Lue keskustelun säännöt.
Opettaja vai lääkäri?
06.08.2017 |
Tiedän, kaksi hyvin erilaista vaihtoehtoa, mutta ne vaan on ne mitkä kiinnostais eniten.
Opettaja siksi, että työ lasten/nuorten parissa on yks niistä asioista mitä haluaisin tehdä, oon aina kokenut koulun ikään kuin toiseksi kodikseni ja opiskelu on ollut mulle henki ja elämä. Pieni (?) palkka kuitenkin huolettaa, ja introverttinä pelkään että opettajan työ olisi henkisesti liian raskas. Ala-asteen luokanopettajaa/erityisopettajaa siis ajattelisin.
Lääkäri (myöhemmin kirurgi?) siksi, että lääketiede on kiinnostanut aina. Palkka olisi hyvä ja jatkokouluttautumiseen on paljon vaihtoehtoja. Olen kuitenkin ihminen, joka on usein epävarma valinnoistaan ja pelkään, että menisin sitten hätätilanteissa lukkoon tai en osaisi "kovettaa" itseäni vaan itkisin illat kuolleita potilaita.
Kertokaa mulle, mitä pitäisi tehdä kun en saa itse ajatuksiani kasaan.
Kommentit (34)
Opettajalla on huono palkka, mutta lyhyet päivät ja paljon lomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti lääkäriksi. Opettajilla on surkea työllisyystilanne, huono palkka ja olematon arvostus nykyään.
Et halua opettajaksi. Opettajien lyhyistä lomista menee yleensä useampi päivä kokeiden tms. korjaukseen. Arkiviikoilla ei yksinkertaisesti ehdi korjata. Töitä joutuu paahtamaan kuutena päivänä viikossa, jos meinaa saada suunnittelut tehtyä. 50-60h työviikosta saa 3000€, koska vain opetustunneista (27kpl viikossa) maksetaan.
Työtunteja tulee siten vuodessa saman verran kuin muillakin kunnissa töissä olevilla.
T: Lukion aineenope
Miten sulla meni lukiossa fykebi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärinä saat aina töitä vaikka välillä pitäisit lataamistaukoja. Voit mennä vähemmän kuormittaviin hommiin esim. työterveyteen, sieltä ohjailet ihmisiä asiantuntijoille jatkotutkimuksiin.
Aina mahdollisuus tehdä todellista auttamistyötä esim. lasten parissa kriisialueilla, jos pää kestää.
Lääkäri. Opettahan palkkaus on lääkäriin verrattuna surkea. Opettajan työhön lisätään koko ajan vain lisää työtehtäviä mutta palkkaa ei tule lisää. Opettaja on kaikkien sylkykuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti opettaja ei kuulosta oikein hyvältä. Jos esiintyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen, esimerkiksi yhteistyö vanhempien kanssa ei tunnu luontaiselta, niin voi olla liian raskasta pitemmän päälle. Toki lääkärillekin nuo ovat eduksi, mutta ei ehkä ihan siinä määrin työn ydin kuin opettajalla.
Opettajan työn hyviä puolia: jos saat viran, voit aika vapaasti ja ilman potkujen pelkoa keskittyä työntekoon. Halutessasi voit tehdä työt vasemmalla kädellä, et valmistele tunteja etkä teetä mitään tarkastettavia ja arvioitavia töitä (nykyops voi olla hankalampi kun arvioinnin pitäisi olla jatkuvaa). Jos haluat voit uppoutua töihin niin paljon kuin jaksat ja säätä oppilaiden kanssa kaikkea kivaa ja innostavaa koko ajan. Lomia on viikkomääräisesti paljon eikä lasten loma-aikaista hoitoa tarvitse huolehtia. Palkalla elää ihan OK, jos asut Helsingin ulkopuolella. TYö on merkityksellistä, lasten kanssa toimiminen on palkitsevaa.
