puhelimen, monen tonnin auton, merkkilaukkuja..
Täytyy nostaa hattua miehelle, joka osaa ostaa vaimolle lahjaksi mieleisen merkkilaukun 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään lahjaa ei tarvitse. Toisekseen et ottanut itse vastuuta lahjasta, et ajatellut asiaa miehesi kannalta. Miten voit pyytää noin kallista lahjaa? Kun oikeasti et tarvitsisi mitään lahjaa. Outoa mennä miehen kanssa ostoksille siten, että hän maksaa. Merkkipäivänä juuri ja juuri ymmärrettävää.
No 300 eur lahja ei kylläkään ole mikään ylikallis lahja 10-vuotishääpäivänä.tunnen monia, itseni mukaan lukien, jotka ovat ko hääpäivänä saaneet,aivan pyytämättä, pienen timanttikorun. Tietenkin riippuu tuloistamme, ja tätä jäinkin hieman pohtimaan, miten vielä kymmenen vuoden jälkeen voi avioparille olla näin epäselvää sopivan hintaisen lahjan määritys? Myöskin miehen kommentti myyjän kuullen on todella sopimatonta.huomauttaisin vielä, että ap valitsi kaulaketjun, joka ei todellakaan ollut kalleimmasta päästä. Useimmissa yksi nolla enemmän perässä.
300 € ei ole kallis 10-vuotishääpäivälahjaksi. Sillä saa korun, joka on hyvää työtä ja suunnittelua, jota saaja arvostaa ja haluaa käyttää vuosia ja vuosikymmeniä. Erityistä arvoa korulle tulee siitä, että mies on halunnut sillä muistaa tärkeää päivää.
Nyt meni kaikki pieleen, koska mies ei halunnut sanoa hintarajaa ja vielä nöyryytti liikkeessä. Tilanteen olisi voinut hoitaa tyylikkäämmin ja loukkaamatta.
Itse sain 30-vuotishääpäivälahjaksi sormuksen. Neuvottelimme etukäteen hintaluokan ja kävin valitsemassa. Valintani maksoi n. 25 % enemmän, mutta maksoin erotuksen itse. Kaikki olivat tyytyväisiä ja sain korun, jota käytän loppuelämäni.
Täysin hukkaanheitettyä rahaa olisi ollut joku halvempi vaihtoehto, joka jäisi käyttämättä.
Sympatiani on puolellasi ap! Toivottavasti saat vielä mieleisesi korun anteeksipyynnön kera ja juhlapäivästä jää lopulta hyvä muisto.