Te jotka hymyilette koko ajan, miksi?

Koska olen onnellinen ja myös ajattelen mukavia asioita. Hassua, että jotkut voi toisten hymyilemisestäkin tehdä ongelman itselleen.

Mulla on vaan paremmat lääkkeet ku sulla.

Te paljon hymyilevät, onko teillä mielestänne kevyt naama?

Mun naaman iho tuntuu painavalta ja roikkuu. Sitä on vaikea saada pienelle hymylle. Siis vaikeaa suhteessa siihen miten vähäinen vaivan pitäisi olla, kun ei halua varsinaisesti hymyillä, vaan ottaa vain ystävällinen ilmeen. Eli joko hymyilen kunnolla tai en ollenkaan. Näytän happamalta, vaikka en tarkoita.

Joskus tunnen mielialankin kyllä muuttuvan vakavan haikeaksi, kun suupielet vetää niin voimakkaasti alaspäin. Pitää tehdä työtä saadakseen ne ylös!

Kotona yritän joskus manipuloida mielialani paremmaksi väkisin hymyilemällä, mutta ihmisten ilmoilla vastaan taistelevien suupielten tahdonalainen nostaminen tuntuisi oudolta.

Mulla on sellainen LEPÄÄVÄ ÄMMÄNAAMA (<- suomea sitä toivoneelle).

Olen vissiin jotenkin viallinen mutta minua alkaa vaan vituttamaan jos joku hymyilee taukoamatta ja on yhtä naantalin aurinkoa leveine hymyineen. Niin hupaisaa ei kellään voi olla koko aikaa. Tekopyhää.

Hymyilen välillä jos vituttaa tosi paljon. Se hymy on silloin vähän kuin naamari, peittää todelliset tunteet, niin kuin aasialaisissa kulttuuureissa. Töissä musta tykätään just siksi kun olen hymyileväinen, eli aika hyvin onnistun ihmisiä huijaamaan. Todellisuudessa mua ottaa siellä päähän niin monet asiat, että välillä haluaisin mennä vessaan huutamaan tai sanoa päin naamaa eräille. Asetan silloin vain vienon hymyn kasvoilleni ja annan ihmisten luulla, että olen niin yksinkertainen, etten esimerkiksi tajua miten mulle just vi*tuiltiin.

Perusilmeeni on vihainen, vaikken vihainen olisikaan. Osaan kyllä myös hymyillä, vähän tekohymyä ( koska se on ystävällistä) sekä aidosti. En ole siis naama norsunveellä 24/7.

En tuomitse koko ajan hymyileviä, mutta ei heistä oikein saa mitään otetta, ei tunnu aidolta. Ap

Siksi koska elämä on ihanaa ja nautin työstäni. Varsinkin kun edellisessä työpaikassa vitutti koko ajan ja muutenkin oli elämässä hankalaa.

Hymyilevät ihmiset on ihania! Itse yritän opetella jatkuvasti hymyilemään enemmän. Kyllä minä nyt jo hymyilen aika paljon, ajattelen kivoja juttuja.

Ei ne hymyilevätkän ihmiset esim hyvin surullisena hymyile, mutta kun hymyynon tottunut, se helposti tulee. Fyysinen hymyily myös piristää ja ilostuttaa psyykkistä mieltä, joten joskus olisi ihan fiksua "feikkihymyillä", siitä se lähtee :)

Todelliset ankeuttajat sanoo, että hymyilevät ihmiset vituttaa tai on yksinkertaisia.

Koska minulla on uudet, kauniit hammaskuoret 😁

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin jotenkin viallinen mutta minua alkaa vaan vituttamaan jos joku hymyilee taukoamatta ja on yhtä naantalin aurinkoa leveine hymyineen. Niin hupaisaa ei kellään voi olla koko aikaa. Tekopyhää.

Kyllä luonnollisen hymyilyn teennäisestä erottaa. Mieluummin kuitenkin katselen vaikka "tekohymyilevää" ihmistä, kuin kaiken aikaa murjottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin jotenkin viallinen mutta minua alkaa vaan vituttamaan jos joku hymyilee taukoamatta ja on yhtä naantalin aurinkoa leveine hymyineen. Niin hupaisaa ei kellään voi olla koko aikaa. Tekopyhää.

No ootki perus juntti :DD

Mä aina töissä virnuilen ja naureskelen itsekseni :DDDD

Hymy ja nauru on ihanaa! :)

Hymyilen ja nauran jos on aihetta. Ikää tulee niin hymy ja nauru lisääntyy.

Hymy ei maksa mitään joten viljelee sitä.

Olen erittäin onnellinen ihminen ja ennen hymyilin jatkuvasti. Vuosien mittaan sain kuulla kommenttia siitä, että ihmiset pitävät minua vähemmän älykkäänä jatkuvan hymyilemisen vuoksi. Tästä huolimatta jatkoin hymyilemistä, kunnes tuntematon mies baarissa katsoi oikeudekseen alkaa vittuilla hymyilemisestäni. Emme edes puhuneet toisillemme, ainoat sanat mitä hän sanoi oli: " hymysi näyttää karmivalta." Nykyään pyrin peittämään iloisuuteni, koska minun hymyni tuntuu aiheuttavan ainoastaan negatiivisia tuntemuksia muissa ihmisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin jotenkin viallinen mutta minua alkaa vaan vituttamaan jos joku hymyilee taukoamatta ja on yhtä naantalin aurinkoa leveine hymyineen. Niin hupaisaa ei kellään voi olla koko aikaa. Tekopyhää.

Kyllä luonnollisen hymyilyn teennäisestä erottaa. Mieluummin kuitenkin katselen vaikka "tekohymyilevää" ihmistä, kuin kaiken aikaa murjottavaa. 

Oikeasti pakotettu hymy on kyllä ihan oma juttunsa, koska se muistuttaa usein jo irvistystä. Entistä pahempi olo tulee asiakaspalvelijasta, joka näyttää vihaavan työtään. Neutraali ilme heti parempi niin se pienikin hymynkare siinä ilahduttaa.

Hymy tekee helposti lähestyttäväksi. Siitä on etua töissä ja vaikka jos haluaa hyvää palvelua.