Huonoja puolia: Työtilanne nykyään heikko, erityisopettajilla parempi. Riskinä homekoulut, ikävä työyhteisö, huonot käytänteet, joiden takia esim. oppilaat hyppivät nenille, rehtori ei tue opettajaa ristiriitatilanteissa ym. Uupumisen mahdollisuus. Jos olet liian tunnollinen, voit käyttää kaiken aikasi työjuttuihin, koska varsinaista työaikaa ei ole. Opettaja voidaan velvoittamaan osallistumaan palaveriin esim. illalla klo 19-20 jos se on ainoa aika joka vanhemmille sopii. Omien harrastusten sopiminen voi olla vaikeaa, jos koulussa järjestetään toimintaan ja kokouksia satunnaisina aikoina. Palkka huonompi kuin monissa korkeakoulututkinnon vaativissa ammateissa. Lomat vaikuttavat pitkiltä mutta monella alalla, jolla on mahdollisuus saada pekkaspäiviä, ylityövapaita ym. on mahdollisuus päästä samanmittaisiin lomiin ja lomia voi muilla aloilla pitää muinakin aikoina koulun loma-aikana. Opettajana joudut ottamaan palkatonta, jos haluat lomailla muuna aikana. Opettajan työ vaatii tietynlaista luonnetta, että siinä jaksaa ja menestyksellisesti pystyy hommat hoitamaan, huumorintajua, jämäkkyyttä, pelisilmää, joustavuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kuitenkin jotain ihan muuta jos olet noin epävarma? Ei millään pahalla, mutta potilaan tai oppilaan näkökulmasta epävarma ja tunteisiinsa heittäytyvä ammattilainen ei kuulosta hyvältä. Tietenkin tuotakin voi ehkä oppia ja kokemus tuo varmuutta.
Lääketiedettä ja tutkimuksen puolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkikseen on vaikea päästä. 8 laudaturin ylioppilaat menee sinne ja niitä on ihan kaikissa lukioissa - ikäluokkansa parhaita, jotka osaa ja tietää mitä haluaa. Lääkisporukassa kova kilpailu. OKL :ssa rento meininki. Katso lääkäreiden työaikoja, itsemurhatilastoja. Jos itsekin tiedät olevasi heikko tekoa, niin turha vaiva edes yrittää pyrkiä. Entäs sairaanhoitaja nuorisopsykiatrialle?
T lääkäri
Jos pelkäät että opettajan työ on sulle henkisesti liian raskas, et missään tapauksessa selviytyisi lääkärin työn vastuun kantamisesta. Joskohan etsisit itsellesi jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkikseen on vaikea päästä. 8 laudaturin ylioppilaat menee sinne ja niitä on ihan kaikissa lukioissa - ikäluokkansa parhaita, jotka osaa ja tietää mitä haluaa. Lääkisporukassa kova kilpailu. OKL :ssa rento meininki. Katso lääkäreiden työaikoja, itsemurhatilastoja. Jos itsekin tiedät olevasi heikko tekoa, niin turha vaiva edes yrittää pyrkiä. Entäs sairaanhoitaja nuorisopsykiatrialle?
T lääkäri
Hammaslääkäri?
Ehdottomasti lääkäri!! Opettajien työtilanne on oikeasti katastrofaalinen, vaikka siitä ei julkisesti puhutakaan. Jos et kestä lääkärintyön paineita, niin pohdi jotain muuta alaa, mutta pidä työtilanne jatkuvasti mielessä.
Terveisin työtön opettaja
No ei missään nimessä opettajaksi!!
Entäs yliopistoon biokemiaa/kemiaa/fysiikkaa lukemaan, siinä saisi käsityksen siitä, onko luonnotieteen oma juttu. Sit voi vuoden tai kahden pääsät hakea lääkikseen, jos on paloa niihin juttuihin. Tai sit voi jatkaa vaikka mafyke-opettajaksi. Mut jos opettaminen ei maistu, niin sillä tutkinnolla saa muitakin kemian hommia.
Epävarma kirurgi? Just. Itse olen sisätautilääkäri joka lähti alkuun erikoistumaan kirurgialle ja voin kertoa ettei siellä pärjää epävarmat ihmiset. Suurin osa kirurgistereotypioista pitää paikkansa koska niillä ihmisillä jotka pärjäävät leikkauksissa on yleensä ylikorostunut itsevarmuus. Epävarmana ihmisenä jää vatvomaan menikö tikit oikein, pitääkö ompeleet ym. Eikä siinä vaiheessa kun potilas alkaa vuotaa ole aikaa alkaa pohtia asioita vaan täytyy olla tosi kylmähermoinen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs yliopistoon biokemiaa/kemiaa/fysiikkaa lukemaan, siinä saisi käsityksen siitä, onko luonnotieteen oma juttu. Sit voi vuoden tai kahden pääsät hakea lääkikseen, jos on paloa niihin juttuihin. Tai sit voi jatkaa vaikka mafyke-opettajaksi. Mut jos opettaminen ei maistu, niin sillä tutkinnolla saa muitakin kemian hommia.
Mitä ihmettä?? Ei lääketieteellä ole juuri mitään yhteistä luonnontieteiden kanssa. Enempi vaikka biologia, ekat vuodet on anatomiaa ja fysiologiaa.
Opettaja. Hyvä palkka, vähän töitä ja kolmasosa vuodesta palkallisella lomalla.